Miten kestät sen että sulla on ainoassa elämässäsi ollut paljon kärsimystä?

En kestäisikään jos tämä olisi ainoa elämäni.

No, mitä muutakaan voi?

Nauttii niistä hyvistä asioista, joita on.

Niin kauan kuin on.

Jos ei kestä, menee rikki.

Osin olen mennytkin.

Ai miten kestät? Pakkohan se on vaan kestää tai vaihtoehtona on, että ei kestä. Ja mitä se sitten konkreettisesti tarkoittaisi? Ei ainakaan mitään. Hyvässä tapauksessa vain lisää sitä kärsimystä, huonommassa tapauksessa sulla ei ole enää elämää ollenkaan. Valitse sitten siitä.

Kestettävä on jos aikoo elää. Ei auta itku markkinoilla, kukaan sääli tai sympatisoi.

Ei sitä hyvin kestäkään. Tuntuu välillä, että miten voi olla niin paljon epäonnea ja toisille ei satu mitään.

No on tuota varmasti paljon, paljon meikäläisen kärsimyksiä kovempiakin ihmisillä.

Ja mistä senkään tietää monesko kierros nyt on menossa?

Jos kytät somessa vain muiden upeaa elämää ja uskot niihin viellä? Luletko tosian kukaan revitää F:B, insta todelsta elämää julkisesti? Kyllä siellä on muokatut kuvat naisilla ja kaikesta ja päivän satu, mitä toivonet olisi tapahtunut. Some on kaukana tosi elämästä.Aitoata ystävää sulla ei sitten ole , jos vaan ystäväsi kehuvat kuinka hyvin menee.Eivät avaudu oikeista ongelmista vaikeuksista ,kenties terapia käyneistä,mieliala läkeitä popsivat ymm.Vetävät roolia ja uskot kaiken?

Ap:n kysymyksenasettelu on mielenkiintoinen. Ikään kuin "ne kaikki muut" olisivat jatkuvasti onnellisia ja heillä olisi koko ajan kaikki ulkoisesti superhyvin. Ei tästä elämästä kukaan selviä ilman vastoinkäymisiä, ei edes ne aina onnellisilta ym. vaikuttavat. Ei kannata vertailla, se on suorin tie tylsään oloon. Itse uskon Jumalaan ja vaikka ottaa välillä aivoon niin silti ajattelen, että hän sallii mulle koetuksia mutta myös antaa voiman kestää niitä ja auttaa mua. Koska Hän rakastaa minua ja kaikkia muitakin paljon, vaikka mitä tapahtuisi - ja vaikka me ihmisetkin tekisimme huonoja ja vääriä valintoja. 

Koska on paljon positiivistakin, he jotka eivät tyydy elämäänsä, ei ajattele, oikein väsynyt ihminen ei jaksa edes valittaa.

Ymmärtämällä, että ”kaikilla muilla” ei ole ollut elämässään hyvä työ, parisuhde, onnellisuutta ä, matkoja jne jne, vaan itseasiassa enemmistö ihmisistä kuuluu juuri siihen kärsivään porukkaan. Pelkästään Suomessa asuminen on jo aika helkkarinmoinen mäihä. Maailmassa on noin miljardi ihmistä jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä, lisäksi esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa asuu yhteensä kolme miljardia ihmistä ympäristössä joka on niin saastunut etteivät elinolot ole kummoiset. Siihen päälle kaikki slummit, ihmiskaupan uhrit, orvot lapset ilman oikeussuojaa jne.

Ihan luontodokumentteja katsomalla käy selväksi ettei elollisten olentojen elämä kovin hohdokasta ole, vaan selviytymistaistelua päivästä toiseen. Länsimaissa vaan menee niin hyvin, että on syntynyt käsitys että onni ja menestys on jokin elämän normi, ja jos sitä ei saavuta niin oma elämä on jokin poikkeus. Oikeasti onni ja menestys on se poikkeus, ja elämä kärsimystä.

Ei ole paljoa valinnanvaraa. Luovuttaminenhan on mielessä aika ajoin, mutta ei vielä minusta ole ollut siihenkään. Joku päivä menen vielä vanhempia tapaamaan helvettiin, vaikka sanottavaa ei olekaan. 

Jälleensyntyminen ja asioiden tarkoituksenmukaisuus.

En ole käyttänyt elämästäni aikaa sen miettimiseen, mitä muilla on. Yhtä hyvin voisit miettiä, miten huonosti monella on asiat. Olen käyttänyt aikaa sen miettimiseen, mikä elämässäni on kärsimyksestä huolimatat hyvin. 

Uskon onneksi elämän jatkuvan kuoleman jälkeen. Paskaa on ja tulee olemaan tässä elämässä, mutta näillä mennään.

Paljon on tullut koettua, mutta pyrin aina keskittymään siihen mikä on hyvin. Löydän tälläkin hetkellä läjäpäin hyviä asioita ympäriltäni. Erityisen paljon saan siitä, kun pyrin olemaan hyvä muille ihmisille. Siitä ei odota saavansa mitään takaisin, mutta monta kertaa olen kyllä huomannut saaneeni.

Ei niitä menneitä kipuja pidä silti jättää kohtaamatta. Ammattiapua on tarvittu, ja juuri sen ansiosta olen oppinut hallitsemaan ajoittaisia synkkiä ajatuksiani. Kaikesta kokemastani kärsimyksestä huolimatta koen olevani hyvin onnellinen.

Ikävät kokemukset antavat myös paljon viisautta. Esimerkiksi tällä hetkellä olen parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet ovat kokeneet erittäin ikäviä asioita aiemmissa suhteissaan. Näen sen yhtenä vahvuuksistamme ja yhtenä merkittävänä syynä sille, miksi meidän suhteemme voi niin hyvin. Kumpikin osaa välttää tekemästä sellaisia asioita jotka voisivat rikkoa tätä suhdetta. Tässä näkyy, kuinka kipu kasvattaa, ja kuinka sen kokemansa kivun ansiosta voi saada lisää eväitä rakentaa itselleen onnellisempi tulevaisuus.

Olen päässyt eroon huonosta parisuhteesta jossa oli henkistä väkivaltaa. Elämä tuntuu ihanalta sen jälkeen.

Miten niin kestän?

Mä itken sisäisesti joka helkutin päivä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon onneksi elämän jatkuvan kuoleman jälkeen. Paskaa on ja tulee olemaan tässä elämässä, mutta näillä mennään.

Mulle koettelemukset ja joskus jopa kärsimykset ovat muistutus siitä, miten paljon tarvitsen Jumalaa, käytännössä kaiken aikaa. Näitä jaksaa, kun samaan aikaan saa avun ja voiman mennä eteenpäin. Monesti olen jälkeenpäin hoksannut, miksi piti joku tuska käydä läpi, vaikka se oli siinä hetkessä ihan käsittämätöntä, ja tuntui ainoastaan vääryydeltä. Helpompi elämää veisi minut varmuudella väärään suuntaan, kun matka on taivaankotiin.

Koska uskon jälleensyntymään, kestän vaikean elämäni ja lapsuuden kaltoinkohtelut ja pahoinpitelyt hyvin. Raskaassa elämässä maksaa paljon karmavelkaa takaisin. Joillain on helppo elämä ja heidän maksun aika ei ole vielä tullut. Mulla on äärimmäisen vaikeat lähtökohdat elämälle ja moni sellainen jolla on mun kaltainen lapsuus (narsistin hakkaamana ja alistamana lapsena) on työkyvyttömyyseläkkeellä ja mt-ongelmainen. Mä selvisin tuosta ja pärjään hyvin. Koska ajattelen niin että näistä kovista kokemuksista voi olla kiitollinen.

Minulla on ollut aika paljon kärsimystä, mutta en ajattele tuosta näkökulmasta elämää juuri koskaan. En haluaisi olla joku toinen, jolla on helpompaa, hauskempaa ja enemmän onnellistavia asioita.

Suurimmalla osalla ihmisistä maailmassa taitaa olla kärsimyksiä? Joten tuo "samaan aikaan muilla on upea onnellinen elämä" ei pidä paikkaansa.