Uuden ystävän outo käytös

Minä kyllä ottaisin etäisyyttä ihan kunnolla, vaikka aivan lopullisesti. En alkaisi uudehkon ystävän kanssa ollenkaan riitelemään toistuvasti asioista, mistään asioista. 

Käyttääkö se mömmöjä? Juokse!

Ei se siitä ainakaan paremmaksi muutu. Katsele vähän aikaa ja kun asiat pahenee niin sitten voit sanoa kaveruuden irti; sori, vika ei ollut minussa vaan sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ottaisin etäisyyttä ihan kunnolla, vaikka aivan lopullisesti. En alkaisi uudehkon ystävän kanssa ollenkaan riitelemään toistuvasti asioista, mistään asioista. 

Ollaan tultu aika läheisiksi ja olemme tästä puhuneetkin että harvinaista kun näin nopeasti voi aikuisiällä ystävystyä. Riidoista yli olemme päässeet ja suurin osa ajasta on ollut kyllä hyvää aikaa hänen kanssaan.

Mutta nyt yhtäkkiä tämä tilanne. Joka on laittanut miettimään että etäisyyden otto lienee viisainta. Se ei vaan ole niin helppoa jos on ehtinyt kiintyä. Jotenkin tosi pettynyt olo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ottaisin etäisyyttä ihan kunnolla, vaikka aivan lopullisesti. En alkaisi uudehkon ystävän kanssa ollenkaan riitelemään toistuvasti asioista, mistään asioista. 

Ollaan tultu aika läheisiksi ja olemme tästä puhuneetkin että harvinaista kun näin nopeasti voi aikuisiällä ystävystyä. Riidoista yli olemme päässeet ja suurin osa ajasta on ollut kyllä hyvää aikaa hänen kanssaan.

Mutta nyt yhtäkkiä tämä tilanne. Joka on laittanut miettimään että etäisyyden otto lienee viisainta. Se ei vaan ole niin helppoa jos on ehtinyt kiintyä. Jotenkin tosi pettynyt olo. Ap

Ymmärrän. Tuollaisessa on kyse usein eräänlaisesta ihastumisesta ja hullaantumisesta, siitä tunteesta kun on joku uusi ihminen elämässä. Ja sitten kun siihen tulee se eka ryppy, tuntuu keljulta. Mutta minusta aikuisena ei enää kannata ottaa mitään turhia stressin aiheita ja pahastumisen aiheita elämäänsä (ei toki oikein milloinkaan). Jos sukset alkavat toistuvasti mennä ristiin, niin silloin minun mielestäni on viisainta sanoa, että ikävä kyllä tämä ei nyt toimi ja on viisainta lopettaa yhteydenpito. 

Et haluaisi "hyvää" ystävää menettääkään?

Riitoja jo uuden kaverin kanssa? En ole riidellyt aikuisena kenenkään ystäväni kanssa kuin kerran 15 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ottaisin etäisyyttä ihan kunnolla, vaikka aivan lopullisesti. En alkaisi uudehkon ystävän kanssa ollenkaan riitelemään toistuvasti asioista, mistään asioista. 

Ollaan tultu aika läheisiksi ja olemme tästä puhuneetkin että harvinaista kun näin nopeasti voi aikuisiällä ystävystyä. Riidoista yli olemme päässeet ja suurin osa ajasta on ollut kyllä hyvää aikaa hänen kanssaan.

Mutta nyt yhtäkkiä tämä tilanne. Joka on laittanut miettimään että etäisyyden otto lienee viisainta. Se ei vaan ole niin helppoa jos on ehtinyt kiintyä. Jotenkin tosi pettynyt olo. Ap

Ymmärrän. Tuollaisessa on kyse usein eräänlaisesta ihastumisesta ja hullaantumisesta, siitä tunteesta kun on joku uusi ihminen elämässä. Ja sitten kun siihen tulee se eka ryppy, tuntuu keljulta. Mutta minusta aikuisena ei enää kannata ottaa mitään turhia stressin aiheita ja pahastumisen aiheita elämäänsä (ei toki oikein milloinkaan). Jos sukset alkavat toistuvasti mennä ristiin, niin silloin minun mielestäni on viisainta sanoa, että ikävä kyllä tämä ei nyt toimi ja on viisainta lopettaa yhteydenpito. 

Osuit naulan kantaan. Kiitos sinulle kun jaksoit noin pitkästi kirjoittaa.

Aluksi tämä ystävyys tuntui aivan huippujutulta. Nyt alkaa tuntumaan siltä että enemmän tuottaa tuskaa tämä. Luotin, mutta jouduin pettymään. Joku intuitio sanoi, että liian hyvää ollakseen totta, ja näin taisi olla. Ja kuten sanoit, viisainta varmaan harkita yhteydenpidon lopettamista. Ap

Olen jo eläkellä.Kun menteksiä paljon kuolemalle,Lähdin mukaan joku aktivitetti.Korona aika,kun se alkoi käytin pienen ryhmän kanssa metsä kävely.Sisätiloissa kun ei voinut tavata.Minä olin tulokas ja vetäjä ryhmässä ehdotti minua ja vanhaa ryhmäläistä vaikka vaihtaa puhelin numerot ja yhdessä kävellä metsä.Kun hän oli myös likunnallinen omassa puheissan.Ihana saisin uuden ystävän. Pian tuli ilta jolloin hän soitti maratooni puhelun 3h.(oltaisiin keritty tapaa se aika ja ulkoilla)Heti tuli kauheat,säryt,ei pysty uloilee, ei saa unta ja kamalat naapurit.Tiesi myös kaikista kaiken aluemme ja kerho ihmiset.Kosketeli,voisi tulla joku kerta kotiini,olisi kiva jutella ja juoda viiniä.Mutta kun en juo viiniä,en kaljaa sepä se.Olinkin kaka!Mulla soi hälytyskellot.Tajusi itse kun toiste soitanut olin hänen numeron estoihin laittanut.En ala kuntele maratoni puhelut,en toisten jatkuva valitus.Kun ei muta voinut vinoilla, joku tilaisuus.Jossa tervehdin häntä,Hän sanoi älä tule lähelle haiset.En haisut milekään.Vieressä oli kaunis hyvä kroppainen nuorempi nainen tuoksui Ihanalle hajuvedelle.Nostin kissan pöydälle tilaisuus kun mahdollisuus oli vetäjien kysymyksien kautta.Hänellä oli otsaa tilaisuuden jälkeen kysyä: Tulitko nyt onnelliseksi?Lähdin pois.No katu törmäsin häneen sanoi: Ai tuttujakin näkee.En vastanut, en katsonut edes häntä.Kävelin ohi. Ihminen jolla on epäkunnioitavat ,kunnioituksen ja käytöstapojen puute kunnioitus:.Selaisia ihmisiä kukan ei tarvitse tuttavaksi ei ystäväksi.