Lue keskustelun säännöt.
Onko ketään muuta jolla lapsen koulutus päättynyt peruskouluun?
25.03.2022 |
Surullinen olen. Kipeetä ottaa kuulla eteenpäin pääsevistä nuorista
Kommentit (16)
Täällä yksi. Lapsi nyt 19v. Toinenaste keskeytynyt jo kolme kertaa. Nyt kyllä sai vuosien tutkimusten jälkeen ADD-diagnoosin ja lääkityksen siihen.
Ei ole vielä aloittanut sitä, joten en osaa sen vaikutuksista sanoa. Terapia jatkuu yhä.
Muuten ihan iloinen omillaan asuva nuorimies.
Toki sitä äitinä vain toivoisi niin kovin, että lapselle se oma paikka löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Lapsi nyt 19v. Toinenaste keskeytynyt jo kolme kertaa. Nyt kyllä sai vuosien tutkimusten jälkeen ADD-diagnoosin ja lääkityksen siihen.
Ei ole vielä aloittanut sitä, joten en osaa sen vaikutuksista sanoa. Terapia jatkuu yhä.
Muuten ihan iloinen omillaan asuva nuorimies.
Toki sitä äitinä vain toivoisi niin kovin, että lapselle se oma paikka löytyisi.
Samaa toivon täällä. Tsemppiä sinne myös, jotenkin vaikea asia käsitellä kun tuntuu ettei kellään muulla ole samanlaista ja lähipiirissä vain pärjääviä nuoria.
Juu, parikymppisenä nuoren äiti täällä. Nuoren elämä on ollut sarja itsestä riippumattomia tapahtumia, jotka laukaisivat ahdistus- ja paniikkihäiriön sekä masennuksen. Suunta on ollut hukassa. Minua ei hävetä yhtään enkä ahdistu ikätoveriensa "menestyksestä". Jokaisella meillä on omat haasteemme. Minun tehtävä äitinä on tukea ja tsempata maailman tappiin asti, ei ajatella omaa napaa ja sitä, mitä muut miettii tai miten muut on pärjänneet.
Itse en myöskään ajattele mitä muuta ajattelevat. Tämä vain on meidän tie jota kulkea. Nuorta koitan tukea niin paljon kuin vain voi. Ei ole hänelläkään ollut helppoa rampata vuosia tutkimuksissa ja kyselyissä ja haastatteluissa ja lääkäreissä ja sossussa jne... Koko elämänsä kuullut lausetta " että ei susta mitään tuu tota menoa". Ei tietäkään noilla sanoilla suoraan, mutta näin hän sen on ymmärtänyt. Niitä jälkiä nyt yritetään terapiassa korjata.
T: add nuoren äiti
En itsekään mieti mitä muut ajattelevat, mutta itse yksinäni suren asiaa ja hänen vaikeuksiaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen viisikymppinen nainen, jonka opinnot jäi aikanaan peruskouluun. Ei se vanhempia surettanut.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään mieti mitä muut ajattelevat, mutta itse yksinäni suren asiaa ja hänen vaikeuksiaan. Ap
Mitä vaikeuksia teillä sitten on? Ei tietenkään tarvitse avautua, mutta joskus voi saada hyviä vinkkejä täältäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse siiryin 16 vuotiaana työelämään, sain ostettua autot ja omakotitalon ja perheenkin perustin. Opiskelin työstäni ammatin vasta 38 vuotiaana, mutta hyvin olen pärjännyt koko ikäni! Varmasti riippuu ihmisestä, pärjääkö ilman koulun papereita vai ei.
Minusta tuota ei pidä hävetä. Joillekin käy vaan noin. Itse olen ollut aina vain kotona. T. Vastaaja nro 7,viisikymppinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse siiryin 16 vuotiaana työelämään, sain ostettua autot ja omakotitalon ja perheenkin perustin. Opiskelin työstäni ammatin vasta 38 vuotiaana, mutta hyvin olen pärjännyt koko ikäni! Varmasti riippuu ihmisestä, pärjääkö ilman koulun papereita vai ei.
Historiassa onkin ollut yleisempää, nykyään ei.
Vierailija kirjoitti:
Itse siiryin 16 vuotiaana työelämään, sain ostettua autot ja omakotitalon ja perheenkin perustin. Opiskelin työstäni ammatin vasta 38 vuotiaana, mutta hyvin olen pärjännyt koko ikäni! Varmasti riippuu ihmisestä, pärjääkö ilman koulun papereita vai ei.
Mulla on parikin tuttua jotka joskus 60-70 -luvuilla on tehneet noin ja hyvin pärjänneet. Mutta nykyään ei ihan toimi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella yleistä. Suomessa nykyään noin 20% jokaisesta ikäluokasta syrjäytyy eli ei mene töihin eikä opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Vielä suurempi osa kuuluu siihen, jotka menevät töihin tai syrjäytyvät.
Eli useampi kuin joka viides.
Ei mitenkään harvinaista, vaan enemmänkin hyvin tavallista nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Todella yleistä. Suomessa nykyään noin 20% jokaisesta ikäluokasta syrjäytyy eli ei mene töihin eikä opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Vielä suurempi osa kuuluu siihen, jotka menevät töihin tai syrjäytyvät.
Eli useampi kuin joka viides.
Ei mitenkään harvinaista, vaan enemmänkin hyvin tavallista nykyään.
Aiemminhan tuo nimenomaan oli harvinaista, eli ennen 2000 lukua.
On jännää, että meidän peruskoulu on saatu rikottua noin pahasti 2000-luvun uudistuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jäi aikanaan koulut peruskouluun, kun toisen asteen opinnot jäi kahteen kertaan kesken. Tein töitä kuitenkin. Lopulta päätin, että mähän menen ammattikorkeaan ja niinpä polkuopintojen kautta pelkällä peruskoulupohjalla menin sisään. Nyt teen YAMK-opintoja. Kyllä se paikka jokaiselle löytyy, vaikka polku olisi erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Juu, parikymppisenä nuoren äiti täällä. Nuoren elämä on ollut sarja itsestä riippumattomia tapahtumia, jotka laukaisivat ahdistus- ja paniikkihäiriön sekä masennuksen. Suunta on ollut hukassa. Minua ei hävetä yhtään enkä ahdistu ikätoveriensa "menestyksestä". Jokaisella meillä on omat haasteemme. Minun tehtävä äitinä on tukea ja tsempata maailman tappiin asti, ei ajatella omaa napaa ja sitä, mitä muut miettii tai miten muut on pärjänneet.
Täällä aika lailla samanlainen tarina. Sen verran onneksi oli vielä puhtia jäljellä, että löysi itselleen kumppanin, joka on nyt meidän vanhempien lisäksi myös tuuppinut elämässä eteenpäin. Yrittää nyt viimein suorittaa lukiota loppuun ja kirjoittaa ylioppilaaksi, ja kun ei haeta kun lakkia eikä tulosta, niin tämä saattaa ehkä vihdoin tänä keväänä jo onnistuakkin. Ja työpaikka löytyi, osa-aikainen mutta kuitenkin sellainen jota kovasti itse toivoi. Ehkä se päivä paistaa vihdoin kuitenkin...
Annoitko sen vain jättää opiskelut kesken? Eikö se ole peruskoulun päättyessä alaikäinen, ja sulla määräysvaltaa? Vaadi siltä ihmiseltä asioita, älä ole mätö!