Vinkkejä kotitöiden tasa-arvoiseen jakamiseen pariskunnan kesken.

Vuoro viikoin vaihtuu tehtävät

Tyyliin toiselle tiski, toiselle pyykki....

Parillisilla viikoilla mies hoitaa kaikki ruokakaupat ja ruoanlaitot, minä kaikki siivoukset, pyykit ja tiskit. Parittomilla viikoilla toisinpäin.

Muutamia pointteja:

Usein toistuvat kotityöt eivät saisi lähtökohtaisesti olla sellaisia, että vain toinen tekee. Herkästi käy niin, että toinen ei osaa/pysty/halua hoitaa ko. kotityötä, koska ei sitä yleensäkään tee. Periaatteessa paras, jos molemmat tekevät kaikkia kotitöitä.

Kotitöitä ei kannata jakaa niin, että toinen hoitaa auton renkaiden vaihtamisen ja toinen imuroinnin. Imuroinnin saa tehdä paljon useammin kuin renkaiden vaihtamisen. Myöskin vaikka nurmikon leikkuu vs. päivittäinen ruoanlaitto on kaksi täysin eri asiaa ajankäytön suhteen.

Meillä hiersi joskus se, että kotitöiden jaon sopimisesta huolimatta mies ei saanut kotitöitä aikaiseksi. Sovittiin sitten joku takaraja, johon mennessä pitää vaikka pestä vessa ja on miehen asia, tekeekö hän tuon viime tipassa ennen nukkumaanmenoa vai aiemmin. Pääasia, että tulee tehtyä.

Molemmat tekee mitä milloinkin. Välillä jää tekemättä.

Kumpikin tekee kotitöitä. Ei jaeta kaikkia juttuja tasan. Mies vie lähes aina roskat, vie pyykit pyykkitupaan ja kokkaa useimmiten, minä taas siivoan ja hoidan pyykit narulle ja kuivana kaappiin jne. Eli tehdään vähän sen mukaan, kummalle joku tehtävä on mukavampi tai jos itse inhoaa jotain kotityötä ja toiselle se on ok, niin tehdään silloin niinpäin.

Nyt kun meillä on taapero, niin olen tarkka siitä, että sellaista aikaa ei tule, että esim. mies menisi lepäämään ja mä tekisin kotitöitä sillä aikaa. Tehdään yhdessä kotityöt alta pois ja kun on valmista niin alkaa vapaa-aika molemmilla. (Olen siis persoonaltani sellainen, että herkästi tekisin nuo kotityöt itse miehen levätessä, joten olen saanut opetella tätä).

Jos alatte seuraamaan sääntöviidakkoa kotitöiden suhteen, niin onnea matkaan. 😀

Itse teemme mitä milloinkin, kun on tarvetta, kumpikin, ei olla luotu mitään jakoa tai erityisiä sääntöjä.

Ero.

Vierailija kirjoitti:

Jos alatte seuraamaan sääntöviidakkoa kotitöiden suhteen, niin onnea matkaan. 😀

Itse teemme mitä milloinkin, kun on tarvetta, kumpikin, ei olla luotu mitään jakoa tai erityisiä sääntöjä.

Yritimme aluksi tällaista, mutta meidän kohdalla siitä ei vain tullut yhtään mitään. Toisen siisteyskäsitys poikkeaa toisesta niin valtavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin tekee kotitöitä. Ei jaeta kaikkia juttuja tasan. Mies vie lähes aina roskat, vie pyykit pyykkitupaan ja kokkaa useimmiten, minä taas siivoan ja hoidan pyykit narulle ja kuivana kaappiin jne. Eli tehdään vähän sen mukaan, kummalle joku tehtävä on mukavampi tai jos itse inhoaa jotain kotityötä ja toiselle se on ok, niin tehdään silloin niinpäin.

Nyt kun meillä on taapero, niin olen tarkka siitä, että sellaista aikaa ei tule, että esim. mies menisi lepäämään ja mä tekisin kotitöitä sillä aikaa. Tehdään yhdessä kotityöt alta pois ja kun on valmista niin alkaa vapaa-aika molemmilla. (Olen siis persoonaltani sellainen, että herkästi tekisin nuo kotityöt itse miehen levätessä, joten olen saanut opetella tätä).

Tunnistan saman itsessäni. Ennen siivosin ja tein kotitöitä jopa salaa koska häpesin sitä miten paljon niitä tein. Silti edelleen meinaan vahingossa käyttää koko vapaapäivän jonkinlaiseen siivoamiseen. Meilläkin toimii nykyään tämä yhdessä tekemisen malli. 

Meillä mies käy ruokakaupassa ja hoitaa ruoanlaiton muuten, paitsi aamupalan teen minä koska olen aiemmin hereillä. Tämän lisäksi mies vie pääsääntöisesti roskat.

Minä hoidan siivouksen ja vaatehuollon. 

Koirien hampaidenpesut, pesut ym kaikki muu mahdollinen on kyllä jotenkin jäänyt täysin minun harteilleni. Mies muistaa ehkä kerran puolessa vuodessa pestä koirien hampaat (jokapäiväinen homma). Täytyykin ottaa asia taas puheeksi.

Kahden ihmisen taloudessa meillä on aina sama jako, töistä tai työttömyydestä riippumatta. Väliaikaisesti työtön ei siirry palvelijaksi, vaan käyttää aikansa muutoin.

Jako tehtiin neuvotteluilla. Kumpikin kertoi inhokkityönsä ja yritti päästä niistä eroon sopivilla diileillä. Tasa-arvosta en tiedä, mutta lopputulos oli yhteinen päätös eli kumpikin tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kahden ihmisen taloudessa meillä on aina sama jako, töistä tai työttömyydestä riippumatta. Väliaikaisesti työtön ei siirry palvelijaksi, vaan käyttää aikansa muutoin.

Jako tehtiin neuvotteluilla. Kumpikin kertoi inhokkityönsä ja yritti päästä niistä eroon sopivilla diileillä. Tasa-arvosta en tiedä, mutta lopputulos oli yhteinen päätös eli kumpikin tyytyväisiä.

Lisäys: jotkut työt, kuten viikkosiivous, teemme aina yhdessä. Vaihtelemme vuoron perään kumpi imuroi jne. Kun molemmilla on eri laiskan paikat, lopputulos on parempi näin.

Minä olen kotona, mies töissä. Meillä kuitenkin kotityöt jakautuu tasaisesti. Mieheni osallistuu kaikkiin kotitöihin. Eilen ihan omikseen pesi vessat, lavuaareista pönttöön. Tänään imuroi takan, haki polttopuut. Imuroi koko kodin. Tietää, että arki kotona on työn täyteistä. Meille jää hyvin luppoaikaa ja myös yhteistä aikaa touhuta lasten kanssa. Niin ja tekee myös ruokaa, käy kaupassa, siinä missä minäkin.

Mies, joka suostuu naisen vaatimuksiin enemmästä kotitöistä, on parta-akka.

Mitä on tasa-arvo? Onko se sitä että asiat jakautuu 50/50?