Miten edetä kun tuntuu ettei enää rakasta
Olen ollut kumppanini kanssa 5v yhdessä. Olemme jonkinlaisessa risteyksessä, tai minä ainakin. Meille sattui kuukausia sitten kriisi, jota minun on ollut vaikea antaa anteeksi, ei kuitenkaan pettämistä ollut, mutta luottamus koetuksella. Tuntui etten pysty antamaan anteeksi, koska en oikeastaan edes halua.
Ymmärrän että näitä vaiheita voi tulla suhteessa, en haluaisi luovuttaa koska ei se ruoho ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Olen kuitenkin tilassa jossa en halua miehen koskevan, olen iloinen jos yhteinen tekeminen peruuntuu ja nautin kun mies on reissussa. Keksin seksin harrastamattomuudelle tekosyitä ja lasken mikä on minimimäärä seksiä että en joudu tarkemmin selittämään miksi pihtaan. Nautin kun tajuan päässeeni pälkähästä ja mieheni kääntää selän sängyssä. Noh sekin kai normaalia joskus, mutta tämä on kovin uuvuttavaa.
En kuitenkaan tiedä mitä tässä välissä kuuluisi tehdä että tunteet ei kuolisi lopullisesti? Haluan rauhassa miettiä ja prosessoida, pelkään jos puhun asiasta, alkaa uusi kriisi. Haluan ensin pohtia asioita yksin, olemme aina olleet vähän tälläisiä että asioista puhutaan vasta viimeisessä hädässä.
Miten saada tämä vaihe nopeammin ohi, vai onko se vaan elettävä sellaisenaan? Minulla ei koskaan ole ollut vastaavaa, lievänä toki mutta tämä miehen poistyöntäminen on todella voimakasta. En haaveile muista miehistä, lähinnä muutkin vain ärsyttävät. Nautin ajatuksesta että olisin yksin.
Vertaistukea?
Kommentit (20)
Oisko terapia mitään? Mut jos et sitäkään halua niin se on selvä peli. Lusikat jakoon.
Ei ole kuin yksi suunta teillä, koska tärkein uupuu:
"Olen kuitenkin tilassa jossa en halua miehen koskevan"
Jos sinä koet noin ja miehesi vastaavasti niin huono juttu.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Mun mielestä ei tarvi eikä oo hyväkään aina sitä toista ihmistä kuikuilla että kuka ja mikä ja miten minä saan olla.
Jos olet sitä mieltä että olsi parempi olla yksin, niin vastaus on aika selvä. Jos taasen ei tunnu siltä, niin sitten lukemaan aiheesta miten saada uutta potkua parisuhteeseen. Siihen pitää ottaa se partneri mukaan ja kertoa että haluat enemmän kipinää. Se on yhdessä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei tarvi eikä oo hyväkään aina sitä toista ihmistä kuikuilla että kuka ja mikä ja miten minä saan olla.
Siis mitä?
Aidosti toisesta piittaava nimenomaan haluaa että sillä toisella on vapaus omaan elämään ja itteen eikä jottain velvollisuuspanoja.
Ootteko testannu anaaliseksiä vielä tai muita erikoisempia leikkejä jos ne toisi sen liekin taas siihen suhteeseen?
Mies on mua satuttanut tuolla luottamuksen pettämisellä, en usko että voisin avata näitä ajatuksia hänelle vielä turvallisesti. En vaan usko että tämä luottamuspula on täysin miehen syytä, vaan syntynyt muutenkin vuosien saatossa. Kyllä meillä on seksiä ja kosketusta, en vaan enää pidä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mies on mua satuttanut tuolla luottamuksen pettämisellä, en usko että voisin avata näitä ajatuksia hänelle vielä turvallisesti. En vaan usko että tämä luottamuspula on täysin miehen syytä, vaan syntynyt muutenkin vuosien saatossa. Kyllä meillä on seksiä ja kosketusta, en vaan enää pidä siitä.
Sitten asia on aika selvä.
Onko kellään kokemusta että tämä tästä paremmaksi muuttuisi ajan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mies on mua satuttanut tuolla luottamuksen pettämisellä, en usko että voisin avata näitä ajatuksia hänelle vielä turvallisesti. En vaan usko että tämä luottamuspula on täysin miehen syytä, vaan syntynyt muutenkin vuosien saatossa. Kyllä meillä on seksiä ja kosketusta, en vaan enää pidä siitä.
Jos suhteessa ei ole turvallista avata toiselle ajatuksiaan niin on kyllä aika erota.
Ei ole muuta keinoa kuin avoin keskustelu.
Itse saman tyylisessä tilanteessa.
Selvisi treffisivuja ja naisen kanssa viestittely.
Harkinnassa nyt ero vai avioliiton jatko.
Ei siinä auta kuin keskustelu.
Ei mies aina ole tuntunut näin turvattomalta ja vastenmieliseltä. Tuntuu tosi vaikealta löytää se tyyppi, johon aikanaan rakastui, ja pelkään ettei sitä oikeasti olekaan.
Siis mikä estää eroamasta? Miksi edes haluaisit jatkaa? Odotatko, että mies pettää ja tekee ratkaisun puolestasi?
Miksi aina ollaan neuvomassa heti että eroa? Ihan aidosti ihmettelen onko tämä ensimmäinen ratkaisu kaikkeen? Se on toki helpoin ratkaisu, ei tarvitse tehdä töitä.
Jos on mitään riskiä väkivaltaan avautumisesi yhteydessä, juokse. Jos et vain uskalla avata ajatuksiasi miehelle, menkää pariterapiaan. Tai käy siellä yksin ensin.
Kerro avoimesti miehelle mistä kiikastaa, kerro että luottamus on kärsinyt ja siksi ei seksi kiinnosta. Meillä sama tilanne, luottamus heikoilla koska mies valehtelee. Seksiä ei ole ollut pian pariin vuoteen, mutta eletty elämää eteenpäin, koska pitkä liitto takana ja emme halua ainakaan vielä erota. Parantelemme haavoja, puhuminen on kyllä vaikeaa, koska mies ei halua puhua ja vöistelee tuota valehtelutaipumustaan. Näillä mennään, toistaiseksi.
En usko että pystyt miettimään asioita rauhassa jos vain patoat kaiken sisääsi ja esität miehellesi että mikään ei ole vikana. Kyllä sinun pitää nostaa kissa pöydälle ja katsoa mihin se johtaa.