Kuinka päästä yli yksipuolisesta ihastumisesta
Olen mestari ihastumaan yksipuolisesti mutta olen nyt tajunnut että paras ja toimivin tapa päästä yli yksipuolisesta ihastuksesta on jättää ihastus. Ei sellaisesta ystäväsuhteesta, jossa toinen on ihastunut tule koskaan täysin toimivaa ystävyyssuhdetta, vaikka ensimmäisten yksipuolisen ihastumisten aikana sellaistakin ajattelin. Tämän keinon saa muutkin ottaa käyttöön! Eli hus ja pois yksipuoliset ihastukset. Kun leikkaa heidät elämästä jää aikaa asioille suhteille joissa on oikeita mahdollisuuksia tai sitten ihan ystävyyssuhteille enemmän huomiota. Itsellä ainakin ihastuminen vie ihan hirveästi energiaa ja yksipuolinen ihastuminen muuttuu helposti lähes pakkomielteeksi joten tämä totaalinen ei yksipuolisia ihastuksia elämään linja on toiminut paremmin kuin hyvin. Toki aluksi oli hankalaa ja tuntui vaikealta luopua ihastuksesta ja tuli ajateltua että ehkäpä ollaan vaan ystäviä mutta kyllä se ihastus ja toivo jää ainakin minulla kytemään. Jos on ollut vuosia ystävä ja vasta sitten ihastunut niin olen päässyt ihastumisesta yli mutta jos jo heti ekoista tapaamissa on ollut sellaista pientä ihastumista ilmassa niin ei...Ihastumisen tunteen tukahduttamiseen ei vaan ole ainakaan itselle muuta keinoa kuin jatkaa elämää ilman tätä ihastusta.
Kommentit (16)
Kokemustaon kirjoitti:
Joo ei oo reilua sille toisellekkaan et se luulee et oot kaveri. Mulla itellä huonoja kokemuksia siitä et ollaan ihastuksen kanssa kavereita sen jälkeen kun oon tajunnu ihastuneeni. Sellasesta ystävyyssuhteesta ei tuu kun pahaamieltä. Kattelin kun mun ihastus rakastu toiseen ja silti vielä elättelin toiveita et ehkä me vielä joskus päädytän yhteen. Ja joka kerta kun se ei tapahtunukaan niin satutin vaan itteeni uudestaan.
Muhun oli parikuukautta ihastunu sellanen epävakaaksi sittemmin paljastunu ihminen. Näin vahingossa hänen haku historiaa ja tiedän ettei olisi saanut mutta kun ensimmäiset löydöt olin vahingossa nähny niin en vaan pystyny olemaan kattomatta muuta historiaa. Sen historia oli täynnä hakuja niinkun "miten viettelet miehen", "miten runkata miestä", 'miten tehdä aloite seksiin", "manifest your crush to text you","pakkomielteinen ihastuminen" jne. Ja näitä hakuja ja sivuja ja naistenlehtien artikkeleita,youtube videoita yms. vaan jatku ja jatku ja nää sijottu vahvasti aina edellisille päiville ennen kun oltiin nähty. Ja siis ei noissa muuten mitään mut niitä oli oikeesti satoja ja saatto olla koko päivän vaan googlaillu tollasia eikä tohon ees mahtunu kun pieni osa. Tän jälkeen en tienny mitä tehdä, puhuin mun kaverin kanssa ja päätin vetää välit poikki häneen. Toivottavasti sillä menee nykyään paremmin. Mut on yksipuolinen ihastuminen perseestä näin toisinkin päin. Tosin tässä tapauksessa taisin itse välttää luodin.😅
Pakkomielteisenihastumisenkohde kirjoitti:
Kokemustaon kirjoitti:
Joo ei oo reilua sille toisellekkaan et se luulee et oot kaveri. Mulla itellä huonoja kokemuksia siitä et ollaan ihastuksen kanssa kavereita sen jälkeen kun oon tajunnu ihastuneeni. Sellasesta ystävyyssuhteesta ei tuu kun pahaamieltä. Kattelin kun mun ihastus rakastu toiseen ja silti vielä elättelin toiveita et ehkä me vielä joskus päädytän yhteen. Ja joka kerta kun se ei tapahtunukaan niin satutin vaan itteeni uudestaan.
Muhun oli parikuukautta ihastunu sellanen epävakaaksi sittemmin paljastunu ihminen. Näin vahingossa hänen haku historiaa ja tiedän ettei olisi saanut mutta kun ensimmäiset löydöt olin vahingossa nähny niin en vaan pystyny olemaan kattomatta muuta historiaa. Sen historia oli täynnä hakuja niinkun "miten viettelet miehen", "miten runkata miestä", 'miten tehdä aloite seksiin", "manifest your crush to text you","pakkomielteinen ihastuminen" jne. Ja näitä hakuja ja sivuja ja naistenlehtien artikkeleita,youtube videoita yms. vaan jatku ja jatku ja nää sijottu vahvasti aina edellisille päiville ennen kun oltiin nähty. Ja siis ei noissa muuten mitään mut niitä oli oikeesti satoja ja saatto olla koko päivän vaan googlaillu tollasia eikä tohon ees mahtunu kun pieni osa. Tän jälkeen en tienny mitä tehdä, puhuin mun kaverin kanssa ja päätin vetää välit poikki häneen. Toivottavasti sillä menee nykyään paremmin. Mut on yksipuolinen ihastuminen perseestä näin toisinkin päin. Tosin tässä tapauksessa taisin itse välttää luodin.😅
Unohdin ehkä ahdistavimmat haut, ne oli tän tyylisiä: "How to manipulate someone to fall in love with you" ja "How to make love potions"
Itse olen huomannut että monesti nuo kaikista pakkomielteisimmät ihastumiset on usein itsellä sellaisia että olen ihastunut ihastumisen tunteeseen, en itse ihmiseen. Tai sit joku ihminen on mulle vähän kiva ja nääm heti sydämiä. Varmaan kumpuaa jostain lapsuuden traumoista. Sellanen syvä välittävä rakkaus on musta tuhat kertaa parempaa kun pakkomielteinen ihastuminen. Onneksi olen suhteessa ja kun tälläsiä ihastumisia tulee ne voi vaan kertoa kumppanille ja sitten päästä niistä pikku hiljaa yli.
Jätin puoli vuotta sitten pidempi aikaisen kumppanin just ton takia et ihastun pakkomielteisesti ihmisiin ja koin et mulla pitää olla oikeus viedä noita ihastuksia eteenpäin ja et en enää halua olla kahlitsevass amonogamisessa suhteessa. No ei ollu ruoho vihreempää aidan toisella puolella ja selvis et en todellakaan oo polyamorinen ihminen. Nyt häntä koipien välissä menin pyytämään anteeks ja kysymään et jos voitas vielä yrittää. No eihän se takas ottanu ja nyt elän itseaiheuttamassani yksinäisyydessä. Et joo kun seuraavan kerran ihastun niin yritän pitää järjen mukana.
Joo ihan oikein sulle ettei ottanu takas, tollaset "mun pitää saada toteuttaaitseäni vapaasti" tyypit on itsekkäitä paskoja. On eri asia olla oma itsensä jne. Mut tän tyyliset jyrää omilla mielihaluilla kaikkien muiden hyvinvoinnin ja tunteiden ohi. Sori nyt vaan mut elämästä ja ihmissuhteista ei voi ottaa vain hyviä puolia.
Negatiivisia tunteita ei tarvitse eikä ole edes tervettä yrittää tukahduttaa, ne kuuluu elämään ja niiden kanssa pitää vaan yrittää diilata. Mutta niilläkin on tarkoituksensa. Mustasukkasuus kertoo et välität jostakusta, toki se ei saa liiallisuuksiin mennä mut se on tärkee tunne, jolla on tarkoituksensa.
Ja ihmissuhteissa kuuluu olla ongelmia, jos ajattelet et esim. Kumppani tulee tuoda sun elämään vaan hyviä juttuja niin oot sairas. Tollanen vaatimus on ihan kohtuuton ja tollaset ihmiset sietäis viettää koko elämänsä yksin. Jos rakastat oikeesti toista niin haluut korjata ongelmat ja niin kauan kun toinen haluu kans korjata ongelmat niin suhde toimii.
Ystävyyssuhteissa voi vielä toimiakin tollanen poimin rusinat pullasta meiniki vaik ei se oikein oo, mut ai että kun nää ihmiset siirtyy seurustelusuhteisiin....sit perustellaan sitä et "ei mun ystävät tuo koskaan mun elämään mitään huonoa", jos jaat elämäs jonkun kanssa, siis sen ihan arkisimman arjen niin oli se henkilö sit sun paras ystävä tai "se oikea" niin välillä tulee hetkiä jolloin se toinen vituttaa.
Tää nykyajan toksisuus/red flag trendi on vaan saanu ihmiset ajattelemaan heti huonon hetken tullessa et "mä en ansaitse tällästä", "Tää suhde on niin toksinen", "Red flag!". Vaikka oikeesti ongelmat kuuluu suhteisiin ja riidat pitäs pystyä sopimaan ja antamaan anteeks. Ei oo mitään raskaampaa kun ihminen joka ei kykene antamaan anteeksi ja tuo esille jotain vuosia vanhoja riitoja tyyliin: "Sä sanoit silloin kolme vuotta sitten mua tyhmäks sen takia mä nyt ajattelen et oon ihan paska ja se on sun syytä, oot niin toksinen, mä ansaitsen parempaa!"
Mut jos nää ongelmat jaksaa ratkoa ja riidat sopia niin tiedät et sun vierellä on ihminen, joka ei siitä lähde heti ensimmäisen vastoinkäymisen edessä. Joka on sun tukena, kannustaa sua tavottelemaam unelmias ja uskoo suhun. Ei uhkaa jättämisellä, haluaa ratkaista ongelmat ja antaa sulle anteeksi. Uskaltaa olla sun kanssa epätöydellinen ja tietää et se on okei ja selviitte siitä yhdessä. Rakastaa sua, myös sun huonoja puolia eikä vaan niitä parhaita. Kuka vaan voi rakastaa sun hyviä puolia, siihen ei paljon vaadita mut harvassa on ne ihmiset jotka ei vaan hyväksy vaan rakastaa myös niitä sun huonoja puolia. Ja jos tälläsen ihmisen löytää niin it's a keeper, pidä hänestä kiinni, koska jos työnnät hänet pois et ehkä koskaan saa sitä enää takaisin.
Nimimerkillä kokemusta on. Löysin tälläsen ihmisen ja työnsin hänet pois. Nyt kaduttaa mut vanhaan ei oo paluuta vaikka yritin. Että jos joku nyt vaikka oppis mun virheistä niin ei tarvis kaikkien kompastua tähän samaan saatanan kiveen.
Ihana kun tässä ketjussa on niin osuvianimimerkkejä keksitty😂
Joo nykyajan seurustelukulttuuri ja ylipäätään ihmissuhdekulttuuri on kyllä mennyt pimeeks. Just toi et kaikki on "red flag" tai "toksista" ja aina itse "ansaitsee parempaa". Parisuhde vaatii töitä, sitä niittää mitä kylvää....
Nykyihmisten pitäisi enemmin keskittyä kuuntelemaan ja ymmärtämään toisia ja miettimään välillä jotain muutakin kun omaa napaa. Kun oot hyvä muille niin se palautuu kyllä sulle itelle hyvänä mielenä tai muuten. Itsestään on hyvä pitää huolta mut nykyään self care kulttuuri on menny just tollaseks mitä aiemmat kommentoijat jo kuvas eli et muiden paska kohtelu ja sitoutumattomuus ihmissuhteisiin perustellaan sillä et "rakastan itseäni", "ansaitsen vain parasta".
Sairaita pakkomielteisiä ihmisiä!!! Hakekaa apua, oikeesti. Elämä menee hukkaan jatkuvien säätöjen kanssa.
Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Ootteko jotain 15 v teinejä vai mikä on ongelma, jos ihastutaan sarjana jatkuvasti?
Sitoutumiskammo? Epävakaa persoonallisuus? ADHD?
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Ootteko jotain 15 v teinejä vai mikä on ongelma, jos ihastutaan sarjana jatkuvasti?
Sitoutumiskammo? Epävakaa persoonallisuus? ADHD?
Ei kannata vitsailla tollasilla, mulla on oikeesti epävakaa jonka takia ihastuin ihan pakkomielteisesti ja usein. Koin silloin ehkä elämöni isoimman kriisin kun mietin et miks oon näin viallinen. Sukelsin juurikin ekana tonne poluamorian ja vapaiden suhteiden maailmaan ennen kuin hyväksyin sen et on okei olla ihastunut samaan aikaan kun on suhteessa. Silloin vaan jätetään se ihastuksen edistäminen pois. Ja totta puhuen on helpottavaa kun on ollut joku syy miksi on ollut "pakko" jättää nää ihastukset huomiotta. Se oli tosi raskasta ja oikeesti sellasta jopa pakkomielteistä ihastumista, ei mitäön kivaa perhosia vatsassa meininkiä.
Viimeisin välit.
Vaihdoin jopa hänen nimensä väliaikaisesti puhelimeen -Ei ole sun arvoinen
.. vaikka KUINKA teki mieli laittaa kuulumisia ja muutenkin jutella, kävin analyysin päässäni ja aina päädyin, että on parempi vaihtoehto jättää viestit laittamatta. Parempaa on edessä.
On auttanut.
Ei niin paska fiilis kun jokunen kk sitten.
Oot sä se Karjalainen ketä ihastu Anttiin ja sen piti lähtee jopa karkuun kun sä olet liian innokas. Jopa painostava? Turusta?!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Ootteko jotain 15 v teinejä vai mikä on ongelma, jos ihastutaan sarjana jatkuvasti?
Sitoutumiskammo? Epävakaa persoonallisuus? ADHD?Ei kannata vitsailla tollasilla, mulla on oikeesti epävakaa jonka takia ihastuin ihan pakkomielteisesti ja usein. Koin silloin ehkä elämöni isoimman kriisin kun mietin et miks oon näin viallinen. Sukelsin juurikin ekana tonne poluamorian ja vapaiden suhteiden maailmaan ennen kuin hyväksyin sen et on okei olla ihastunut samaan aikaan kun on suhteessa. Silloin vaan jätetään se ihastuksen edistäminen pois. Ja totta puhuen on helpottavaa kun on ollut joku syy miksi on ollut "pakko" jättää nää ihastukset huomiotta. Se oli tosi raskasta ja oikeesti sellasta jopa pakkomielteistä ihastumista, ei mitäön kivaa perhosia vatsassa meininkiä.
Paras ystäväni oli juuri tuollainen, meidän ollessa nuoria ei tätä kukaan muu tainnut pistää merkille mutta nyt kun kaikki muut on jo vakiintuneissa parisuhteissa ja monella useampi lapsikin jo niin hän on tavallaan jämähtänyt sinne teinivuosien seurusteludraamaan ja ihastuu joka toinen viikko uuten ja jättää sitten vanhat tai deittailee päälekkäin
Normaalisti ihminen pääsee irti yksipuolisista ihastumisista noin 14-15 -vuotiaana. Eli murtosiässä. Jos jatkuu pidempään, ei ole normaalia.
Joo ei oo reilua sille toisellekkaan et se luulee et oot kaveri. Mulla itellä huonoja kokemuksia siitä et ollaan ihastuksen kanssa kavereita sen jälkeen kun oon tajunnu ihastuneeni. Sellasesta ystävyyssuhteesta ei tuu kun pahaamieltä. Kattelin kun mun ihastus rakastu toiseen ja silti vielä elättelin toiveita et ehkä me vielä joskus päädytän yhteen. Ja joka kerta kun se ei tapahtunukaan niin satutin vaan itteeni uudestaan.