Arkipäivän tilanteita, joissa hyväksyt, että miehesi neuvoo/ojentaa sinua?
Onko tällaisia tilanteita enää nykyään? Sekä miesten että naisten asenteet ovat muuttuneet monilta osin.
Kommentit (15)
Neuvoo, kun pyydän, ja pyynnöstäni ojentaa, jos yritän pöllöillä jotakin sairaalaan töihin palaamisesta. Siinäpä ne.
Missä tahansa tilanteessa hyväksyn asian, jopa toivon sitä. Meidän välinen dynamiikka on sellainen ja ihan hyvä niin.
Mies on opettanut minut käyttämään moottorisahaa ja terottamaan sen. Kun huollan sahaa, hän saattaa vieläkin joskus ehdottaa, miten homma kävisi minulta helpommin. Tämä on täysin paikallaan, koska mies itse on kätttänyt moottorisahaa jo vähintään 40 vuotta, minä vasta muutaman vuoden.
Ojentamista en sietäisi, olisi erntinen mies. Saa neuvoa ajaessa autoa, on parempi kuski ja tekee sen hyvin. Myös raksahommissa saa neuvoa, on alan ammattilainen ja oman kodin pikkuremppaa on kiva tehdä yhdessä.
Saa, jos ymmärtää, että naisena tiedän kuitenkin kaikesta kaiken joka tapauksessa.
Ei ole miestä, mutta viimeksi kun exän kanssa koottiin huonekaluja ja porakone otti kiinni ja kiepautti minut ympäri niin ex huudahti mulle, että nyt kyllä alat syödä jotain! :D Se vaan innosti entistä enemmän vahtimaan ettei vaan paino nouse.
Ruuanlaitossa ja leivonnassa, mutta toisaalta teen ruokaa hyvin harvoin, sama leipomisen kanssa.
Kyllä hän kertoi, miten vauvan saa nukahtamaan uudelleen öisin, mutta en itse sitä koskaan tehnyt, niin sikäli neuvolla ei ollut käyttöä paitsi hänelle itselleen.
Kaupassa tykkää valita tuotteita, joiden kilohinta on edullisempi. Yleensä meillä mies (+ lapsi) käy kaupassa, kun hän on sellainen toimelias.
Aika harvoin tulee sellaisia tilanteita että hän oma-aloitteisesti neuvoiksi. Kysyn kyllä itse neuvoja häneltä, jos tarvitsen.
Kun pyydän ojentamaan esim. maitopurkin ruokapöydässä.
Mua ei ojenneta. Neuvoa saa, sitäkin mielellään vain jos pyydän apua. Koskee miestä ja kaikkia muitakin.
Niitä on monta, esim. Leipominen ja ruoanlaitto