Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt lapsen "järkisyistä" ilman vauvakuumetta?
11.02.2010 |
meillä on yksi lapsi, menee kouluun syksyllä 2011. tehdään kumpikin miehen kans pitkiä päiviä. nyt lapsi pitkät päivät pk:ssa. hirvittää jo vähän se että joutuis sitten aamuisin yksin lähtemään kouluun, asutaan aika syrjässä ok talossa jne. nyt alkanut mietityttää että olisiko vauva järkevä ratkaisu tähän ongelmaan. olisin vauvan kanssa laittamassa tytön kouluun ja ottamassa vastaan. mitään vauvakuumetta ei ole, mutta ajatus tuntus kuitenkin ihan kivalta. miehelläkään ei tätä suunnitelmaa vastaan mitään ollut kun puhuttiin. mut tuntuu vaan että pitäiskö sitä olla vauvakuume ennen vauvan hankintaa vai onko muutkin tehneet vauvoja ihan vaan näin "järkisyistä". ja jos nyt joku loukkaantuu tästä "vauvan tekemisestä" mistä kirjoitin, niin ei tarvitse. tiedän ettei ne vauvat tule just silloin kun itse haluaa, esikoistakin tehtiin lähes vuosi.
Kommentit (22)
Olin 33 -vuotias kun hankkiuduin raskaaksi. vauvakuumetta ei ollut lainkaan mutta, koska ikä alkaa painaa ja elämän tilanne ok päätettiin pistää vauva alulle. Nyt raskaana odotankin vauvaa innolla :)
Jos olisin 10 tai edes 5 vuotta nuorempi en olisi hankkiutunut raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkonen tehtiin ihan puhtaasti ikäeron sanelemana. Halusimme siis noin 2 vuoden ikäeron.
emme ole mitään vauvaihmisiä vaan rakastamme lapsia. Lisääkin lapsia saisi olla, mutta nyt on meidän vauvakiintiömme täysi.
kolmannen lapsen, kun kuopus saavuttaa kouluiän ja joutuisi yksin lähtemään kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä sen sijaan oli tosi kamala vauvakuume!
Koska minullakaan ei ole mitään lapsia vastaan, olimme jo naimisissa ja elämä asettunut uomiinsa, miksipä ei!
Ekan jälkeen miehelle tuli taas vauvakuume ja kun minäkin ajattelin että 2 on parempi kuin 1 (tai meille sopivampi luku), niin yritykseen ryhdyttiin.
Ajoitus oli vähän samaan tapaan kuin ap:llä eli eka olisi aloitanut silloin eskarin (tosin täällä se alkaa alle 3v). Mutta sepä meni kesken ....
Ja kun yritykseen oli ryhdytty, jatkui se keskenmenon jälkeen. Lapsilla ikäeroa 4v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse vihaan lapsia ja rahan teko on se tärkein juttu mun elämässä. Lapsi on kätevä perijä. Ei mene rahat hukkaan ahneille sukulaisille.
no eikös se esikoinen voi sitten aikanaan pitää kuopukselle seuraa koulunjälkeen?
Hyvä ajatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen syntyi kakkonen 2,5v päästä josta en potenut kuumetta vaikka kestikin ennenkuin tärppäsi. Kolmonen syntyi 1,5v kuluttua joten vauvakuumetta ei edes ehtinyt tulla. Tuon jälkeen kyllä vauvakuume vaivasi mutta järkisyistä tiesin ettei vauva ollut ajankohtainen. Neljäs sai alkunsa siinä vaiheessa kun miehen kanssa vasta keskustelimme voisiko vielä yksi vauva tulla meidän perheeseemme. Toki ajankohta oli myös otollinen kun kakkonen oli eskarissa joten pystyin olemaan kotona kun hän meni kouluun. Nyt on kolmas eskarissa ja syksyllä alkaa koulu.
En ole miettinyt neljättä lastamme "järkisyynä" mutta ei vuoden vuorotteluvapaan jälkeen vuorotyöhön menokaan ollut mieluinen ajatus.
Yksi lapsi on, vaikken ikinä ole potenut vauvakuumetta.
Nyt kun on viisaampi ja tietää, minkälaista pikkulapsiaika on, toista lasta en enää tee, järkisyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan tyytyväinen olen. ehkä meille tulee vielä kolmaskin järkilapsi jonain kauniina päivänä
tulee eniten järkisyistä toinen ja kesävauva, eka menee syksyllä eskariin. Järkisyyt ovat oma ikä, 5 vuotias esikoinen ja sisarus. Mut ihan kivaa jo nyt vaikkei vauvakuumetta ollutkaan :) Ja sitten kun nuorimmainen menee kouluun niin voi tehdä lyhyempää työpäivää tai isompi on myös kotona, sen mietinnän aika on sitten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan hyvin toimi. En minäkään tästä enää nuorene (nyt 33) ja nyt on lapset tehtynä :). 2 haluttiin, kolmannesta haaveiltiin joskus ennen ensimmäistäkään, mutta nämä 2 todellakin riittää.
En oikein osannut kuumeilla. Esikoinen tehtiin kun oli hyvä ikä ja taloudellinen tilanne ja parisuhde siinä vaiheessa. Vauvakuume nousi vasta lapsen syntymän jälkeen.
Sitten seuraavat kaksi olen kuumeillut. En vain osannut kuumeilla etukäteen kun en oikein tiennyt mitä oman vauvan kanssa olo on.
Pelkkä haluaminen on tunnetta, ei järkeä.
Oli vaan sellainen olo, että lapsi saisi tulla, jos on tullakseen. Kolme kappaletta niitä nyt pyörii tuossa ja ihania ovat. : )
Ap, siitä vaan, rakastat varmasti uutta tulokasta kuten esikoistasi.
Mietin vauvaa, jonka kanssa olisin sitten kotona 3 vuotta, jotta molemmat isommat pääsisivät aloittamaan koulun. Ihan samaa pohdintaa olen käynyt, että onko järkeä ajatella raskautta, vaikkei ole vauvakuumetta ja ihan hyvä on näinkin. Mutta toisaalta taas ellei nyt, niin tuskinpa sitten enää koskaan, ikää alkaa nimittäin olemaan sen verran paljon, että vauvan saanti vaikeutuu koko ajan. Toisaalta pohdin kovasti jaksanko enää valvomisia ja pelottaa myös miten raskaus sujuisi, olisiko vauva terve jne.
odotan nyt toista lastamme, ei mulla mitään vauvakuumetta ollut. Ajattelin vain että olisi hyvä saada esikoiselle sisarus. Ja muutenkin, kyllä lisää lapsia haluttiin, parempi tehdä samalla vaivalla eikä vasta sitten kun eka on jo isompi.
Mutta vauvakuumetta ei ole ollut, en oikeastaan pidä vauvoja mitenkään erityisen ihanina. Kivempia lapset on sitten taaperoina ja siitä ylöspäin kun tekevätkin jotain eikä vain olla möllötä..
tuossa olla järkeäkin, jos olet sen kuopuksen kanssa kotona sen kolme vuotta. Niin ja se kuopus joutuu sitten aikanaan jaksamaan pitkät hoitopäivät ja yksinäiset koulutaipaleet. Osittainen hoitovapaa on yksi vaihtoehto.