Lue keskustelun säännöt.
Olisinko saanut diagnoosin?
02.04.2022 |
Olin lapsena vilkas ja tapaturma-altis tyttö. Aina naarmuilla, mutta se ei menoa haitannut. En olisi jaksanut istua koulussa pulpetissani edes puoltatuntia, joten koulupäivät olivat puurtamista ja masentavia, ellei ollut urheilua. Huolellisuus oli tyydyttävä, käsiala kamala, kouluvihot tuhruisia. Mutta liikunnassa menestyin. Hieman yllättävästikin sain suoritettua myöhemmin akateemiset opinnot ja menestyin varsin hyvin vaativassa työssäni, joka on ollut hektistä ja vaati nopeaa siirtymistä asiasta toiseen ja jopa monen asian liki samanaikaista hallitsemista. Nautin työn "vauhdista". Nyt mietin, olenko kärsinyt jostain oireyhtymästä.
Kommentit (8)
Sanoisin että olet ollut reipas ja tervehenkinen. Toki et ihan kiltin tytön kaapuun sopinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kellepä ei koulun penkillä istuminen ja pänttääminen olisi ollut joskus tuskastuttavan pitkästyttävää kärsimystä varsinkin kun aina mennään enintäänkin keskivertojen tahtiin...
t. kiltti kympintyttö
Moni vähän erikoisempi persoona on saattanut olla hyvinkin lahjakas. Koulu tunnistaa vain tietynlaista lahjakkuutta. Yleensä hyvin tunnolliset, ei kovin luovat ovat koulun suosikkeja. Aiheuttavathan he vähän vaivaa opettajille.
Vierailija kirjoitti:
No kellepä ei koulun penkillä istuminen ja pänttääminen olisi ollut joskus tuskastuttavan pitkästyttävää kärsimystä varsinkin kun aina mennään enintäänkin keskivertojen tahtiin...
t. kiltti kympintyttö
Minä pidin ihan normaalista koulusta. Luokkahuoneessa istuminen paikallaan ei tuottanut vaikeuksia.
Ysin tyttö ja DI
Nyt ainakin ap saisi jonkin diagnoosin. Sehän on kohta itsestäänselvyys, että joku oireyhtymä löytyy. Sellaiseksi tämä maailma on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut. Umpilisäkkeen tulehdus. Piti leikata.
Mielestäni loistava kirjoitus tämänhetkisestä ADHD-buumista, lukekaapa:
https://yle.fi/aihe/a/20-10002400 #uutisvahti
Pätkä artikkelista:
"Somessa ADHD-epäilyitä perustellaan ja vahvistetaan humoristisella meemivirralla. "Minä katsomassa kuudetta tuntia reality-tv:tä, kun pitäisi kirjoittaa tärkeää esseetä.” “Minä miettimässä, mitä olinkaan hakemassa jääkaapilta.” “Minä ahdistumassa tunnin päässä häämöttävästä deadlinesta, kun en ole vielä aloittanutkaan hommia.” Minä, minä, minä.
Tietenkin ADHD-tutkimuksiin on lupa hakeutua matalallakin kynnyksellä, jos aihe huolettaa. Meemien perusteella minunkin pitäisi: unohtelen ja myöhästyn jatkuvalla syötöllä enkä pysty keskittymään keskusteluihin yli kolmea sekuntia. En pysty tyhjentämään tiskikonetta tai käyttämään pyykkikonetta, koska se on liian tylsää, ja saan jatkuvasti kirjeitä ulosottovirastosta kahdenkympin Aku Ankka -tilauslaskuista, vaikka tililläni olisi tuhansia, koska en pysty suorittamaan niin puisevaa toimenpidettä kuin laskun maksu.
Pidän kuitenkin todennäköisempänä, että olen kulttuurin — pätkätöiden, multitaskaamisen ja suoritusyhteiskunnan — uhri. Olen edesauttanut tarkkaavaisuuteni ja tylsyydensietokykyni alasajoa esimerkiksi loputtomalla älypuhelimen runkkaamisella. Mitä muuta Instagram itsessään on kuin tarkkaavaisuushaasteiden elävä helvetti? ADHD:sta kärsivät eivät siis ole laiskoja ja tyhmiä, mutta minä saatan hyvinkin olla.
Jos osaisin tehdä meemejä, oma ADHD-meemini kuuluisi:
Lääkäri: “Kuule, sinulla ei kerta kaikkiaan ole ADHD:tä, olet vain 2000-luvun murskaama.”
Sanoi ei kukaan somessa koskaan.
Niinhän se on, että ei ole tervettä ihmistä, on vain huonosti tutkittuja.
Olet ollut ilmeisesti ylivilkas, tai ns. poikatyttö.