Oliko teillä lapsena kirjeenvaihtokavereita?

Kyllä oli useampia, kaksi heistä vuosien ajan. Eräs kirjekaverini oli koulukaverini toisella puolella Suomea asuva serkku. Tapasimme yhden ainoan kerran tuon koulukaverin synttäreillä, ja päätimme vain alkaa kirjeenvaihtoon. Vieläkin joskus mietin mitä Maijulle kuuluu.

Kyllä, monia. Pääasiassa ulkomailta, muutama Suomesta. Aika lyhytjännitteisest sitä kirjeenvaihtoa käytiin eikä kenestäkään jäänyt pysyvää ystävää. Harmi sinänsä, mutta päämääränä taisi olla määrä eikä laatu... Vaikka toisaalta, itse kyllä halusin harjpoittaa enkkuani 😉

Oli minulla kirjekavereita 70-luvulla. Juuri kävin kaappeja läpi ja meinasin tuhota ne kirjeet enkä sitten kuitenkaan tehnyt niin. En vaan raaskinnutkaan, vaikka en kyseisistä ihmisistä ole mitään kuullut kymmeniin vuosiin. Pisin yhteys kesti kyllä toistakymmentä vuotta.

Minulla oli ulkomailta pari kirjeenvaihtokaveria joskus 11-14-vuotiaana. Olin saanut heidät IYS:n kautta. En kylläkään ollut aktiivinen kirjeiden kirjoittaja. Molemmat kirjesuhteet taisivat päättyä minun hitaaseen vastailuuni.

Kyllä on ihan nuoruus ajoilta kirjekaveri, muutama viellä jäljellä.On mahtavaa saada kortteja ,kirjeitä postin tuomana. Moni siirtyi some FB. Kommunikoivat vain siellä.Kuin älypuhelimilla Wat Sab kautta.(miten tuo linkki kirjotetaan)Joka tapauksessa olen ulosheitetty yhteisöt, tavalliseen känykääni ei sitten soitella..Mutta ihan oma valintani,en hankkinut älypuhelin.Koti kone ritää!Kitolinen olen niistä henkilöistä joilla viellä kynä ja paperi pysyy kädessä ja laittavat postipostia postin tuomana.