Korona-aika paransi elämänlaatuani 100%. Saako siitä iloita ääneen?

Olen itse kokenut niin, ettei saa iloita. Pitäisi olla pahoillaan, että ei näe työkavereita, pääse kaiken maailman kissanristiäisiin, keikoille jne. jne. Joka toisessa lauseessa pitäisi todeta, että koronan pitäisi loppua ja miten hirveää tämä pari vuotta on ollut.

Itselleni tämä on erityisesti työelämän puolella ollut mahtavaa aikaa, vihdoin työtä on voinut tehdä introvertille sopivalla tavalla.

Mullakin on mennyt viimeisen kahden vuoden aikana henkilökohtaisessa elämässä paremmin kuin ikinä ennen. Muutin mukavampaan kaupunkiin, sain viimein työpaikan, ja löysin ihanan asunnon. Liikunnallisen työn myötä olen 31-vuotiaana paremmassa fyysisessä kunnossa kuin 20-vuotiaana. 

Saa iloita.

Nautin siitä, kun ei tarvinnut kahteen vuoteen nähdä rasittavia työkavereita, rasittavia tuttavia ja sukulaisia ja naapuritkaan ei tullu norkoilemaan pihalle muka kuulumisia kyselemään.

Mäkin oon tykänny koronavuosista ja tuntuu, että sitä ei saa sanoa. Tosiaan introvertille tää töiden siirtyminen kotiin on ollut ihanaa ja kuinka säästyy vielä paljon aikaa ja rahaakin, kun ei tarvitse raahautua toimistolle. Myöskin ollut vapaampaa vapaa-ajalla, kun ei tarvitse enää lähteä kaikkialle ja osallistua.

Itse olen viettänyt elämäni kultaisinta aikaa näin koronan aikana, etätöitä, kaikki hemmetin typerät kissanristiäiset pois, samoin kuin turhat "koulutus"päivät, jotka todellisuudessa ovat vain bullshittia ja toisten selkään taputtelua. Olen nauttinut rauhasta ja työt sujuvat niin hyvin etänä oman kodin rauhassa, että olen takonut parasta tulosta ikinä urallani. Varmaankin kun kaikki muu turha "ryhmäytyminen" on jäänyt pois.. Samoin kuin terveys on parempi kuin ikinä aikaisemmin, ei flunssia ja painokin pudonnut kun on ollut energiaa vielä ulkoilulle töiden jälkeen.. Vatuttaa kun nyt elokuussa pitää palata konttorille, onneksi saatiin mahdollisuus jatkaa etää kesän yli jos haluttiin. Surutyötä joutuu tekemään kun taas joutuu sinne ahdistavaan toimistoon...

En tiedä, onko huolestuttavaa, mutta korona-aika ei muuttanut elämääni ollenkaan. 

Olin muutenkin jo valmiiksi erakoitunut kotiin ja hoidin vain alakouluikäisiä lapsiani ja sama homma jatkui, kun korona iski. Minun ei ole tarvinnut keksiä aiemminkaan tekosyitä, miksi kissanristiäiset ei kiinnosta, olen aina toitottanut suureen ääneen, ettei jaksa, ei kiinnosta, olen juoksuni juossut jo ajat sitten. Ei tarvi pahoitella, että voi hitsi ku ei nähdä jne. voiku korona loppuis pian jne. Oon vaan todennu kaikille niille, joiden kaa olen yhteydessä, että eipä elämäni ole muuttunut yhtään, koska en juossut missään enkä edes käynyt töissä. Nyt vain tuntuu siltä, että monet ovat löytäneet elämäntapani vasta koronan myötä ja hehkuttavat sitä netissä, kuten tämä ap tässä.

Itse sairastanut koronan kolme kertaa; delta ja kaksi omikronia. Elämänlaatu ihan sama kuin ennen koronaa. Kehitysvammaisten päivätyönohjaajana töissä eivätkä he käytä maskera eikä turvallisuusvälejä. Enää ei korona pilots millään tavalla.

Kotikonttorilla on helppoa hoitaa ulkonäköä. Tietokonetta taputellessa voi olla hiusnaamio hiuksissa tai hoitonaamio kasvoilla.

Hiuksetkaan ei kärsi liioista lämpökäsittelyistä.

En ole joutunut ostamaan uutta autoa 200 km:n päivittäisten toimistopäivien loppumisen takia. Tuolla rahalla olen hankkinut kotiin design-huonekaluja.

Olen teetättänyt keittiöremontin työmatkoista säästyneillä kuluilla.

Korona ei ole muuttanut elämääni yhtään. 

Jotkut tajusivat tuon ennen k-aikaa tai vuosia sitten. Mutta totta, että jokin voi saada positiivisen muutoksen aikaan.

Sama. Suurin osa töistä etänä, ja muutenkin töissä rauhallisempaa kun ei ole jatkuva myllytys päällä.

Vähemmän kissanristiäisiä.

Hyvä näin.

En vieläkään ymmärrä, mikä ajatus ennen oli taustalla siinä, että pitää matkustaa aamuisin kahdeksaksi konttorille avaamaan tietokone ja käyttämään sitä siellä koko päivä.

Työkavereiden kanssa voi puhua helposti mukavia Skypellä, samalla kun kirjoittelee tarjousta järjestelmään.

Että v..taa kun joka paikassa elämöity miten etätyöläiset sitä ja etätyöläiset tätä. On rankkaa kun ei ole tiimiä ympärillä ja pitäkää nyt ergonomiasta ja jaksamisesta huolta. Mites me jotka joka päivä ollaan sinne töihin menty paikan päälle, kaikkea kun ei etänä voi tehdä. Rapeeta olla 8 h maski naamalla kohta kaksi vuotta ja loppua ei ainakaan meillä näy. Yksikin toimistolle palaava joka kehtaa tulla etätyöajan raskautta voivottelemaan saa painua sanonko minne

Itselle tästä tilanteesta on seurannut yksi positiivinen, mutta iso muutos, alanvaihto nimittäin. Muilta osin tarkasteltuna sais tämä maailma alkaa palailemaan uomiinsa, en todellakaan halua kuitenkaan elää näin koko loppuelämää. Kaipaan kuollakseni vilkkaampaa atmosfääriä.

Olen tietenkin surullinen vanhusten ja muiden tilanteesta kärsivien puolesta, mutta omalla kohdallani korona-aika on tuonut paljon hyvää elämääni. En ole kaivannut työkavereita vaan olen viihtynyt erinomaisesti etätöissä, mutta eihän tätä viitsi töissä suoraan sanoa, kun muut jaksavat ikävöidä yhteisten lounaiden ja kahvitaukoturinoiden perään.

Olen aina tehnyt kotoa töitä ja nyt ei tarvitse tuntea itseään enää oudoksi kun moni muukin on etänä.

Vierailija kirjoitti:

En vieläkään ymmärrä, mikä ajatus ennen oli taustalla siinä, että pitää matkustaa aamuisin kahdeksaksi konttorille avaamaan tietokone ja käyttämään sitä siellä koko päivä.

Kyllä, ja se että siellä oli pakko istua ne tietyt tunnit vaikka hommat olisi tehty, tai vaikka kotona pitäisi kuitenkin jatkaa ylitöitä.

Muutenkin ruuhkien helpottuminen on tehnyt kaupungista hieman miellyttävämmän.