Mikä on elämäsi noloin kokemus?

Asuimme noin parikymppisinä mieheni kanssa rivitalossa. Meillä oli naapurina hyvin sivistynyt, herkkä vanha neiti, joka kantoi usein meille leivonnaisia, marjoja ja ruokaa maisteltavaksi.

Kävi sitten niin, että meille tuli miehen kanssa riitaa, jonka seurauksena menin sänkyyn vollottamaan huutoitkua. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun aikuisena itkin huutoitkua, mutta ahdistus helpotti, kun annoin tulla oikein antaumuksella: BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄ BUHUUU YHYHYYYYYY! Huutoitkuni seasta en kuullut ovikellon soittoa, enkä miehen useita huutoja siitä, että naapuri on ovella. Mies avasi oven, ja huutoitkuni jatkuessa vasta useiden kymmenien sekuntien kuluttua erotin keskustelun ääniä ja lopetin itkun heti.

Makasin ankarassa häpeän ja katumuksen tunteessa kuuntelemassa, kun naapuri kyseli, onko meillä vieraita. No ei ollut. Kysyi sitä vielä uudestaan ja mies toisti, että ei ole. Tuota ei voinut mitenkään selittää millään ja häpesin tuota erittäin voimakkaasti pitkään. Tänäkin päivänä vielä hävettää, eikä naurata yhtään. Naapurin vanhan neidin kanssa välit pysyivät entisellään ja esitimme, että mitään ei ole tapahtunut. Vieläkin tulee kylmät väreet siitä kammottavasta häpeästä.

Tää on toisaalta ihan hauska juttu, mutta teininä häpesin silmät päästäni. Olin säätöni kanssa järjestämässä messuja pojan sedän kyydillä. Setä tiesi, että ollaan epävirallinen pari. Kun kannettiin tavaroita peräkontista messutilaan, setä painoi kaukosäätimestä nappia, ja autosta kuului tssshhh, ja auton pohja laskeutui lähemmäs maata, jotta tavaroita on helpompi kantaa. Minä nokkelana totesin: "Onpa kätevää että noin vain voi renkaista tyhjentää ilmaa nappia painamalla!" ja saman tien tajusin, että eihän se aivan niin varmaankaan mene. Setä tuijotti mua epäuskoisena ja selitti, että ne on jouset, ei renkaat. Hävetti kauheana antaa itsestään noin typerä kuva.

Sekotin pari kaverin kaveria, ja luulin yhtä poikaa taitavaksi laulajaksi. Olen aina todella tarkka siitä, etten halua loukata ketään. Tämä poika kerran hoilotteli tuiki tuiki tähtöstä ihan päin p:tä, ei meinannutkaan osua nuotilleen. Ajattelin että läpällä se hoilottelee, ja nauraen sanoin että sehän meni nuotin vierestä. Poika tulistui todella, hänelle oli selvästi herkkä paikka ettei osannut laulaa. Pyysin häneltä myöhemmin anteeksi ja selitin erehdykseni, ja hän ymmärsi onneksi hyvin ja nauroi jo koko tilanteelle. Se häpeä oli kamala kun tajusi tahattomasti loukanneensa, ja jännitti ihan hirveänä mennä pyytämään anteeksi, mutta hyvin se onneksi meni lopulta:D

Kesähäissä menin pihalla olleeseen puuceehen, sen kivijalka petti yhdestä nurkasta ja vessakoppi kaatui.

Voi jestas sitä häpeää.

Tää on kylläkin kiusaamista, mutta nolo juttu joka tapauksessa. Mulla oli nuorena lempinimi tyyliä Pipsa. Tutustuttiin kavereitten kanssa poikaan, jonka sukunimi oli tyyliä Kopsa. Naurettiin kerran tyttöjen kanssa yökylässä, että siinäpä ois hauska nimi, Pipsa Kopsa. Poika ei varsinaisesti ollut mitenkään viehättävä, enemmän ylimielinen. Yksi kavereista sitten meni hänelle sanomaan, että haaveilen että minusta tulisi Pipsa Kopsa, ja istuin silloin ruokapöydässä vastapäätä tuota poikaa ja häpesin. Tuo poika selvästi luuli että olen ihastunut, ja suhtautui sen jälkeen entistä ylimielisemmin. Se oli minun lopunaikoja siinä kaveriporukassa. Onneksi nykyään on oikeita ystäviä jotka ei kiusaa.

Yhtenä uutena vuotena syöksyoksensin naapurin olohuoneen tapetit täyteen punaviiniä.

Olin käymässä poikakaverini kotona. Söimme hänen perheensä kanssa yhdessä ruokapöydässä ja ravistin hedelmämehupurkin rivakasti kolmeen kertaan vain huomatakseni, että purkissa ei ollut korkkia...

Se oli nolointa kun oltiin väärissä hautajaisissa. Mentiin vielä vähän myöhässä ja livahdettiin takapenkkiin. Itkutkin kerkisin turauttaan ja järkytyin kun pappi sanoi vainajan nimen saarnassaan. Tuli äkkilähtö hautajaisista.

Se äärimmäisen nolostuttava hetki, kun oivalsin, että olin tuhlannut toistakymmentä vuotta elämästäni mieheen, jota en tuntenut; se hävettävä momentum, kun tajusin yhteisen aikamme olleen pelkkää tyhjää kulissia.

Onnekseni tapasin nykyisen ihanan mieheni tässä kierrossa myöhemmin.

Elämä on huikeaa, kun sen saa jakaa sielunkumppanin kanssa.

Ihastuminen, varattuun, tietämättä.

Lapsena olin vanhempieni kanssa uuden vuoden vietossa perhetuttujen luona. He esittelivät ylpeinä pilke silmäkulmassa vieteriampiaista, joka roikkui vierashuoneen ikkunasta. Se pomppi hauskasti, kun sitä veti. He olivat saaneet sen ystäviltään lahjaksi. Tietysti jäin vierashuoneeseen vieteriampiaista pomputtamaan. Yhdellä kerralla vedin liian lujasti, ja vieteri pomppasi pahasti sylttyyn ja venähti ihan miten sattuu. Kerroin äitille, eikä saatu sitä korjattua, joten äiti kertoi perhetuttujen äitille, joka oli selvästi harmissaan:( He varmaan esittelivät sitä tohkeissaan kaikille vieraille. Hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen, varattuun, tietämättä.

No eihän tuo ole noloa, vaan ihan normaalia.

Olin ensimmäistä kertaa Virossa, merenrannalla katselemassa maisemia. Minua viehätti eestin ja suomen kielien samankaltaisuudet. Jututin rannalla eräitä paikallisia, aloitin keskustelun sanomalla selkeällä äänellä: Kaunis ilma. Paikalliset vastasivat jotain small talkia ja hämmästyksekseni aika hyvin ymmärsin, mitä he puhuivat. Uskaltauduin sitten itsekin juttelemaan enemmänkin ja hekin vaikuttivat ymmärtävän minua. Olin aivan innoissani ja sanoin miehille, että onpa hienoa miten hyvin ymmärrämme toisiamme! Into vaihtui valtavaan häpeään, kun he kertoivat olevansa suomalaisia hekin...

Vierailija kirjoitti:

Olin ensimmäistä kertaa Virossa, merenrannalla katselemassa maisemia. Minua viehätti eestin ja suomen kielien samankaltaisuudet. Jututin rannalla eräitä paikallisia, aloitin keskustelun sanomalla selkeällä äänellä: Kaunis ilma. Paikalliset vastasivat jotain small talkia ja hämmästyksekseni aika hyvin ymmärsin, mitä he puhuivat. Uskaltauduin sitten itsekin juttelemaan enemmänkin ja hekin vaikuttivat ymmärtävän minua. Olin aivan innoissani ja sanoin miehille, että onpa hienoa miten hyvin ymmärrämme toisiamme! Into vaihtui valtavaan häpeään, kun he kertoivat olevansa suomalaisia hekin...

Tää oli hyvä :D

5kk duunireissulta palatessa kentällä vastassa tyttöystävä joka sen ajan löhönny ja lihonu jotain 25kg...

Se loppu siihen onneksi, vaan hävetti muiden katseet  kun käveli sellaisen vieressä.

Vierailija kirjoitti:

5kk duunireissulta palatessa kentällä vastassa tyttöystävä joka sen ajan löhönny ja lihonu jotain 25kg...

Se loppu siihen onneksi, vaan hävetti muiden katseet  kun käveli sellaisen vieressä.

Tais olla tytöllä enemmän häpeämistä sussa...

Laitoin luokkani wappiryhmään vahingossa alastonkuvani, jonka piti mennä tyttöystävälle...