Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmisiä joilla pahoja mt-ongelmia mutta eivät suostu menemään lääkäriin?
22.04.2022 |
Tutulla pahat mt-ongelmat mutta ei suostu menemään lääkäriin, koska saisi mt-diagnoosin. Olen kysynyt mikä siinä on niin ongelmallista, ei ole vastannut, mutta muista hänen jutuistaan päätellen hän ei halua kuulua jotenkin heikkoihin ja epäonnistuneisiin, ehkä myös paranoiaa eli pelkää että "kaikki" saavat jotenkin puskaradion kautta tietää yms. Ihan hiton ärsyttävää seurata vierestä. Lääkitsee itseään alkoholilla ja mässäilyllä.
Kommentit (38)
Exäni. Mihin sitä ammattihoitoa tarvitsee kun kumppani on hyvä terapeutti. Jostain syystä oli yllättynyt kun halusin erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Tuo leimautumisen pelko on yleistä.
Minä taidan olla tuollainen. Olen kertonut joka ikiselle lääkäriä ehdottavalle ammattilaiselle, että en mene lääkäriin, koska lääkettä en huoli. Lääke ei nimittäin tehoa minun kouriintuntuviin ongelmiini. Puhuminen taas on ihan turhaa.
En myöskään halua mitään mielenterveyteen liittyvää mihinkään asiakirjoihin nykyisen retuperällä olevan tietotekniikan vuoksi. Ei siitä välttämättä haittaa olisi, mutta joillekin ihmisille on ollut, enkä halua siihen joukkoon edes vahingossa.
Enemmän tunnen sellaisia jotka haluavat tietyn diagnoosin, eli epävakaa persoonallsiuushäiriö ei kelpaa, vaan pitää saada dissosiatiivinen häiriö, tai jopa skitsofrenia.
Noh, kun sitä apua ei yrityksistä huolimatta ole edes saatavilla kun lääkärille ei edes pääse. Myöskään joidenkin pään sekottavien ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden tai turha jauhaminen asioista ilman mitään käytännön toimia eivät kohdallani poistaisi niitä kovaa ahdistusta aiheuttavia tekijöitä. Toipuminen ja tilanteen parantuminen vaatisi nimenomaan käytännön toimia, joiden toteuttaminen ilman toisenlaista apua on mahdotonta. Tällaistakin apua olen yrittänyt hakea mm. sossusta sitäkään saamatta. Lisäksi taustalla on traumaattisen huonoja kokemuksia tereveydenhuollosta, joiden seurauksena välttelen lääkäriä viimeiseen saakka. Toisaalta kyllä helpommin juurikin psykiatrille voisin mennä kun jollekin terveyskeskuslääkärille tai gynekologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriset tiedot joutuvat potilastietojärjestelmiin ja sieltä julkiseen verkkoon. Ei kannata hakeutua hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tuo leimautumisen pelko on yleistä.
Ja ihan aiheellista. Varsinkaan pienillä paikkakunnilla vaitiolovelvollisuutta ei noudateta. Tutkitusti monet mt-ongelmaiset kärsivät leimaantumisesta enemmän kuin itse sairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, kun sitä apua ei yrityksistä huolimatta ole edes saatavilla kun lääkärille ei edes pääse. Myöskään joidenkin pään sekottavien ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden tai turha jauhaminen asioista ilman mitään käytännön toimia eivät kohdallani poistaisi niitä kovaa ahdistusta aiheuttavia tekijöitä. Toipuminen ja tilanteen parantuminen vaatisi nimenomaan käytännön toimia, joiden toteuttaminen ilman toisenlaista apua on mahdotonta. Tällaistakin apua olen yrittänyt hakea mm. sossusta sitäkään saamatta. Lisäksi taustalla on traumaattisen huonoja kokemuksia tereveydenhuollosta, joiden seurauksena välttelen lääkäriä viimeiseen saakka. Toisaalta kyllä helpommin juurikin psykiatrille voisin mennä kun jollekin terveyskeskuslääkärille tai gynekologille.
Aikaisemmin kuitenkin jouduin käymään pari kertaa psykiatrilla kun työkykyselvitys tai joku vastaava pakotti ja as-piirteet tuli diagnoosiksi. Tuolloin en kuitenkaan kärsinyt niin kovasta ahdistuksesta kuin nykyään tai sitten en vain osannut pukea sitä sanoiksi. Aika selvää myös on, että autismikirjon häiriö oikeasti löytyy.
Kannattaa, jos haluaa eläkepaperit. Muuten ei, täyttä paskaa koko julkinen hoitojärjestelmä, kunnon apua et sieltä saa tai kestää vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pääse adhd-testeihin ennen kuin olen ollut riittävän kauan päihteetön. Se taas on lähes mahdotonta, kun on vuosikymmenien ajan ehdollistunut erilaisille oireille ja samalla hommannut monenlaisia addiktioita. Kärsin siis päivästä toiseen oireiluista ilman järkevän elämän mahdollistamaa lääkettä. Kallonkutistajat taas yrittävät määrärä vääriä lääkkeitä, joten heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pakko on siis rimpuilla päivä kerrallaan eteenpäin mielenterveysoireisena.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tuo leimautumisen pelko on yleistä.
Kaikkia ei myöskään voi auttaa. Näkeehän sen tälläkin palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pääse adhd-testeihin ennen kuin olen ollut riittävän kauan päihteetön. Se taas on lähes mahdotonta, kun on vuosikymmenien ajan ehdollistunut erilaisille oireille ja samalla hommannut monenlaisia addiktioita. Kärsin siis päivästä toiseen oireiluista ilman järkevän elämän mahdollistamaa lääkettä. Kallonkutistajat taas yrittävät määrärä vääriä lääkkeitä, joten heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pakko on siis rimpuilla päivä kerrallaan eteenpäin mielenterveysoireisena.
Täh? Mulle tehtiin kaiken maailman testaukset riippuvuuspsykiatrialla. Kumoutu aikaisemmat väärät diagnoosit ja täsmentyi nykyiset. Adhd ja asd "uutena".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse adhd-testeihin ennen kuin olen ollut riittävän kauan päihteetön. Se taas on lähes mahdotonta, kun on vuosikymmenien ajan ehdollistunut erilaisille oireille ja samalla hommannut monenlaisia addiktioita. Kärsin siis päivästä toiseen oireiluista ilman järkevän elämän mahdollistamaa lääkettä. Kallonkutistajat taas yrittävät määrärä vääriä lääkkeitä, joten heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pakko on siis rimpuilla päivä kerrallaan eteenpäin mielenterveysoireisena.
Täh? Mulle tehtiin kaiken maailman testaukset riippuvuuspsykiatrialla. Kumoutu aikaisemmat väärät diagnoosit ja täsmentyi nykyiset. Adhd ja asd "uutena".
Ja kyllä sä pystyt ehdollistamaan itseäsi olemaan päihteittäkin. Siihen tarvitset tukea ja itseäsi. Se adhd lääke on auttanut mulla todella paljon, mutta ei se poista kaikkia ongelmia. Olen ollut päihteittä 2 vuotta ja tiukkaa on joskus tehnyt.
Kaikki on mahdollista. Oikeasti. Älä syyllisty siitä että elämä on mennyt miten on mennyt. Maailma on täynnä vainkka minkälaisia selviytymistarinoita, eivätkä ne kaikki ole vain tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hep! Olen kunnalla töissä enkä missään tapauksessa halua hakeutua hoitoon masennuksen tai uupumuksen vuoksi. Irtisanoudun mieluummin, kuin leimaudun loppu-urakseni.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriset tiedot joutuvat potilastietojärjestelmiin ja sieltä julkiseen verkkoon. Ei kannata hakeutua hoitoon.
Sehän on ihan sama missä niitä tietoja on, tärkeintä on se, että näkyy, että olet hakenut apua ongelmiinsa. Se, joka ymmärtää hakea apua on mielenterveysongelmaisista fiksuin ja ihminen, jolla on mahdollisuus myös parantua. Ja ne lääkkeet voi joskus olla se tärkein apu, jotta voi elää normaalia ja tasapainoista elämää. Pahimmat on ne, jotka eivät hae apua, niin joskus se voi johtaa niihin ääritekoihin ja sellaiset ihmiset ovat todella pelottavia ja itse en uskaltaisi olla lähelläkään.
Onpa kurjaa kun tuo hullu ei sitten millään parane vaikka kuinka häntä käskee, syyttää ja haukkuu..
Sitten kun se paranee niin onpa kurjaa taas ettei hän kuuntele enää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse adhd-testeihin ennen kuin olen ollut riittävän kauan päihteetön. Se taas on lähes mahdotonta, kun on vuosikymmenien ajan ehdollistunut erilaisille oireille ja samalla hommannut monenlaisia addiktioita. Kärsin siis päivästä toiseen oireiluista ilman järkevän elämän mahdollistamaa lääkettä. Kallonkutistajat taas yrittävät määrärä vääriä lääkkeitä, joten heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pakko on siis rimpuilla päivä kerrallaan eteenpäin mielenterveysoireisena.
Täh? Mulle tehtiin kaiken maailman testaukset riippuvuuspsykiatrialla. Kumoutu aikaisemmat väärät diagnoosit ja täsmentyi nykyiset. Adhd ja asd "uutena".
Minä taas en pääse testeihin kuin vasta sitten, kun olen antanut muutaman kuukauden puhtaat seulat. En edes käytä mitään kovia päihteitä ja kannabístakin käytän vain noin kerran-pari viikossa vähäisen määrän, mutta näiden "älyköiden" mielestä se vääristää enemmän testejä kuin runsas kahvin kittaamiseni, sokeririippuvuuteni, ahkera tupakointini ja ryypätäkin saan vaikka kuinka, kun maksa-arvot eivät ihan pienestä kännäilystä vielä hetkauta. Yksikin kannabís-sätkä kuitenkin vääristää testiä mukamas niin paljon, että seula-kuukaudet lähtee aina uudelleen alusta. Olen jo luovuttanut testeihin pääsemisen suhteen.
Mulla oli kaveri, joka haki Auroran sairaalasta apua vakavaan masennukseen. Käännytettiin pois ensiarvion jälkeen, koska ei kuulemma ollut riittävän masentunut osastohoitoon. Parin viikon päästä hirtti itsensä. Että näin meillä Suomessa se avunsaanti terveydenhuollossa toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tuo leimautumisen pelko on yleistä.
Ja ihan aiheellista. Varsinkaan pienillä paikkakunnilla vaitiolovelvollisuutta ei noudateta. Tutkitusti monet mt-ongelmaiset kärsivät leimaantumisesta enemmän kuin itse sairaudesta.
Juuri näin. Tietoihin käsiksi pääsevät eivät tosiaankaan aina ole kovin hienotunteisia, lisäksi heitä on yllättävän paljon ja piirit tässä maassa ovat pienet.
Tunnen
Mietin katkaisenko välit.