Joudun häpeämään ammattini
Olen yliopistokoulutettu ja koulutusta vastaavassa työssä kunnalla. Mitään kovaa urapolkua ei ole tiedossa, jos en motivoidu tekemään muutakin. Aina kaikissa sukulaisten tapaamisissa minua katsotaan alentuvasti. Mihinkään ei voi ottaa kantaa, koska kunnalla en tiedä mistään mitään jne. Pitäisi olla yksityisellä työssä ja tahkota tulosta. Mies piikittelee myös asiasta. Aika raskasta on, kun saa itseään hävetä, vaikka käy töissä ja elättää itsensä. Toisaalta mietin mitä tämä kertoo ajastamme..
Nim.kuuntelin taas iltapäivän kuinka viisas, ahkera ja kunnalla töissä eivät mahdu samaan pakettiin-vitsejä.
Kommentit (13)
Minulla ei ole sukulaisia ja olen hoitaja. Muista se ja tunnet olevasi kuningas.
Joskus olen sanonut, että elätän kuitenkin itseni ja mieheni vastaa, että kukaan kunnalla ei elätä itseään, koska verorahat jne ja yksityinen tuottaa. Tuo on siis totta, ymmärrän. Se on kuitenkin kamalaa, kun ihmiseltä viedään tuolla alentuvalla asenteella ylpeys omasta työstä. Saa aina hävetä itseään ja sitä mitä tekee. En muista onko mieheni joskus suoraan sanonut häpeävänsä mitä teen. Ap
Miksi ihmisten ilkeys on jopa perhepiirissä yleistynyt.
Minä olen maisteri, kunnianhimoinen ja edennyt uralla nopeasti, ja töissä kunnalla. Eivät nuo mitenkään poissulje toisiaan. Päin vastoin fiksumpaa minusta olla töissä julkisella, työ on haastavaa ja sillä on laajaa vaikutusta, mutta työasioita ei tarvitse tuoda kotiin ja lomaa saa pitää riittävästi. Palkkakin on varsin hyvä. Yksityisellä saisi ehkä parempaa tai sitten ei, ja verojen jälkeen eroa ei joka tapauksessa juurikaan ole.
Voit ap todeta mielessäsi, että työtäsi arvostelevat ovat rahanahneita juntteja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisten ilkeys on jopa perhepiirissä yleistynyt.
Se perheensisäistä politiikkaa! Sortaja etsii sortettavan!
Perinteinen näkemys julkisen sektorin merkityksestä taloudelle on varmaankin se, että valtiollisilla (ja kunnallisilla) palveluilla mahdollistetaan yksityisen sektorin tuottava toiminta. Eli että poliiseja, puolustusvoimia, oikeuslaitosta, liikenteeseen liittyvää infrastruktuuria yms. tarvitaan yksityisyrittäjyyden mahdollistamiseksi. Koululaitoksen ajatellaan tuottavan kustannustehokkaasti parempia työntekijöitä, ja terveydenhuoltopalveluiden parantavan tuottavuutta ihmisten paremman terveyden kautta. Eli yksityisen sektorin tuotto perustuu osittain julkisen puolen investointeihin, kuten koulutukseen.
On tietty sellaisiakin talousnäkemyksiä, että mitään tai vain hyvin harvoja palveluita pitäisi tarjota julkisin varoin, mutta on hieman epäselvää, miten esimerkiksi palokunta tai katujen valaistus voitaisiin järkevästi yksityistää.
Sulla on ihan helvetin pimeä suku. Kuntasektorilla on kyllä järjettömän laaja kavalkadi erilaisia virkoja ja vaatimustasoja. Vastaavasti yritysmaailmasta löytyy tarjontaa ihan laidasta laitaan. Itse olen valtiolla töissä ja en vaihtaisi yritysmaailmaan ihan hevillä. Omassa vaakakupissa painaa työn pysyvyys paljon enemmän kuin esim. kovempi palkka. Ura-asiat ovat itselleni ihan yhdentekeviä - käytän ylijäävän ajan (työalaan liittymättömän) väitöskirjaprojektin kanssa, eikä uralla ”kehittyminen” voisi vähempää kiinnostaa.
Tuo alentavasti katsominen kertoo enemmän sukulaisistasi kuin sinusta, muista se. Lakkaa häpeilemästä ja anna mennä toisesta korvasta ulos.
Itse olen onnellisessa asemassa, kun sukulaisilla on muita arvoja kuin miljoonien tahkoaminen. Löytyy ihan kaikkea todella hyvätuloisista keskinkertaisiin työpaikkoihin, mutta yleinen "teema" on, että kunhan itse on tyytyväinen niin se on tärkeintä. Hyvin tullaan kaikki ylppäreissä ja ristiäisissä toimeen.
Suomessa on tosiaan asiat liian hyvin, jos jaksetaan hävetä ja paheksua sitä, että ammatti ei ole riittävän hieno. Miksei osata iloita siitä, että on edes töitä? Se ei ole läheskään kaikille itsestäänselvyys, vaikka miten olisi yliopistokoulutettu.
Onko miehesi vähän yksinkertainen? Eikö hän kannata koulutusta, sivistystä, terveydenhuoltoa, kuten sairaaloita?
Ap, minä olen suomen halveksutuimman ammatin edustaja: lähihoitaja. Siltikään en osaa hävetä ammattiani. Olen sinkkuna pystynyt ostamaan oman pienen yksiön ja elämään ihan hyvää elämää. Olen ihan onnellinen ihminen ja arvostan jokaista rehellistä työtätekevää. Mikään työ ei ole hävettävää.
Vierailija kirjoitti:
Joskus olen sanonut, että elätän kuitenkin itseni ja mieheni vastaa, että kukaan kunnalla ei elätä itseään, koska verorahat jne ja yksityinen tuottaa. Tuo on siis totta, ymmärrän. Se on kuitenkin kamalaa, kun ihmiseltä viedään tuolla alentuvalla asenteella ylpeys omasta työstä. Saa aina hävetä itseään ja sitä mitä tekee. En muista onko mieheni joskus suoraan sanonut häpeävänsä mitä teen. Ap
Joutuu kunnankin palveluista jotain maksamaan vaikka ei vastaa koko kuluja, voisiko ajetella että maksaa omavastuun
Haistata pitkät kaikille ja lähde kotiin.