Huono omatunto kun arvostelin erästä ihmistä ja pilkkasin häntä selän takana.

Pakko kirjoittaa vaikka en ole suoraan loukannut ketään, siis henkilökohtaisesti.
Olen kuitenkin mennyt arvomaailmani ulkopuolelle ja se hävettää.
On eräs ihminen, joka on rehellisesti melko yksinkertainen. Ei ymmärrä helpompia tehtävänantoja, kaikki täytyy vääntää rautalangasta, puhuu aika ronskilla ja ylimielisellä asenteella. Valittaa jatkuvasti, takertuu ja pyrkii tukeutumaan saadakseen apua asioissa, joita ei itse viitsi selvittää. On aika raskas.
Eikä varmasti itse ehkä ymmärrä tai voi piirteelleen mitään. Alkuun autoin häntä ja yritin rohkaista ystävällisesti (olemme työkavereita), kuitenkin minusta tulin vain tyyppi, johon tukeutua joka tehtävässä, kaikissa helpoimmissakin ja jonka puolesta täytyy tehdä.

Yksi toinenkin huomasi tämän ja kaksin olemme arvostelleet, nauraneet ja olen laittanut viestejäkin asiasta. Minä siis olen kiusannut häntä selän takana.
Nyt jälkeenpäin tunnen tästä todella huonoa omatuntoa. En halua loukata ketään enkä halua kenellekään epämukavaa oloa.
En halua jatkaa myöskään selän takana ivaamista vaikka tulikin päästeltyä ajatuksiaan ilmoille toisen kanssa.

Ajattelin keskustella tuon toisen työkaverin kanssa ja sanoa, että meilläkin meni ehkä vähän liian pitkälle tuo naureskelu(vaikka kukaan ei siitä kärsinyt tai kuullut meidän lisäksi) ja täytyy laittaa rajat tällekin.

Voinko sitten vain unohtaa ja antaa häpeäni olla?