Erikoislainen tapaus.

Olin noin 10-vuotiaana vanhempieni kanssa mökillä ja olin yksin lähimetsässä katselemassa muurahaispesää ja sitä kuinka muurahaiset kulkivat siellä edestakaisin. Mökillä oli myös sisarukseni jotka olivat noin 12v, 8v, 6v, 4v ja 2v. Yllättäen kuulin selvän auton äänen ja näin perheemme auton ajavan pois mökiltä. Juoksin takaisin mökillä missä sisarukseni olivat perheemme koiran ja kissan kanssa. Sisarukset kertoivat että vanhemmat olivat lähteneet jonnekin kertomatta että minne he lähtivät. Me jäimme mökille odottamaan että he palaisivat takaisin. Meille alkoi vähitellen tulla kova nälkä ja söimme mitä mökiltä löytyi ruokaa. Olimme keskenämme mökillä, yritimme tulla toimeen mökiltä löytyvillä ruoilla ja nukuimme mökissä mutta lopulta kaikki ruoka oli loppunut joten jouduimme syömään koiramme ja kissamme metsästä löytymien marjojen ja sienien lisäksi. Onneksi minä tiesin että mitä sieniä voi syödä. Keitin niitä kun isoveli paistoi koiran ja kissan lihaa ulkona grillissä. Lopulta kaikki ruoka oli lopussa ja jouduinne lähtemään etsimään metsästä lisää marjoja ja sieniä. Isoveli lähti onkimaan kalaa läheiseltä järveltä kun minä menin pikkusisarusten kanssa metsään etsimään sieniä ja marjoja joita sitten keräsimme mutta jotenkin kaikki pikkusisarukset hukkuivat metsään enkä löytänyt heitä. Menin takaisin mökille mutta isoveljeä ei ollut siellä eikä häntä ollut järvelläkään kun kävin siellä. En tiellä että miten selvisin mutta vuonna 1996 minut löydettiin mökin pihalta täysin alastomana eläimellisessä tilassa noin 14-15 vuotiaana. PIha ja mökki oli täynnä eläinten luita, mökillä olleita tavaroita, sieniä ja marjoja. Olin jonkinlaisen majan pistänyt jossa oli mädäntymässä oleva patja, makuupussi, vaatteita ja se oli rakennettu oksista, eläinten luista ja kaikenlaisista laudankappaleista ja muusta sellaisesta mitä mökillä oli mitä majan tekemiseen saattoi käyttää. Minut otettiin väkisin kiinni ja sairaalaan pistettiin vaikka murisin kuin eläin, raivosin, yritin purra ja raapia kiinniottajia ja muutenkin käyttäydyin joka suhteessa kuin eläin. Sairaalassa meni monta vuotta ennen kuin rauhoituin, aloin vähitellen taas puhumaan, kävelemään, käyttämään vaatteita, syömään kypsennettyä ruokaa sekä käyttäytymään muutenkin kuin ihmiset enkä karkaillut luontoon raatelemaan eläimiä ja syömään niiden lihaa raakana. Vuonna 2009 muutin Intiasta tänne Suomeen ja nyt elän asuntolassa jossa sopeutumiskyvyttömät autismin eukot ja ukot elävät joille ei ole suotu ymmärrystä ja jotka kaikenmoisia kummantajuisia tarinoita pistävät höpöttävät.