Nyt kun ei ole pientä lasta eikä koiraa, ei saa enää juttukavereita lenkillä, puistossa jne.

Haetko siis tuntemattomia keskustelukaveriksi?

Kerran yksi vanha herra vain seisoi jalkakäytävällä. Kysyin, onko kaikki hyvin. Hän sanoi, että lepää vain vähän. Juttelimme jonkin aikaa. Eli jää seisomaan jalkakäytävälle, niin saat juttukaverin.

Leikkipuistoissa yms. sai juttuseuraa, muilta koiranulkoiluttajilta sai juttuseuraa. Nyt kun ulkoilen yksin niin ei kukaan juttele.

Ap

Ota pieni sijaislapsi.

Harmittava takaisku jos mies vei erossa sekä lapsen että koiran. Olisi edes toisen jättänyt että pääset ulkoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistoissa yms. sai juttuseuraa, muilta koiranulkoiluttajilta sai juttuseuraa. Nyt kun ulkoilen yksin niin ei kukaan juttele.

Ap

Ehkä sinun täytyy tehdä, niin kuin minä. Minulla ei ole koskaan ollut omaa koiraa, eikä ainakaan toistaiseksi omia lapsia mutta olen juuri se "setä" joka toisinaan avaa suunsa jos ei muuten niin vain sanoaksen muutaman sanan tai vain tervehtinyt vanhempaa lapsineen tai juurikin koiraa taluttaneita ilman kummempia taka-ajatuksia, vaan ihan voidakseni sanoa ja yrittää  pieneksi ohi kiitäväksi ehtkekeis yrittää "kohdata" jonkun. 

Toki minua on toisinaan harmittanut se, että Suomessa on aika vähän sellaisiai paikkoja, jotka ovat valoisia ja avoimia ja joissa voisi yrittää mutkattomasti ja moraalisesti hyväksyttävästi yrittää ns. iskeä itselleen seuraa parisuhde mielessä mutta se on nyt eri juttu.