Aika monen ihmisen elämässä 20 ikävuotta on elämän aallonharjan huippu, jonka jälkeen moni alkaa tuntemaan itsensä vanhaksi ja potemaan ikäkriisiä lopun elämäänsä

Höpsis! Itse vain kärsit tuollaisesta ja nyt keksit että „aika moni“ muukin. Ei ole totta. Kyllä nuori aikuinen tietää koko elämän olevan vielä edessä!

Mene pois!

Siis mitä kettua? ei oo totta. vasta kolmekymppisenä tuli vähän mieleen. Nelikymppisenä ei tullut mieleenkään seuraavaksi tulee 42 vee ja elämäntyö vasta alkamassa..

Kyllä minullekin on käynyt niin. Luulen että aikakäsitys alkaa siinä vaiheessa muuttua ja siitä tulee niitä kriisejä.

Alle parikymppisenä tulevaisuus on yhtä tasaista pötköä joka jatkuu äärettömyyteen. Sitten alkaa konkretisoitua että tietyt asiat voi tehdä vain tietyn aikaa, jotkut ovet sulkeutuvat. Vanhempana alkaa konkretisoitua myös elämän rajallisuus. Toki kaikki ikään liittyvä pohdiskelu ei ole kriisi. Näitä on luonnollista miettiä.

Puhu vain itsestäsi

Nelikymppisenä alkoi ensimmäisen kerran tuntua vanhalta. Nyt viiskymppisenä tuntuu enemmän vanhalta. Voisin jo ihan hyvin luovuttaa.

Otsikon perusteella luulin, että tämä on jonkun katkeran mummon avaus. Mutta Ap kertookin viisauksiaan alle kolmikymppisen kokemuksella xD

Kannattaa edes yrittää pitää huolta itsestään. Alle 60- vuotiaalla ei pitäisi olla sen suurempia vaivoja vielä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa edes yrittää pitää huolta itsestään. Alle 60- vuotiaalla ei pitäisi olla sen suurempia vaivoja vielä.

Vakavia vaivoja voi olla jo lapsella. Sellainen on liian surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Otsikon perusteella luulin, että tämä on jonkun katkeran mummon avaus. Mutta Ap kertookin viisauksiaan alle kolmikymppisen kokemuksella xD

Ikäkriisi on henkilökohtainen kokemus. Ei siitä voi sanoa että pitää olla x ikäinen saadakseen valittaa miltä tuntuu.

Itse aloin 40-vuoden kieppeillä hahmottamaan elämän rajallisuuden ja lyhyyden, tuli tunne etten halua enää elää "sitten kun" elämää. En ole kuitenkaan kokenut itseäni vanhaksi, tuttavapiirini koostuu monen ikäisistä ihmisistä ja näen kuinka hyvää ja täyttä elämää minua vanhemmatkin elävät.

Kärsin itse myös pahasta ikäkriisistä siinä parinkympin kynnyksellä, kolmekymppiä ei tuntunut läheskään yhtä pahalta. En odota suurella ilolla kohta häämöttävää neljänkympin ylitystä, mutta tässähän se samalla menee. Elämä on kuitenkin jo ohi.

Se on 30 naiselle.

Lapset ajattelee noin.

Keski-ikä on elämän parasta aikaa. Sitä tietää jo, mistä pitää. Poissa nuoruusajan epävarmuus. On ystäväpiiriä ja taloudelliset resurssit, tehdä mistä tykkää. Odota vain 💪.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä alkoi ensimmäisen kerran tuntua vanhalta. Nyt viiskymppisenä tuntuu enemmän vanhalta. Voisin jo ihan hyvin luovuttaa.

Minä taas nelikymppisenä tunsin eläväni elämän parasta vaihetta. Avioliitto oli kunnossa, lapset teinejä, vakityö, säännölliset tulot, ystäviä ja mikä parasta, en enää miettinyt mitä muut minusta ajattelee.

Jaahas. Mulla elämä alkoi vasta kunnolla siinä 21-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikä on elämän parasta aikaa. Sitä tietää jo, mistä pitää. Poissa nuoruusajan epävarmuus. On ystäväpiiriä ja taloudelliset resurssit, tehdä mistä tykkää. Odota vain 💪.

Tuo oli hyvä tieto että nelikymppisenä saa tehdä mistä tykkää. Ikää on tarpeeksi niin lähdenpä hankkimaan kukkaa kun saan niin tehdä. 

Voi ap, kultapieni. Sinä ehdit vielä kokea monet kohokohdat ja kriisit.

Ai... mulla se tapahtui vasta 30 -vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa edes yrittää pitää huolta itsestään. Alle 60- vuotiaalla ei pitäisi olla sen suurempia vaivoja vielä.

Ei pitäisi? Eihän se hyvä ole, mutta kyllä todella monella alle 60-vuotiaalla on kroonisia sairauksia. Ihan alle 30-vuotiaallakin voi olla kun ei se aina ole huolen pitämisestä kiinni.