Muistatteko lapsuuden kasvukivut

Muistan! Juuri samanlaista itsekkin muistelen, iltaisin itketti kun särki kovin! Olisi hauska muistaa kauanko tuota kesti.

Joo, korvatulehdukset oli kans pahoi.

Muistan! Itsekin itkin öisin kivusta ja koitin saada jalkani johonkin sellaiseen asentoon joka ei sattuisi niin paljon. Veli luuli että kuolen kun vaikeroin niin paljon. 

Joo. Se jalkasärky oli aika järkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan! Itsekin itkin öisin kivusta ja koitin saada jalkani johonkin sellaiseen asentoon joka ei sattuisi niin paljon. Veli luuli että kuolen kun vaikeroin niin paljon. 

Minäkin yritin liikutella niitä jalkoja jotenkin, ettei sattuisi niin paljon.

Muistan kyllä ne jalkasäryt, yleensä taisi iltaisin päivän juoksentelun jälkeen rueta koskemaan. Ei minusta siltikään kovin pitkää tullut, enintään keskimittainen omassa ikäluokassani (olen mies).

Toki muistan. Silloin menin aina vanhemmille itkemään asiasta ja hoitona oli burana ja villasukka jalkaan.

Muistan.

Vanhimmalla tyttärelläni oli sitten samanlainen ajanjakso.

Muistan Joo ja tosi levottomat jalat. Omallakin lapsella oli tuo särkyvaihe. Hieroin ja lämmitettiin, oikein hankaliin annoin särkylääkkeen ohjeistuksen mukaan.

Lapsena olisi halunnut kipulääkkeen koska se olisi nopein ja tehokkain. Mutta 80-luvulla laitettiin jalat sankoon jossa oli lämmintä vettä, odotettiin joitakin minuutteja ja kipu meni pois. Ja ojanisännän linimenttiä. Myös lämpimät sukat. Välihousut auttoivat joillakin tai säärystimet. Kylmä kai pahensi ja liikkuminen. Kasvukivut iskivät jalkoihin aina nukkumaanmenon jälkeen jostain syystä.

Itselläni ei ole ollut mutta tyttärellä kyllä.

Joka ilta sain hieroa jalkoja, se auttoi ja tyttö sai nukuttua. En muista kuinka kauan kesti. Pojalla taas ei ollut mitään.

Mulla ei ollut koskaan kasvukipuja.

Muistan. Ainoa mikä auttoi oli kävely, joten kävelin olohuoneessa ympyrää.

Ja siis välillä sai kipulääkkeen, mutta usein oli pelkkä vesisanko ja odoteltiin lämmön vaikutusta.

Muistan kasvukivut eli jalkoja särki usein illalla, kun kävi nukkumaan. Olin ala-asteikäinen.

Vanhemmat aina sanoi, että ne on kasvukipuja.

Mun lapsilla ei kyllä näitä ole.

Etäisesti, että jalat oli kipeät välillä. Olen kyllä lapsesta saakka ollut ahdistunut ja jatkuvan huolen painama ja se on aina mennyt ns. edelle fyysisistä kivuista.

Muistan ja samanlaisia kipuja on tullut joskus vanhempanakin,yli 30:senä muutaman kerran ja ne on kestäneet vähemmän aikaa

Itsellä oli kasvukipuja. Eipä niistä apua ollut, puolitoistametrinen olen. Lapsillakin on niitä ollut, olen muutamankin illan viettänyt lasten sääriä hieroen - tosin minä annan lapsille särkylääkkeen, itse en sellaista ylellisyyttä koskaan lapsena noihin särkyihin saanut.

En tiedä, miksi äitini oli/on niin lääkevastainen, kun oma äitinsä kuitenkin kärsi migreeneistä (jotka minä ja siskoni olemme perineet) ja veti siihen hotaa... Jos joku lohdutus, niin mummolla migreenit loppui joskus 70v ja 80v välillä, ettei niistä tarvitse kai loppuikää kärsiä.