Sinä keski- ikäinen!

Tekstausta

En edes muista enää miten kaunoa kirjoitetaan.

Tekstannut jo niin monta vuosikymmentä, että se tulee jo ihan luonnostaan.

Olen kirjoittanut omaa sujuvaa ja kaunista tekstauksen ja kaunon sekoitusta. Peruskoulun lopussa kehotettin löytämään oma nopeampi käsiala, jota käyttää jatko-opinnoissa.

Kirjoitan "kaunoa" jos kirjoitan itselleni, koska se on nopeampaa.

Jos kirjoitan muille, tekstaan, koska ei ole mitenkään itsestään selvää, että parikymppiset pystyvät enää lukemaan kaunokirjoitusta.

Minulla oli ihan hyvä käsiala, mutta kaunokirjoituksen kirjoittaminen oli yhtä tuskaa, kun sanan keskellä ei saanut nostaa kynää. Nykyisin teen jotain etäisesti tekstaukselta näyttävää. Käsialani on surkea, koska kädessä on kirjoittamista haittaava vamma.

Niiden sekoitusta. Tykkäisin kyllä kirjoittaa sillä kaunolla minkä kasarin alussa opin,mutta aina siihen tekstaustakin eksyy

Itselleni kirjoitan harakanvarpaita. Jos muidenkin pitää pystyä lukemaan, niin kieli keskellä suuta yritän tekstata. Kauno on unohtunut ajat sitten, eikä sitä juuri kouluaikojen jälkeen tullut edes käytettyä.

70-luvulla syntynyt

Tikkukirjaimilla, jos jonkun pitää saada tekstistä selvääkin. Käsiala oli jo parikymppisenä ns. lääkärin käsialaa.

Tikkukirjaimet ovat liian hitaita. Tekstaan, mutta niin, että yhdistän kirjaimia silloin kun se nopeuttaa.. Esim. s-kirjain kannattaa tehdä yhdistäen ja eri tavalla kuin opetettiin ja k:n ja j:n sakaroita voi madaltaa, koska se nopeuttaa sekä r tulee kirjoitettua  irtonaisena, ettei sekoitu matalaan k-kirjaimeen.

Sekoitusta. Kirjaimet yleensä erillään mutta yksittäiset kirjaimet saattaa olla koukeroisia, esim.j ja y saa silmukan koukun sijaan.

Sitä kutsuttiin "tyyppikirjoitukseksi" silloin, kun minä koulutielle lähdin ja oli yksinkertaistestettua kaunoa. Sitä kirjoitan, kun pitää kirjoittaa nätisti. Muuten tekstaan. Sitä sai alkaa käyttämään yläasteella (nyk. yläkoulu).