Te lapsena seksuaalisen hyväksikäytön kokeneet

Voin aloittaa. Mies ei saanut tuomiota ja tapahtumat olivat 80-90-luvulla.

Ei saanut kukaan mitään sanktiota siitä mitä minulle tehtiin lapsena. Valitettavasti kehitin hyväksikäytön seurauksena itselleni vakavan dissosiaatiohäiriön psyykkiseksi suojamekanismiksi. Vasta viimeisen kahdeksan vuoden aikana olen pikkuhiljaa alkanut muistamaan tapahtuneita asioita, eli aivan liian myöhään jotta asiasta voisi enää virallista syytöstä nostaa. Yksi hyväksikäyttäjistäni, oma isäni, on ollut kuolleena jo yli kaksikymmentä vuotta eli se juna meni jo.

80-luku, ei ole saanut tuomiota.

Kehitin myös dissosiaatiohäiriön jotta selviydyn. Ymmärsin sen vasta noin 5v sitten. Olen yli 50v. En ole saanut terapiaa. En kehtaa enkä pysty asiasta puhumaan.

Ei saanut, 80-luku.

Ei, äitini ei saanut tuomiota.

> Saiko mies tuomion?

Mies? Miten niin mies? Näkyipä taas kysyjän asenteellisuus kysymyksessä.

On kyllä traagista tuo, miten harvoin perheen sisäisestä hyväksikäytöstä saa tuomion ja jos saakin, niin ne yleensä ovat ehdollisia. Ei istu omaan oikeustajuun, varsinkin kun ottaa huomioon millaiset jäljet teot jättävät uhriin.

Harvemmin näistä tuomitaan, lapsia ei kuulla riittävästi, psykologi ei kuulustele lasta automaattisesti, vaan sitten jos siihen on riittävästi perusteluja, eli tyyliin tekijällä ois aiempaa taustaa tai joku on nähnyt tai luotettava aikuinen on epäillyt tilannetta.

Lisäksi lapsi saattaa suojella tekijää, koska hän pelkää.

Mitä vanhempi lapsi sen helpommin häntä kuullaan.

Vierailija kirjoitti:

80-luku, ei ole saanut tuomiota.

Kehitin myös dissosiaatiohäiriön jotta selviydyn. Ymmärsin sen vasta noin 5v sitten. Olen yli 50v. En ole saanut terapiaa. En kehtaa enkä pysty asiasta puhumaan.

Sun ei kuulu eikä tarvitse kantaa häpeää, joka kuuluu toisaalle. Toivottavasti saisit apua. Halaus

Ei saanut se nainen joka vei minulta poikuuden 12 vuotiaana, en kehdannut kenellekkään kertoa...

Aloitus on asenteellinen. Myös nainen voi olla seksuaalinen hyväksikäyttäjä. Esimerkiksi äitini. Toki myös hänen mies tuttavansa tähän osallistuivat.

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut se nainen joka vei minulta poikuuden 12 vuotiaana, en kehdannut kenellekkään kertoa...

Kirjoitetaan toi tarina uudelleen. Ei se nainen vienyt sun poikuutta vaan kohdisti sinuun väkivaltaa. Sun oikea eka kerta oli sen kanssa, jonka kanssa eka kerran harrastit seksiä.

70-luvulla. Viitisen vuotta vanhempi murrosikäinen poika kouri minua kotonani kun muita ei ollut hetkeen paikalla. Olin yllättynyt, hämilläni ja vihainen. Se ei jäänyt siihen, vaan tyyppi alkoi vaanimaan minua, niin että pelkäsin, mitä muuta hän mahtaisi tehdä. Onneksi muutimme pian pois, mutta minuun jäi sellainen "vika", että yllättävä kosketus aiheuttaa stressireaktion. Mieheni, jonka kanssa olen sentään ollut jo vuosikymmeniä, pitää lähestyä minua hitaasti ja varovasti. En siedä minkäänlaista yllättävää kosketusta, varsinkaan takaapäin. En tiedä, olisinko näin herkkä muutenkin vai aiheuttiko tuo tapahtuma tällaisen elinikäisen kammon.

Vierailija kirjoitti:

80-luku, ei ole saanut tuomiota.

Kehitin myös dissosiaatiohäiriön jotta selviydyn. Ymmärsin sen vasta noin 5v sitten. Olen yli 50v. En ole saanut terapiaa. En kehtaa enkä pysty asiasta puhumaan.

Lapsuudestani saakka 70-80 luku. Ei koskaan saanut asiasta puhua. Pitkä psykoterapia takana. Lapsia on ja rakastava aviomies. Minäkin nyt 50+.

Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa alusta ja tehdä loppu niille itsesyytöksille ja häpeälle❤️