Millä tavoin kolli- ja naaraskissat eroaa teidän kokemuksenne mukaan käytökseltään?

Kollit on mukavampia seurana mutta haisevat enempi.

Mut ei sitä lopulta koskaan tiedä, joka kissa on oma persoonansa.

Meillä kollit ollut seurallisempia ja vilkkaampia. Tytöt rauhallisempia ja ujompia. Kollit esim tiputtelevat tavarat hyllyiltä lattialle ja tytöt kiertää kauniisti kaukaa. 

Meillä leikattu kolli. On semmonen ns. "helppo nakki" tai "puoliuuvatti", tunkee aina likelle, jumaloi meitä ihmisiä. Todella seurallinen ja rakkaudenkipeä, kun taas täyssisarensa leikattu natu arvonsa tunteva, silitystä kavahtava, tulee syliin vain silloin, kun on itse ajatellut niin tekevänsä.

Uroskissat on hoivaavampia kuin naaraat. Naaraskissat kovempia metsästämään. Vähän niinkuin isoilla kissoillakin.

Tytöt olleet siistimpiä wc-tavoiltaan. Pojat roiskineet vauhdilla ja jälki sen mukaista. Luonteet olleet kivoja kaikilla, tytöt ehkä vähän sähäkämpiä.

Minulla taas tyttökisut (kaksi ollut) ovat olleet rakastavia ja tulleet valtavan rakkaiksi, kun taas kolli (yksi) oli paljon itsenäisempi ja "oman tiensä kulkija".  Persoonallisia ovat, mutta rakkausuhde on ollut kaikkien kanssa.

Meillä naaraat olleet keskimäärin temperamenttisempia ja saalisviettisempiä, ja siskoksista toinen aina pomottamassa toista, esim. ruokakupilla tai sylissä ollessa saa toisen poistumaan pelkällä katseella. Yksillä siskoksilla meni vuoden iässä välit poikki kokonaan ja ne pidettiin eri puolilla taloa. Leikatut kollit olleet lunkeimpia elukoita mitä on, ei muuta mielessä kuin ruoka ja rapsutus, ja 12-vuotias pappakissa kävi hoivaamaan kahta pentua.

Mulla ollut vaan vaan neljä kollikissaa. Tavallaan hyvin erilaisia, joku on viihtynyt sylissä, toinen ei jne., mutta kaikki olleet todella ihmisrakkaita ja ”helppoja”. Pihalta ovat jotain päästäisiä saaneet kiinni (koko piha on aidattu verkkoaidalla). Muuten mitään erityistä saalistusviettiä ei ole näkynyt.

Kollit on mammanpoikia, mutta vaikka ois leikattu saattaa joillekin tulla merkkailuvietti. Meillä kävi näin kun muutettiin rivariin seudulle jossa jotkut vastuuttomat pitää kissojaan vapaana. Mun kissoilla ulkotarha, mutta naapurin kissat herätti reviiriajattelun ja nyt on 10 vuotta eletty maailman ihanimman mammanpojan kanssa - mutta joka keväästä syksyyn merkkailee ajoittain sisälle. 2 nojatuolia kustu pilalle, saunaan kustu, väärään paikkaan unohtuneille vaatemytyille kustu. Lääkärissä on käytetty mutta ei mitään fyaiologista vaivaa ole.

Mulla on ollut 2 narttua ja 2 kollia. Ensimmäinen tyttö oli hyvin agressiivinen kaikkia muita paitsi mua kohtaan. Nuorena ei tykännyt olla lähellä, mutta vanhemmiten muuttui kyljessä kiehnääjäksi. 

Toisena kissana oli kolli, joka oli niin rakastunut minuun, että se nauratti aina ulkopuolisiakin. Näkyi ihan siitä, miten katsoi mua. Oikeen mammanpoika siis, joka halusi vaan nukkua jossain mun vieressä/lähellä niin, että vähintään yksi käpälä koski minua.

Kolmantena tuli myös kolli, joka oli pentuna aivan järjetön riiviö. Kiipesi verhoja pitkin katonrajaan, repi tauluja seiniltä ja hyökkäili mun kimppuun niin kovaa, että oikeasti sattui. Noin 3-vuotiaana alkoi sitten rauhoittua ja on nykyään ihan mammanpoika myös. Nukkuu vieressäni ja usein kehrää sohvalla kylkeni päällä niin, että kuola valuu.

Kollin kaveriksi otin pari vuotta sitten tytön, joka on tosi pieni edelleen ja valtavan kiltti. Hyvin harvoin olen joutunut mitään kieltämään tai torumaan. Ei tykkää olla sylissä, mutta makaa kyllä mielellään minun päällä sängyssä tai sohvalla ja haluaa nukkua mun peiton alla polvitaipeessa.

Kollin jätökset haisee ihan kaamealle, vaikka samaa ruokaa syövät. Laatikolla tyttö on siistimpi, mutta muuten kolli kyllä pesee itseään enemmän ja usein myös tyttöä. Tyttö puolestaan mieluusti pesee mua oikein perusteellisesti, kolli ei koskaan. En osaa mitenkään arvioida, kumpi olisi "kivampi" tai helpompi, minun kissat on kaikki olleet kivoja ja hyvin seurallisia ja helliä mua kohtaan.

Oma kokemus on että kollit on ja pysyy lapsellisempina koko ikänsä.

Ovat hoivaavampia ja monet omistani on rakastaneet pentuja, naaraat taas vieroittavat niin pian kuin voivat. Tosin on ollut naaraskissa joka ei irtautunut koskaan pennusitaan, vielä isoina keräsi niitä ja hoivasi.

Naaraat ovat itsenäisempiä ja omaa tilaa vaativampia, kovempia saalistajia. 

Mutta ei voi yleistää, kaikenlaisia variaatioita on ollut näitten 30 vuoden aikana jolloin olen kissoja kasvattanut.  Kaikki kuitenkin ihmisrakkaita ja sosiaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kollit ollut seurallisempia ja vilkkaampia. Tytöt rauhallisempia ja ujompia. Kollit esim tiputtelevat tavarat hyllyiltä lattialle ja tytöt kiertää kauniisti kaukaa. 

Sama täällä. Pojat ovat todellakin seurallisempia ja leikkisämpiä ja tytöt huomattavasti hiljaisempia ja rauhallisempia. Toki nuorempana molemmat leikkivät hyvinkin paljon.

Yksilöitä kaikki, mutta erittäin yleistävä yleistys:

Tyttökissat ovat älykkäämpiä ja varautuneempia poikakissat taas löllykämpiä ja hiukka tyhmempiä.

Molemmat ihania.

T. Entinen kasvattaja

Hauskaa, että lähes jokainen kuvailee samalla lailka.

Totta siis.

Kokemusta vain kahdesta tytöstä. Ystävällisiä molemmat, kilttejä, syliin haluavia.

Eivät paljoakaan, kun ovat steriloituja.

Oma kokemukseni on, että naaraat ovat itsenäisempiä. Eivät tee itsestään niin suurta numeroa ja elävät yleensä pidempään. Kolleilla on taas suurempi reviiri. Kollit ovat leikkisiä ja vähän kuin "ikuisia" pentuja.