Yksityisyrittäjien puolisot!

Lapset 2, 4 ja 6 v. Mies tekee töitä arkisin klo 10-18/19 ja lauantaisin vähän lyhyemmän päivän. On sovittu muutama arkipäivä jolloin hän tulee klo 18 että ehdin harrastuksiini. Toki se joskus ärsyttää kun ei ole lomia ollenkaan. Kavereita tavataan sunnuntaisin.

Yleensä lähtee yhdeksältä duuniin ja tulee tossa kuuden ja seitsämän välillä, joskus voi mennä pidempääkin, launtaisin tekee töitä n. kymmenestä kolmeen.

Mun mies osaa kyllä irrottautuakin töistä. Esim. piti viime viikon lomaa lasten hiihtoloman takia. Yrittäjä on ollut n. 10 vuotta ja mä olen tähän jo ihan tottunut.

Alussa teki enemmän töitä kuin nykyäään. Työntekijöitä on 6 joten ihan kaikkea ei tartte enää tehdä itse niinkuin silloin alussa. Kirjanpitäjä hoitaa kirjanpidon ja mä autan tarvittaesa muiden paperihommien kanssa.

Ei mulla oikeastaa ole mitään valittamista.

Lapset on 15-vuotta ja 9-vuotta.

Minulla on mies ollut matkatöissä ja nyt panee pystyyn omaa firmaan.



Sovin perheenä menoja ihan normaalisti. Mies tulee mukaan jos pääsee.



Lapset nyt 5 ja 7, mutta samalla mallilla on menty aina. Ei ole mikään ongelma.

kyllä rankkaa välillä on. Mies ei tee kovin pitkiä päiviä, mutta sitten toisinaan työt jatkuvat kotona koneella, puhelin soi ym. Ymmärrän aloittajaa hyvin.

meillä vähän sama tilanne, vauva ja toinen alle kouluikäinen lapsi ja mies tekee töitä klo 7 - ?

Tulee töistä yleensä välillä 18-20, mutta koskaan ei tiedä, monelta tulee. Joskus harvoin ilmottaa, esim. että menee vielä tunti.

Tai no joo, soittaa kyllä aina, kun lähtee töistä.. totean sitten, että ok, kotona ollaan ja ruoka on valmiina. (Ja on siis ollut siitä lähtien, kun me muut on syöty).



Välillä tää tällänen elämä ei harmita ollenkaan, kai sitä tämmöseenkin vaan on sopeutunut. Mutta tulee myös niitä päiviä, jolloin ei vaan jaksaisi. Koska semmosta yksinhuoltajan elämäähän tämä on. Täysi vastuu lapsien kaikista asioista ja kodin hoitamisesta on yksin minulla. Kaikki kuljettelut, lääkärit, kauppaostokset, Kela-asiat, no kyllä te tiedätte, KAIKKI.



Ja meilläkin on päiviä, että mies näkee lapsia esim. puoli tuntia päivässä. Ja joskus ei sitäkään. Ja toki mies ehtii myös harrastamaan, eli jos tulee joskus silloin kuudelta, niin seiskalta on jo menossa treenikaverinsa kanssa treeneihin. Toki ymmärrän, että hänenkin elämässä pitää olla muutakin kun työtä, mutta silti.



Muutamat miehen kaverit ei oikeasti tajua, kuinka vähän mies on kotona ja kuinka kortilla meidän yhteinen aika on. Ennen tätä yrittäjyyttä en ikinä nurissut, jos mies kävi kavereidensa kanssa joskus baarissa, mutta nykyisin olen kyllä sanonut, että toivon, että voitais nää harvat vapaat viettää yhdessä, eli vaikka niin, että näitä kavereita tulisi meille viettämään iltaa, kun sitä yhteistä aikaa ei oikeasti liiemmälti ole.



Välillä ottaa päähän ja rankasti, ja joskus oikein tiukkana aikana olen minäkin puolileikilläni miettinyt, että oikeasti yksinhuoltajana pääsisin helpommalla, olisi vapaita viikonloppuja ja elatusmaksut juoksisi :))



No tästä kaikesta huolimatta parisuhde voi ihan hyvin ja koitetaan pitää siitä huolta, silloin kun suinkin ehditään.

Olen itse yrittäjä (lapsemme on 3,5vuotta). Teen töitä "työpaikallani" klo 9:30 - 17:00 yleensä (neljänä) tai viitenä päivänä viikossa lähinnä arkisin ja sunnuntaisin. Viikossa yritän kuitenkin pitää kaksi vapaa päivää (joskus kolmekin, mutta se menee usein paperitöihin tms. työjuttuihin). Silloin tällöin teen kyllä myös iltaisin paperitöitä kotona. Joskus on sitten kausia jolloin joutuu tekemään enemmän töitä, mutta toisaalta sitten tulee aikoja jolloin voi löysätä.



Ensimmäisenä yrittäjävuotena tein töitä yli 60 tuntia viikossa ja olin töissä käytännössä viikon jokaisena päivänä. Sitten ymmärsin, että on vain "päästettävä irti" eli kyllä homma toimii vaikka ei itse olekaan aina paikalla ja työntekijät osaavat hoitaa hommansa. Tähän ajatukseen piti kasvaa.



Sitten vähän myöhemmin pidin äitiyslomaa ja sen jälkeen ei ole ollut ongelmia pitää vapaita. Koska yritys pyöri ihan hyvin äitiyslomani aikana, niin ei ole ongelmaa miksen voisi olla lyhyempiäkin aikoja pois.



Mieheni on myös yrittäjä, mutta hänellä on vielä joustavammat työajat (yleensä tekee kuitenkin arkisin klo 10:00-16). Joskus sitten joutuu tekemään enemmän ihan sen mukaan miten on tilauksia.

harrasta mitään, kun tulee töistä kotiin "ajoissa" niin viettää illan sitten lasten kanssa. Laittaa lapset nukkumaan, ja sitten saamme olla kahdestaan..Energia molemmilla siihen aikaan jo niin vähissä,ettemme jaksa edes keskustella. Katsotaan telkkaria, tai mies käy pelaamaan wii:tä..



Mies on ollut muutaman vuoden ajan yrittäjänä, ja siis pyörittää firmaa yksin. Vaikka taloudellisesti tällä hetkellä menee hyvin, ei uskalla palkata lisätyövoimaa.



No,lohduttaudun aina sillä, että mies tekee pitkiä päiviä perheen elättämiseen,eli meidän vuoksi.

Parempi pitkät työpäivät kun työttömyys..hmm..paitsi siinä kyl tietäisi aina kuin paljon rahaa tulee kuukaudessa, ja mikä päivä;))

-ap-

isossa firmassa, ei yrittäjänä. Menee töihin seitsemän tienoilla, tulee kotiin seitsemän tienoilla, säännöllisesti. Joskus pitää ylimääräisen vapaapäivän. Meillä vauva 2kk.

Meillä mies ollut yrittäjänä nyt noin 3 vuotta ja itse ajattelin (lue. luulin) että nuo pitkät päivät kuuluvat siihen yrityksen perustamisen alkuvaiheeseen. Mutta sama meno tuntuu jatkuvan aina vaan.



Mies on myös semmonen ylitunnollinen ja ylitarkka ja uskoisin, että myös aika huono delegoimaan tehtäviä muille. Ja myös todella huono rajaamaan ajankäyttöään.



Tässä hiljattain oli juuri lähdössä töistä (n. klo 18), kun paikalle pamahti joku puolituttu työasioissa. Ei sitten tällekään osannut sanoa, että minun on nyt lähdettävä, koska olen luvannut olla kotona silloin ja silloin. Mulla oli siis ihan oikea ja virallinen meno, josta sitten myöhästyin... Ja on muutenkin niin kova puhumaan. Joskus jos joku soittaa työasioissa kotiin, niin jaarittelee ummet ja lammet ja sitten puhelun päätyttyä manaa, että kun soittavat kotiin ja menee kauheesti aikaa. Ja itseasiassa itse ehkä tajuamattaan pitkittää niitä puheluita alkamalla tekemään vastakysymyksiä, vaikka todennäköisesti puhelu olisi päättynyt heti, kun olisi antanut pelkän vastauksen ja sanonut heipat.



No tulipas vuodatusta :D

Mies tekee töitä ma-pe 8-19-- ja vähintään jompanakumpana viikonlopun päivistäkin, on myös usein työmatkoilla 2-7 päivää. Eikä todella tule kotiin klo 18 yhtenkään päivänä että pääsisin yhtään mihinkään.



Meillä on 6, 4 ja 0-vuotiaat lapset ja meidän perhe-elämä on mun ja lasten elämä. Me tehdään asioita yhdessä ja kyläillään jne., mies on tooooodella harvoin mukana kuvioissa. Tänäänkin lähti aamu klo 5 työmatkalle, lapset huomas äsken kysyä missä isi muuten oli aamulla... Eli lapsetkin on tottuneet siihen, että isiä ei paljon näy. Mies hoitaa asinoastaan esikoisen eskariin menokuljetuksen.



Olen kanssa miettinyt, että yh:na olis helpompaa, koska ei tarvis lainkaan huomioida miestä arjessa, ei odotella koska se tulee, ei raivostua kun taas kerran ei ehtinytkään lupaamaansa aikaan... Ja olis joka toinen viikonloppu vapaa, hehheh.



Meillä tää on miehen kantilta ideaali tilanne. Mä en vielä ainakaan voita mitään, koska edes meidän tulot ei ole keskivertopalkansaajan tuloja isommat. Ainakaan vielä. ehkämeistä joskus tulee ökyrikkaita yrittäjiä,joita kaikki voi sitten karehtia... Toivossa on ihana elää...

Hyvät puolet teidän kohdalla olisi, että tosiaan elarit tulis ja ei tarvis edes laskea miehen kuuluvan perhe-elämään.



Mutta ei se mies välttämättä niitä lapsia ota joka toinen viikonloppu. Meillä ottaa kerran kuussa tai välillä kerran kolmessa kuussa. Ja silloinkin joutuu olla huolissaan lasten viihtyvyydestä (että pelaako mies vaan tietokoneella ja lapset kattoo piirrettyjä koko viikonlopun). Mut jos kuvittelette että erotilanteessa mies ottaisi lapset ja jättäisi töitä, ni siitä vaan. Väkisin niitä lapsia ette voi toiselle tyrkätä.

Olen niin tottunut siihen että on aina töissä(6-18) etten varmaan osaisi olla jos "pyörisi nurkissa". Kesälomaa ei ole koskaan pitänyt.



Lapsia neljä, kolme koululaista ja taapero. Kun tulee töistä lähden kauppaan. Hoitaa sillä välin lapset. Jos viikonloppuna ei ole töissä keksii yleensä lasten kanssa jotain kivaa, kesällä pyöräilyä ja talvella pulkkailua.

Toki saamme sovittua että tulee aiemmin töistä jos mulla joku meno mihin ei lapsia voi mukaan ottaa.

Kahtotaan kuin ens vuonna asiat lähtee sujumaan kun lähden töihin(vuorotyö). Hänen vastuulleen jää kuopuksen haku päiviksestä ja lasten läksyt ja ruokailu. Hänen työpäivät lyhenevät(6-16.30) mutta vastaavasti tekee varmaan ympäri pyöreitä kun mulla vapaa päivä.