En pysty asumaan yksin, kenen luona asuisin?

Millälailla tulee paha olo

No jonku toisen yksinäisen luo. Ilmoittele Tinderissä, niin eiköhän joku ota nurkkiinsa. 

Mene terapiaan ja opettele elämään myös yksin.

Jokin mielenterveyskuntoutujien ryhmäkoti.

Kerro huolistasi, älä jää asian kanssa yksin. Läheiset voivat ehkä auttaa tilapäisesti, jos kotona on tilaa ja elämäntilanne sellainen, että arkeen sopii yksi ihminen lisää (itsellä ollut elämänvaiheita, joissa on voinut olla sukulainen muutaman kuukauden majoittumassa kotonani mutta esim. nyt pienet lapset ja voimavaroja vievä työ enkä pystyisi ottamaan ketään lisää arkikuvioihin, kun oma jaksaminen tiukilla). Oman kunnan kautta voi saada apua ja löytyä vaikka tuetun asumisen mahdollisuus. Seurakunnan diakoniatyöntekijöiltä voi saada tukea ja apua eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Millälailla tulee paha olo

Tosi paha ahdistus, en vaan viihdy asunnossa, voin käydä mutta en enää olla.

Elämäntilanne on muuttunut.

Suomessa kimppakämppäasuminen on harmittavan harvinaista. Olen lukenut, että esim. Keski-Euroopassa kaikenikäiset asuvat kimppakämpissä. Yksin asuminen voi olla tosi raskasta, paitsi taloudellisesti, myös henkisesti.

Varmasti Suomessa olisi paljon ihmisiä, jotka haluaisivat asua yhdessä muiden kanssa, vaikka omaa perhettä ei olekaan. Miten asiaa voisi edistää?

Kaikkea hyvää sinulle, ap. Toivottavasti saat asumisseuraa kotiisi.

Ota alivuokralainen. Mutta muista kertoa heti esittelyssä että aiot takertua häneen.

Ymmärrän hyvin ap:n tuntemuksia. Olen jo kuusikymppinen ja en ole koskaan asunut yksin, vielä. Nuorimmainen lähtee tulevana syksynä kauas opiskelemaan ja jään yksin. En tiedä, millaiset tuntemukset valtaavat minut silloin. En osaa kuvitella. Voi olla, että asiat menevät hyvin ja kulkevat omalla painollaan tai sitten alan panikoida.

joku vihervasemmistolaisten yhteisöllinen kommuuni, jossa voitte kaikki pössytellä yhdessä ja nostaa tukia

minä haluaisin elämänkumppanikseni läheisriippuvaisen, mt-ongelmaisen yksinjääneen takertuvan luuserin. eiku en haluaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin ap:n tuntemuksia. Olen jo kuusikymppinen ja en ole koskaan asunut yksin, vielä. Nuorimmainen lähtee tulevana syksynä kauas opiskelemaan ja jään yksin. En tiedä, millaiset tuntemukset valtaavat minut silloin. En osaa kuvitella. Voi olla, että asiat menevät hyvin ja kulkevat omalla painollaan tai sitten alan panikoida.

Niinpä. Mulla oli aikaisemmin mukavaa ja turvallinen olo, nyt on tosi kurjaa ja paha olo.

Huomaan kuinka mukavaa on olla toisen kanssa, silti välillä ollaan omissa oloissa.

Miksi ihmisen pitäisi asua yksin?

Vierailija kirjoitti:

Ota alivuokralainen. Mutta muista kertoa heti esittelyssä että aiot takertua häneen.

Yhteiset keskusteluhetket eivät tarkoita takertumista.

Onko hoitosuhde? Sitä kautta asia esille, mt-kuntoutujien asumisyksikkö, tukiasuminenkin voisi helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kimppakämppäasuminen on harmittavan harvinaista. Olen lukenut, että esim. Keski-Euroopassa kaikenikäiset asuvat kimppakämpissä. Yksin asuminen voi olla tosi raskasta, paitsi taloudellisesti, myös henkisesti.

Varmasti Suomessa olisi paljon ihmisiä, jotka haluaisivat asua yhdessä muiden kanssa, vaikka omaa perhettä ei olekaan. Miten asiaa voisi edistää?

Kaikkea hyvää sinulle, ap. Toivottavasti saat asumisseuraa kotiisi.

Näin on.

Vierailija kirjoitti:

Onko hoitosuhde? Sitä kautta asia esille, mt-kuntoutujien asumisyksikkö, tukiasuminenkin voisi helpottaa.

Ei ole hoitosuhdetta.

Ota kotieläin, koira, kissa. Auttaa.

Perusta pieni kommuuni. Kysy jos joku tai jotkut lähtisi kanssasi vuokraamaan kolmiota tai neliötä. Jos vakuuksia ja rahaa löytyy niin osta jokin isompi talo vaikka maalta ja perusta sinne kommuuni. Varmaan löytyy ekoihmisiä kaveriksi ja vuokran maksajiksi.

Hakeudu oman kotikuntasi sosiaalityöntekijän juttusille. Hän osoittaa sinulle sopivan asumispaikan. Pienemmillä kunnilla ei ole omia yksiköitä, vaan ne ostavat palvelut.

"Tukiasunnot on tarkoitettu mielenterveysongelmista joko kroonisesti tai lyhytaikaisesti kärsiville mielenterveyskuntoutujille."

Minulla on tuttava, joka asuu Hämeenlinnassa tukiasunnossa, myös hänen vaimonsa on mielenterveyskuntoutuja.

Yksinasuminen on parasta!