Lue keskustelun säännöt.
Yllätyin vähän päiväkodissa (mustelma)
03.03.2010 |
Minulla on vajaa parivuotias tyttö, joka on kiinnostunut kovasti kiipeilystä juuri nyt. Mielellään nousee nojatuoleihin, kiipeää itse tripp trappiin, haluaa myös kiivetä tuoleille seisomaan jne mutta nappaan pois jos mielii seisomaan, muutenkin olen aina vieressä ettei mitään tapahdu.
Viime torstaina kiipesimme raput yläkertaan, annoin tytön kontata edessäni ja kävelin itse tytön takana ettei tipu. No kuinkas kävikään, tytön käsi lipesi ja tyttö kopsautti poskensa kipeästi rapun reunaan. Poskeen tuli mustelma. Seuraavana päivänä päiväkodissa mustelmasta minulta kysyttiin ja sanoin että rappusissa kopsautti poskensa rapun reunaan sen kummempia selittelemättä. Juuri ennen kun tulin tyttöä hakemaan hoidosta, oli hän pudonnut puiseen lelulaatikkoon ja oli itkenyt, mutta mitään jälkeä ei tullut. Kotona muutaman tunnin kuluttua silmän alla iho alkoi tummua ja mustelma ilmestyi siihen hiljalleen (on just sen posken mustelman yläpuolella).
Tänään vein tyttäreni päiväkotiin ekaa kertaa tällä viikolla kun oli kipeä. Minulta kysyttiin että mitä tytölle on oikein käynyt, sanoin että käsi lipesi viime viikolla rappusissa (keltainen jälki) ja silmänalunen on vielä vihertävä kun täällä tippui lelulaatikkoon. Lto otti vihkosen, josta luki että ei täällä mitään ole tapahtunut, mutta oli pitkä sepustus että meillä kotona lapsi on tippunut (!) rappusista. Olin vähän yllättynyt, että ihan kaikki mustelmat kirjataan (mikä on ihan ok juttu) mutta että asioita vääristellään niin että sai sen kuvan että lapsi on itsekseen kiipeillyt rappusissa ja vieläpä tippunut. Ja sitten toisaalta se että jos ei näkyvää jälkeä heti jää päiväkodissa, niin sellaisia ei kirjata vaikka tyttö oli sitä kovasti itkenyt.
Jäin vaan siis ihmettelemään ja kieltämättä tuli vähän sellainen olo, että ollaanko tässä suurennuslasin alla vieläpä, kun mies on paljon työmatkoilla ja yksi hoitaja sitä ihmettelekin ja kyseli minun jaksamisestani.
Kommentit (20)
Mun 2-vuotias jäi päiväkodissa keinun alle, turvotus ja mustelmat näkyivät vasta parin tunnin päästä kotona. Seuraavana päivänä päiväkodissa ihmettelivät että mitä oikein on tapahtunut kun toisella puolinaamaa kirjavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmasti osasyy tuohon kirjaamiseen: jos lapsella havaitaan vamma, on päiväkodilla kirjallista näyttöä hoitopäivän tapahtumista. Minä olen töissä leikkipuistossa ja meilläkin on ohjeena kirjata ylös kaikki tapaturmat ja lasten terveyttä koskevat asiat, että voidaan tarvittaessa puolustaa itseämme. Tylyltähän se kuulostaa, mutta minkäs teet.
Päiväkodissa sattuu ja tapahtuu, joten on harmi etteivät kirjanneet sitä lelulaatikko-kolausta. Toki silloisen arvion perusteella mitään isompaa ei sattunut, mutta silmäkulmahan on altis osumille. Eri lapset itkevät eri tavalla, joten välillä on vaikea arvioida tapahtunutta, kun mukana voi olla pelästymistä sun muuta.
Minusta on ihan hyvä, että päiväkodissa kiinnittävät huomiota lapsiin. Jos sinua kuitenkin harmittaa huolehtimisen määrä, niin kysy ryhmän LTO:lta ihan suoraan, että ovatko huolissaan jaksamisestasi.
siellä on juuri alkanut keskustelu siitä, kun tädit antavat tulla lapselle mustelmia. Kaksi lasta nahistelee ja tädit antavat selvittää välinsä keskenään ilman tätien välitöntä läheisyyttä, tädit ovat kuulema viereisessä huoneessa josta yhteys nahisteleviin, mutta ei tarpeeksi hyvin eikä ammattitaidolla.
Äiti on huomannut mustelmia lapsellaan. Siinä taas ääripää siitä, ettei hoidossa suojella mustelmilta, vaan annetaan tulla ja kerrotaan äidillekin kuinka ne tulevat...tyyliin siitähän oppii kun saa turpaansa.
että kun lapsi kolautti hampaansa päiväkodissa, niin se tosiaan oli kirjattu muistiin ja toimitimme vielä hammasläkäristä jonkin paperin päiväkotiin.
Itsellä sellaisia kokemuksia, etteivät muista mainita kolhuista. Kotona sitten ihmettelee että kun näkyy kuhmua/mustelmaa, että mitä tapahtunut. Juuri eilen hain pojan (3,5 v) päiväkodista, hoitajan kanssa juteltiin niitä näitä. Poika ei suostunut laittamaan pipoa, joten laitoin sen sitten itse. Voi luoja mikä itku... pojalla valtava kuhmu otsalla hiusrajassa. Olin aivan äimänä että mistä tuo on tullut, silloin hoitaja sanoi "aijuu, sai leikkiautostä päähän" Joku toinen hoitolapsista oli hermonsa menettänyt ja viskassut rautasen auton, joka sitten vahingossa osui meidän pojan päähän. Tuollaiset olisi kiva kuulla hoitajalta, ei ollut sattunut kenenkään huomaamatta, vaan itkua asiasta on riittänyt. Poika oli myös valitellut jälkeenpäin päänsärkyä, oli ohjattu huilaamaan.
Kerran hakiessa hoidosta poika nilkutti, kukaan ei tiennyt miksi (ei ollut vuorossa enää aamuhoitajat).
Asia kyllä selvisi, poika oli kaatunut metsäretkellä, hoitaja ei muistannut mainita toisille, vaikka oli joutunut kantamaan pojan metsäretkeltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan hain lapsen äsken hoidosta pois kun teen keskiviikkoisin puolta päivää ja lto kertoi heti että on ollut taas kerran kurja päivä eikä vieläkään lapsi tunnu sopeutuvan hoitoon (aloitettu syyskuussa, jouluun asti meni oikein hyvin kunnes mies lähti reissutöihin ja nyt on sitten ilmeisesti tytöllä sen takia hankalaa kunnes sopeutuu tähän uuteen tilanteeseen joka näkyy erityisesti hoidossa, kotona on jo ihan normaali. Hoiodossa siis itkeskelee jos joku tönii ja tulee usein syliin. Onha tuo vähän herkkis, mutta on musta ihan normaalia olla tolaltaan jos pojat tönii.
Tein vielä sen typeryyden itse, että vierotin tytön yötutista tässä kuukausi takaperin ja nyt heräillään sitten lähes joka yö kerran tai kaksi. Luin juuri MLL:n sivuilta, että tutista pitäisi vierottaa vasta sitten kun ei suuria mullistuksia lapsen elämässä ole ja meillähän on tuo että mies on harvoin viikolla kotosalla.
Plaah, purkakus nyt vaan.
tutista vieroituksen ei pitäisi tuntua noin kovasti.
Ja toinen juttu - ei ne pojat saa töniä. Meillä ainakin on päiväkodissa pojat heti vaikeuksissa, jos tönivät tms.
Eli siinä pitää olla paljon tiukempi kuri kuin mitä teillä selvästikään on.
Ja se että lapsi reagoi noin voimakkaasti myöskin niihin matkatöihin, niin kuulostaa aika kamalalta. Mahtaako lapsi aistia, että sinä stressaannut asiasta?
Onko teillä monta lasta? Miten pitkät päivät lapselle tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siellä on juuri alkanut keskustelu siitä, kun tädit antavat tulla lapselle mustelmia. Kaksi lasta nahistelee ja tädit antavat selvittää välinsä keskenään ilman tätien välitöntä läheisyyttä, tädit ovat kuulema viereisessä huoneessa josta yhteys nahisteleviin, mutta ei tarpeeksi hyvin eikä ammattitaidolla. Äiti on huomannut mustelmia lapsellaan. Siinä taas ääripää siitä, ettei hoidossa suojella mustelmilta, vaan annetaan tulla ja kerrotaan äidillekin kuinka ne tulevat...tyyliin siitähän oppii kun saa turpaansa.
Täytyy käydä vilkasemassa. Tytärtämme on eskarissa yksi poika lyönyt/uhkaillut lyömisellä monta kertaa. Olemme käyneet keskusteluja henkilökunnan kanssa. Viimeksi tänään käydyssä keskustelussa hoitajat väistelivät kysymyksiä ja yrittivät puhua ihan muusta, kuin mistä alunperin oli tarkoitus. Homma alkoi kääntyä siihen suuntaan että meidä tytössämme on vikaa ja hänen pitää muuttaa käytöstään! Eilen oli eräs tyttö huitassu laatikon kannella tytärtämme päähän, kun tämä istui laatikossa ja ei tullut minne tyttö pyysi. Tyttäremme oli hoitajalle tästä sanonut mutta tämä tokaisi vaan että Mitäs olit siellä! Tänään hoitaja ei tietenkään myöntänyt, että oli tällaista sanonut ja rupesi puhumaan ihan muuta!
kuukausi takaperin. Mielestäni se on iso muutos lapsille että näkevät isää pe iltana kello 19-su iltaan asti, ennen isä oli kotona joka päivä kello 17 aikaan. Viikolla siis eivät näe ollenkaan ja voisin tätä verrata lapsen näkökulmasta vaikkapa avioerotilanteeseen jolloin toista vanhempaa ei enää näekään joka päivä.
Tutin sitten fiksuna otin pois viikko isän töihiinlähdön jälkeen kun tutista rupesi tulemaan vähän liiankin tärkeä kapistus lapselle. Olisi ehkä pitänyt odottaa ainakin kuukausi että pöly laskeutuu tuosta isän työstä ennenkuin tutista luovutaan vaan enpä sitä ollenkaan tajunnut.
Tytöllä on isoveli joka on 4v ja on siskolleen tosi kiltti, tönimisiä ei ole ollut ainakaan vuoteen enää. Tietenkin iltaisin meno villiintyy ja leluista tulee yleensä kiitsoja, muttei mennä tönimisiin asti kuitenkaan.
Miehen reissutyöstä saa sen verran parempaa palkkaa, että olen voinut lyhentää työviikkoani niin etten tee töitä ke ja pe iltapäivisin. Maanantaisin, tiistaisi lapset on hoidossa klo 8-15. Kotona tosiaan asiat rullaavat, vaikka onhan arki hieman rakenmpaa kuin ennen. En silti koe olevani erityisesti stressaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa menee työpäivät ja pari viikonloppua siinä välissä. Ja matkat tulee ihan yllättäen yms.
Silti lapset selviävät ihan hyvin, kunhan soitellaan jne.
Ja se tutin stressaaminenkin tuntuu edelleen aika hurjalta.
Minusta tuo päiväkoti ei kuulosta kamalan hyvältä! Siis jos siellä oikeasti ollaan sitä mieltä, että pojat nyt räiskii mitä räiskii jne.
Ja tapaturmistakin ensimmäisenä kiinnostaa vain se oman selustan turvaaminen.
Oikeasti mietin, että kuinka iso osa lapsen arkuudesta yms. on sen hoitopaikan aikaansaannosta ja kuinka paljon nyt noita syitä joita itse kerrot. Kun kuitenkin teillä siis arki sinusta rullaa ja päivätkin on sentään lyhyemmästä päästä.
ei kitinöitä, totta on että tyttö tulee usein syliini kirjan kanssa että luetaanpas ja muutenkin suukotellaan ja hellitellään päivänmittaan. On vaan sellainen että tykkää käydä hakemassa halitankkauksen leikkien välissä.
Ensimmäinen viikko tosiaan oli hankalaa ja kitisemistä kotona, kun mies lähti noihin töihin. Nyt kaikki rullaa siltä osin hyvin. Mies tosin aikaeron takia pääsee soittamaan vasta ilta 8 maissa eli päivällä ei voida isän kanssa puhua.
Tutin perään saattaa edelleen kysellä väsyneenä, eli ei ole ihan vielä täysin unohtanut sitä ihanaista. Öisin on hankalampaa sitten tuudittaa takaisin uneen kun ei sitä tuttia ole, tulee vähän kitinöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ne on pakattu pussiin ja aamulla pussin tilalla on ollut tuttikeijun/vaippakeijun tuoma lahja. Lapselle on sanottu, että hän on nyt iso tyttö ja on sitten saanut "ison tytön lahjan".
Anna vaikka jokin pehmolelu tms. jonka voi ottaa tutin tilalle viekkuun sänkyyn. Tai isä voi tuoda jonkin oikein erikoislelun matkalta tuliaisiksi ja se lohduttaa. Senhän voi ottaa päiväkotiinkin sitten mukaan "turvaksi".
14
joissa menee työpäivät ja pari viikonloppua siinä välissä. Ja matkat tulee ihan yllättäen yms.
Silti lapset selviävät ihan hyvin, kunhan soitellaan jne.
Ja se tutin stressaaminenkin tuntuu edelleen aika hurjalta.
Minusta tuo päiväkoti ei kuulosta kamalan hyvältä! Siis jos siellä oikeasti ollaan sitä mieltä, että pojat nyt räiskii mitä räiskii jne.
Ja tapaturmistakin ensimmäisenä kiinnostaa vain se oman selustan turvaaminen.
Oikeasti mietin, että kuinka iso osa lapsen arkuudesta yms. on sen hoitopaikan aikaansaannosta ja kuinka paljon nyt noita syitä joita itse kerrot. Kun kuitenkin teillä siis arki sinusta rullaa ja päivätkin on sentään lyhyemmästä päästä.
Unohdin sitä kommentoida, että hain tietenkin ensimmäiseksi syitä negatiiviseen palautteeseen hoidosta näistä muutoksista kotona. Ja jotenkin lto kuulosti aavistuksen v*ttuuntuneelta tilanteeseen. Ehkä myös kuvittelin asian sen aamuisen kolmirivisen mustelmaraportin jälkeen.
Mutta tottahan se on ettei ole ihan hyväksyttävää toisten töniminen, vaikkei siitä fyysistä jälkeä jääkään. Sellainen ajattelutapa, että ongelma olisi siinä että lapsi itkee helposti kun toiset tönii ei ehkä ole ihan korrekti myöskään. Siellä tuntuu olevan vähän sellainen mentaliteetti, että lasten kanssa sattuu ja tapahtuu mikä tietenkin on totta, mutta... Ryhmässä on paljon poikia, itse asiassa vain 4 tyttöä ja kertaalleen tyttö on tullut kotiin poskessa järkyttävä mustelma ja hampaan jäljet, toisella kertaa taas sama poika oli raapaissut veriviirut poskeen. Toisaalta ymmärrän, että tyttöä pelottaa kun mm. tämä poika tulee liian lähelle ja tönimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy pyytää mieheltä joku tosi kiva tuliainen. Tytöllä on itseasiassa jo unilelu joka on tärkeä ja jonka saa viedä hoitoon mukaan.
Sekin voi auttaa, kun tulee ikävä.
14
Meillä ei mene tuollainen käytös lapsilta läpi ollenkaan. Siis ei ollenkaan.
Ja jos siellä jotakin joskus sattuu, hoitajat itse kertovat mitä on tapahtunut ja miten tilanne on hoidettu jne. Ja siis ei todellakaan tarvitse lastaan sieltä koskaan niin hakea, että olisi hampaanjäljet poskessa tai mustelmilla tms.
14
Olipa oikeastaan tosi hyvä että kirjoitin tänne, sain itseni jotenkin ravisteltua todellisuuteen. Taidan huomenna ottaa puheeksi ne tönimiset ja sen että lapseni varmaankin kokee erityisesti sen purevan lapsen pelottavana, mikä ei ehkä auta viihtymiseen paikanpäällä.
ap
kontaktimuovin alla olevassa taulussa. Pitää varmaan vielä kotona ottaa isän kuva esille itseasiassa.
ap
Se on hyvä,että kaikki lasten pienet tapaturmat ja mustelmat kirjataan vihkoon.Silloin tulee ilmi lapsen kotona tapahtuvat kaltoinkohtelut ja pahoinpitelyt.Tällähetkellä olen tästä hyvin kiitollinen.Lapsille ei saa aiheuttaa henkistä tai ruumiillista väkivaltaa.Mikään syy ei oikeuta sellaiseen.Terv.juuri tapahtunut kokemus
Meidän villit ja liikkuvaiset pojat on aina naarmuilla ja mustelmilla, eikä niistä koskaan tarhassa kysellä. Toki me kerrotaan mitä on tapahtunut jos lapset ihan murjotuilta näyttää :) Koskaan en ole huomannut minkäänlaista jännittyneisyyttä tällaisessa asiassa. Voihan ne toki salaa pitää vaikka minkälaisia vihkoja, mutta eipä toisaalta ole lastensuojelukaan vielä ovia kolkutellut.