Miten kieltäytyä kummiudesta/ ajasta lapsen kanssa korrektisti?

Eli ajattelin että täältä voisi saada rakentavia vastauksia.
Olen 36-vuotias, ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 15-vuotta. Hänellä on kaksi lasta edellisestä liitosta joiden kanssa tulen erinomaisesti juttuun, mutta joista minun ei tarvitse kantaa vastuuta.

Itse olen tiennyt jo aivan pienestä saakka etten halua lapsia. Minulta puuttuu täysin se äidinvaisto tai miksikä sitä nyt sanotaan, joka saa ihmiset ihastelemaan pikku-ihmisiä ja nauttimaan näiden seurasta. En ole koskaan halunnut tai hommannut lapsia ja vaikka olen heille aina ystävällinen niin yritän mieluummin vältellä lasten seuraa.Kaikki tuttavani ja sukulaiseni ovat tietäneet tämän vuosia ja muutamaa kummi-pyyntöä lukuunottamatta jättäneet minut rauhaan.

Nyt nuorempi veljeni ja tämän avovaimo odottavat esikoistaan. Toki olen onnellinen heidän puolestaan koska he vaikuttavat onnellisisilta, katselen rakenneultrat hymyillen ja kuuntelen raskaus-juttuja, mutta nyt he ovat alkaneet puhua itsestäänselvyytenä että olisin kummi, kuinka minusta tulee lemppari-täti, yökyläilyistä ja siitä kuinka kiva on että asutaan niin lähekkäin ja niin edelleen.
Heillä on mielessään joku utopistinen mielikuva siitä miten minusta tulee joku kolmas aikuinen tuolle lapselle.
Eniten minua ihmetyttää veljeni. Hän tietää etten pidä lapsista. Hän tietää että välttelen lapsien seuraa ja hän on aina ollut ok. Vähän aikaa sitten hän lähetti minulle viestin missä hän sanoi että tiesi että saa mieleni muutettua lasten suhteen, johon vastasin vain kysymysmerkillä?

En myöskään ymmärrä miksi heillä on tarvetta pakottaa minua kummiksi kun avovaimon toinen, lapsia rakastava sisko todella toivoo tuota roolia?

En oikein tiedä miten saisin tuon ihmeellisen painostuksen loppumaan, koska perhe-suhteideiden takia en haluaisi olla kenellekään töykeä mutta tuota vielä syntymätöntä lasta tuputetaan minulle niin paljon että olen jo alkanut inhoamaan sitä.