Minun on vaikeaa ymmärtää niitä, jotka eivät kehitä itseään
Kun tapaan vanhoja tuttuja vuosien jälkeen, huomaan aina, etteivät he ole kehittyneet henkisesti lainkaan. He saattavat painia samojen epävarmuuksien kanssa kuin nuorena, eivät ole lainkaan tietoisempia itsestään, eivät edelleenkään osaa ottaa muita huomioon, eivätkä myöskään ole kehittäneet tilannetajuaan - eikä se ole näköjään edes itsestään korjaantunut.
Itselläni on vielä tekemistä itseni kanssa, eli en väitä saavuttaneeni jotain tiettyä päämäärää, mutta kun vertaan nuorta minääni nykyiseen, tajuan aiemmin olleeni täysi idiootti. Eli edistystä on tapahtunut.
Eivätkö ihmiset sitten lainkaan harrasta itsensä tarkkailua ja eikö heillä ole edes mitään tavoitteita itsensä suhteen? Onko itsensä tarkkailu liian vaikeaa ja epämiellyttävää?
Kommentit (19)
Elämää se on vaan..jokainen taplatkoon tyylillään..
Ap:lla on taatusti to-do-lista käytössä.
Onko sinulla muutenkin ymmärrysvaikeuksia?
Ei se mitään, jokaisen on tultava toimeen niillä älynlahjoilla, jotka on syntymässä saanut. Ei se sinun vikasi ole, että ymmärryskykysi on heikommasta päästä. :)
Jos et ymmärrä, kehitä ymmärrystäsi kerta olet itsensäkehittäjä-ihminen.
Pieni hetki täällä maailmankaikkeudessa mitättöminä taaperretaan..Eli aivan sama kunhan ei olla ilkeitä tänä aikana toisillemme.
Minä kehitän itseäni ja muita täällä palstalla.
Niin. Vauvapalstailu onkin epäilemättä merkki siitä, että haluaa kehittyä....🙄🙄
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on taatusti to-do-lista käytössä.
Niin kantsii ollakin to-do-lista. Muuten sitä vaan nyhjää odottaen vanhuutta. Pitääkin tänään tehdä se lista vielä tekemättömistä asioista.
Niin kauan kun vertailet muita ja kuvittelet määrittäväsi heidän kokemuksensa, ongelma on vain sinussa.
Alanuolista huomannet että noita ihmisiä on paljon (ehkä suurin osa). Olen itse samaa mieltä. Kun tapaa vanhoja tuttuja jotka jumittaneet vuosikymmenen tai pari samassa jamassa ja jopa kuuntelevat ihan samaa musiikkia kuin silloin nuorempana eikä elämä mennyt yhtään eteenpäin, niin kai se vaan on mielikuvituksen (ja älyn) puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Pieni hetki täällä maailmankaikkeudessa mitättöminä taaperretaan..Eli aivan sama kunhan ei olla ilkeitä tänä aikana toisillemme.
Ne jotka ajattelevat noin ovat juuri niitä jotka eivät sitä omaa ilkeyttään huomaa tai välitä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Vauvapalstailu onkin epäilemättä merkki siitä, että haluaa kehittyä....🙄🙄
Ai että ihmisellä joka haluaa kehittyä ei ole aikaa edes paria minuuttia surffailla netisää ilman suurta päämärää?
Kaikista vaikeinta kestää sitä, kun oma mies on tuollainen. Käynyt amiksen 90-luvulla. Nyt ollut puoli vuotta lomautettuna eikä viitsi edes opiskella tai hakea muuta työtä. Istuu sohvannurkassa katsomassa tyhjänpäiväisiä ohjelmia tv:stä. Ja itsensä tarkkailua ei todellakaan harrasta yhtään, välillä tuntuu kuin olisi jumittunut teini-ikään eikä edes itse tajua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Alanuolista huomannet että noita ihmisiä on paljon (ehkä suurin osa). Olen itse samaa mieltä. Kun tapaa vanhoja tuttuja jotka jumittaneet vuosikymmenen tai pari samassa jamassa ja jopa kuuntelevat ihan samaa musiikkia kuin silloin nuorempana eikä elämä mennyt yhtään eteenpäin, niin kai se vaan on mielikuvituksen (ja älyn) puutetta.
Tuo musiikkimaun laajentaminen on ihan hyvä pointti. Uusiin genreihin tutustuminen avartaa maailmaa paljon!
Vierailija kirjoitti:
Kaikista vaikeinta kestää sitä, kun oma mies on tuollainen. Käynyt amiksen 90-luvulla. Nyt ollut puoli vuotta lomautettuna eikä viitsi edes opiskella tai hakea muuta työtä. Istuu sohvannurkassa katsomassa tyhjänpäiväisiä ohjelmia tv:stä. Ja itsensä tarkkailua ei todellakaan harrasta yhtään, välillä tuntuu kuin olisi jumittunut teini-ikään eikä edes itse tajua sitä.
Niin, se itsensä kehittäminen auttaa paitsi ihmistiä itseään, tekee myös muitten elämästä helpompaa.
Apn kannattaa kehittää ymmärrystään
liika itsensä tarkkailu aika sairasta touhua ap. Et sinä kehitä itseäsi itsesi vuoksi vaan siksi että saisit kertoa siitä muille.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista vaikeinta kestää sitä, kun oma mies on tuollainen. Käynyt amiksen 90-luvulla. Nyt ollut puoli vuotta lomautettuna eikä viitsi edes opiskella tai hakea muuta työtä. Istuu sohvannurkassa katsomassa tyhjänpäiväisiä ohjelmia tv:stä. Ja itsensä tarkkailua ei todellakaan harrasta yhtään, välillä tuntuu kuin olisi jumittunut teini-ikään eikä edes itse tajua sitä.
Ja sulleko tämä valkeni vasta miehen lomautusjakson aikana? Aika erikoista.
Minä taas en ymmärrä niitä, jotka väittävät että yksi lempiasioistaan on kehittää itseään ja sitten käytännössä eivät kuitenkaan tee mitään kehittävää koskaan.