Jos epäröi seurustelusuhteen aloittamista...?

Älä missään nimessä aloita, jos jo tuossa vaiheessa epäröit. Katkot vain kaikki suhteet häneen.

En tiedä. - onko tähän olemassa edes yhtä oikeaa (tai väärää) vastausta. - Moensti intuitiota ja ehkä myös niitä varoittavia läheisiä kannattanee kuu(nne)lla. Mutta toisaalta kun itse olen ollut aina sinkku, niin luulempa, että jos joskus vielä kävi niin kuin toivon, että kohtaisin ja löytäsin jonkun, joka saattaisi haluta parisuhteeseen kanssani, niin viimeistään omalla epävarmuudellani ja arkuudellani pilaisin koko jutun; tuskin kukaan nainen haluaisi kokea tällaista piirrettä miehessä. Vaikka toisaalta yhtä lailla voisn onnistua pilaamaan orastavan parisuhteen liiallisella innokkudellani ja toiveikkuudellani.

Aina joskus tuntuu sille, että sinkkuus itselleni kuin kirous. En löydä tai tunnista itsessäni yhtään selkeää syytä miksi olen ja olen ollut aina sinkku. En väitä itseäni täydelliseksi, en tietenkään mutta koen turhauttavana välillä sen kun tuntuu -ulkoapäin on hyvä arvioida- vaikka totuutta ei tiedäkään-

Siis tuntuu kuin ni-in moni muu onnistuu ja psytyy luomaan parisuhteen tai mahd. parisuhetita niin kovin luontevan ja mutkattoman olosiesti.  Samassa ajassa kun itse olen ja olen ollut sinkkuna.

En syytä tilanteestani ketään mutta välillä (mm) itse inho on ollut melkoien, vaikka ei siihen (itse inhoon) mitään erityistä syytä ole.

Jos epäröi on jotain vialla. Mieti vielä hetki.

Itse sanoisin että tutustuu sen verran ku uskaltaa ilman että tulee kohtuuttomat sydänsurut. Sitten jos ei nappaa nii eroaa ja jatkaa elämää.

Kun haluaa oikeasti olla jonkun kanssa niin ei sitä tarvitse miettiä. Toki jos on tavannut viikko sitten niin kannattaa ensin tutustua ennen kuin päättää, että nyt tässä sitten ollaan parisuhteessa. Jos olet tuntenut tyypin jo pitempään ja epäröit sen toisen ihmisen takia niin kannattaa painaa jarrua heti. Jos itse miettii, että haluanko nyt sitoutua kuitenkaan niin se on ok, mutta jos miettii, että en halua sitoutua _tähän_ ihmiseen, koska ihmisessä on jotakin minkä takia hälärit soi niin ei pidä jatkaa.

Ei kannata seurustella ollenkaan jos epäilyttää. Helpompi kummankin jatkaa matkaa kun mitään yhteyttä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Itse sanoisin että tutustuu sen verran ku uskaltaa ilman että tulee kohtuuttomat sydänsurut. Sitten jos ei nappaa nii eroaa ja jatkaa elämää.

tällä menetelmällä voi päästä pahimmassa tapauksessa hengestään.

Se toinen voi olla erosta toista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Itse sanoisin että tutustuu sen verran ku uskaltaa ilman että tulee kohtuuttomat sydänsurut. Sitten jos ei nappaa nii eroaa ja jatkaa elämää.

Mutta mitäs sitten, jos on jo ihastunut/rakastunut?

Pohdintaa. Melkein kaikki epäilyttävät, luultavasti. Epäilyttääkö enemmän vai vähemmän. Pitäisi kai tutustua ja tehdä päätös pian suuntaan tai toiseen, mutta toista ei voi roikottaa loputtomiin jos hän kiinnostunut aidosti. Sitten jos ei toimikaan ja ero, niin kipinät lentävät ilmassa. Elämä on sellaista. 

No ei kai sitä ventovieraaseen ole ihastunut tai rakastunut? Kannattaahan ihmisiin nyt aina tutustua edes jonkin verran. Sittenhän siinä näkee että tuleeko siitä mitään vai ei. Ja suhteet päättyy kuitenkin aina joskus, jos ei muuhun nii toisen kuolemaan!