Psyk.sairaanhoitajan työmahdollisuudet?

Ap, työnantajahan sen päättää, millaisiin tehtäviin sinä joudut, kun työhön pääset.

Psykiatrisista sairaanhoitajista on pulaa, mutta ensihän sinun tulee suorittaa se perus sairaanhoitajan tutkinto, ja suuntautua siellä psykiatriaan.

Oman vastaanoton perustaminen on sitten aivan eri asia, mieti sitäkin, miten yleensä sinne voisit potilaita saada niin paljon, että se sinut elättää.

Mutta onhan noita kaikenlaisia terapeutti koulutuksia, mutta ne pitää kyllä maksaa täysin omasta kukkarosta.

Jos i tse sattuisin terapiaa joskus tarvitsemaan, niin taatusti menisin aivan oikean psykologin vastaanotolle.   Tai psykiatrin, mutta harvempi psykiatri toimii  myös terapeuttina.

No kannattaako sitä opiskella sitten ollenkaan. En lähtisi noin käytännönläheisiin opintoihin.

Psykiatrian poliklinikka voisi olla kuvailemasi työpaikka, mutta jos haluat nimenomaan terapeutiksi niin ehkä voit skipata sh-opinnot ja hakeutua suoraan niihin?

Vierailija kirjoitti:

Ap, työnantajahan sen päättää, millaisiin tehtäviin sinä joudut, kun työhön pääset.

Psykiatrisista sairaanhoitajista on pulaa, mutta ensihän sinun tulee suorittaa se perus sairaanhoitajan tutkinto, ja suuntautua siellä psykiatriaan.

Oman vastaanoton perustaminen on sitten aivan eri asia, mieti sitäkin, miten yleensä sinne voisit potilaita saada niin paljon, että se sinut elättää.

Mutta onhan noita kaikenlaisia terapeutti koulutuksia, mutta ne pitää kyllä maksaa täysin omasta kukkarosta.

Jos i tse sattuisin terapiaa joskus tarvitsemaan, niin taatusti menisin aivan oikean psykologin vastaanotolle.   Tai psykiatrin, mutta harvempi psykiatri toimii  myös terapeuttina.

Jos haluat oikealle psykologille, niin sittenhän tietysti kannattaa mennä ennemmin aivan oikealle psykologille eikä valepsykologille. 

Kannattaa kuitenkin muistaa, että psykologin erityisosaamista on tehdä sellaisia testejä, joita opetetaan siinä tiedekunnassa koulussa ja jos sinä et niitä testejä tai tutkimuksia tarvitse joko suoraan psykologilta tai lääkärin tutkimuksen tueksi, et sinä oikein tarvitse psykologiakaan. 

Muitakin asioita pintaraapaistaan psykologikoulutuksessa, mutta tuo on se ydinasia, mikä on psykologin erityisosaamista ja ne muut asiat voi tehdä joku muukin ammattilainen (esim.terapian). Jos asia ei olisi näin, ei me tarvittaisi erillistä sosiaalipsykologian tiedekuntaa, työ- ja organisaatiopsykologian asiantuntijoita, työnohjaajia, sielunhoitajia, filosofeja ja muita aloja ja ammattilaisia, jotka ihan yhtä lailla opiskelevat ihmismieltä omista lähtökohdistaan. Tämä on syy siihen, miksi en ole hakeutunut psykologikoulutukseen; on sen verran tuota ikää, että pystyn erottamaan näitä asioita ja havaitsemaan, että en sinänsä tarvitse psykologikoulutusta omiin tavoitteisiini. 

Tästä vastauksesta kyllä huomaa, että markkinointi toimii ja markkinointi ja psykologia ovat tietysti yhteydessä toisiinsa. Jokainen ammattiryhmä yrittää ajaa omaa etuaan ja psykologit ovat varmasti tyytyväisiä siihen, että sinä olet valmis ottamaan vastaan terapiaa vain heiltä (tai joskus psykiatrilta).  =)

-ap-

Ehdottomasti valmistut ja menet mt-puolelle. Siellä on juuri sellaista keskustelevaa työtä. Myöhemmin voit hakea psykoterapiakoulutukseen, kun sinulla on 3 v työkokemusta.

Heti valmistumisen jälkeen voi olla hankalaa päästä suoraan juuri tuollaisiin töihin. Yleensä vaaditaan työkokemusta, mitä uran alkuvaiheessa tyypillisesti hankitaan psykiatrisesta sairaalasta.

Vierailija kirjoitti:

Heti valmistumisen jälkeen voi olla hankalaa päästä suoraan juuri tuollaisiin töihin. Yleensä vaaditaan työkokemusta, mitä uran alkuvaiheessa tyypillisesti hankitaan psykiatrisesta sairaalasta.

Juuri näin. Psykiatrian poliklinikoille pitää yleensä olla kokemusta ja se tarkoittaa muutamaa vuotta psykiatrisilla osastoilla. On myös itsellekin helpompaa, kun on kokemusta ja kykyä soveltaa tietoa. Liian kirjaviisaat ja teoreetikot ei yleensä alalla pärjää, koska siellä on paljon muuttuvia tekijöitä, väkivaltaa ja sen uhkaa, sekä muutenkin omanlaisensa maailma. Terapeutiksi voi lukea, yleensä näillä on jo +10 vuoden työkokemus, enemmänkin.

Jos ap aloittaa koulun, niin akuuttipsykiatriselle harkkaan ja sitten kesäsijaiseksi. Siitä se yleensä lähtee ja samalla näkee onko ala oma.

Ilman muuta sh koulutus ensin ja sen jälkeen terapia-opinnot. Niihin vaaditaan esim. Tuo psyk sh pohjakoulutus.

Itse valmistuin vuonna 2007 ja olen siitä saakka ollut psykiatriassa sairaanhoitajana. Kyllä kokemus on valttia tällä alalla, siis oikeastaan edellytys että pärjää ja saa työnsä hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt kun ajattelen taaksepäin, niin valmistumisen aikaan olin niin vihreä ja kokematon, että ihan hirvittää. Mutta se on kaikilla sama. Vuodet auttavat ja itse tein erilaisilla osastoilla (psykoosi/mielialahäiriöt) sijaisuuksia, kunnes vakinaistettiin.  

Resursseja on valitettavasti heikennetty todella paljon, mikä on vaikuttanut avohoidon puolella tuhoisasti. Ikävä kyllä. Kokeneet hoitajat viedään käsistä, kokemattomillekin tulee tilaisuuksia, kunhan vaan oppii asiat ja sopeutuu työporukkaan ja -mentaliteettiin.