Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisena ei enää lainkaan ystäviä. Kaipaan rehellistä ystävyyttä.
31.03.2022 |
Ne hetket kun sai nauraa vedet silmissä toistemme kömmähdyksille. Elämää ei tarvinnut ottaa niin vakasti. Elimme hyvät ja huonot hetket toisiamme tukien, itkien ja nauraen.
Matkamuistoja, toistemme tukemista ja yllätäviä tilanteita. Hiljaisuutta ja ajatuksiemme lukua pelkästään katseista.
Todellista ystävyyttä.
Kaikki ystävät aikuisena kadonneet. Tiet menneet erilleen ja vaikeuksia ollut. Kaksinaamaisuus paistanut niin, että lopulta hyvät hetket eivät enää merkkaa mitään.
Kaveripiiri oli laaja ja se katosi yhden ihmisen mukana.
Aikuisena on vai vaikea enää ryhtyä siihen kaikkeen. Nykyään kaikki menee aika pinnallisella tasolla. Tapaan ihmisiä, joiden kanssa nauramme vedet silmissä ja voimme olla mitä olemme, ei tarvitse esittää ja seura on luontevaa. Kuitenkin näin aikuisena se jää työpaikalle, opiskelukaveriksi tai muuta. Syvempää tutustumista ei enää ole.
Onko muita aikuisina yksinäisiksi jääneitä?
Kommentit (6)
Minulla sentään on vielä yhden käden sormilla laskettava määrä ystäviä jäljellä, mutta olen tuntenut heidät kaikki lapsuudesta tai vähintään teini-iästä saakka. Se että nyt keski-ikäisenä löytäisin jostain uusia ystäviä, tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta. Tapahtuuko sitä ihan oikeasti joillekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa tuollaista ystävyyttä. Minulla on pari läheisempää ystävää ja paljon tuttavia/kavereita, miten heitä nyt sitten kutsuukin, ja se riittää minulle. Tiedän, että niille läheisille ystäville voin avautua mistä tahansa ja he ovat tukenani koska tahansa, mutta muuten emme edes kovin intensiivisesti pidä yhteyttä nykyisin. Kaikilla meillä on omat kiireemme.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sentään on vielä yhden käden sormilla laskettava määrä ystäviä jäljellä, mutta olen tuntenut heidät kaikki lapsuudesta tai vähintään teini-iästä saakka. Se että nyt keski-ikäisenä löytäisin jostain uusia ystäviä, tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta. Tapahtuuko sitä ihan oikeasti joillekin?
Kolmesta läheisimmästä ystävästäni kaksi on sellaisia, jotka olen tuntenut alle 10 vuotta. Olen 50++.
Nro 3
Ei ole kuin pari ystävää, jotka molemmat ovat todellisia introverttejä. Eivät he jaksa olla tekemisissä kuin harvoin. Eivät lähde tapahtumiin, syömään ym.
Kaipaan ystävää, jolle soittaa joka viikko ja laittaa viestejä ja jota voi nähdäkin ainakin kerran kuussa. Olen yrittänyt ystävystyä, kutsua tuttuja ihmisiä kylään. Yleensä vastaus on ettei jaksa, ehdi ym.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sentään on vielä yhden käden sormilla laskettava määrä ystäviä jäljellä, mutta olen tuntenut heidät kaikki lapsuudesta tai vähintään teini-iästä saakka. Se että nyt keski-ikäisenä löytäisin jostain uusia ystäviä, tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta. Tapahtuuko sitä ihan oikeasti joillekin?
Mulle ainakin. Läheisimmät ystävyyssuhteeni olen solminut yli 40-vuotiaana. Tuoreimman ystävyyssuhteeni viime syksynä.
N60
Alue: Aihe vapaa
On. Paljon.