Mikä on kun en pysty katsomaan ihmisiä silmiin ja olen tönkkö sosiaalisesti?

Ihan normaalia.

Minulla vastaanotolla n.4 asiakasta/pv., ja viikon aikana 1-3 vahingossa ottaa katsekontaktin.

Aspergerin "oire".

Autismin kirjon diagnooseissa tuo on tavallista, ADD esimerkiksi. Katseen kääntäminen alas suojaa liialta informaatiolta eli älä pakota itseäsi liikaa katsomaan muita, vaan selitä mieluummin ihmisille, että sinulla on diagnoosi. Jos ei ole ja jos asia häiritsee arkielämääsi, niin hakeudu erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin.

Anna olla, se on sinun elämäsi, eikä sitä ole tarkoitettu elettäväksi muiden ehdoilla vaan niillä ominaisuuksilla mitä on suotu. Sen verran pitää olla itsetuntoa ettei ala selittelemään muille itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjon diagnooseissa tuo on tavallista, ADD esimerkiksi. Katseen kääntäminen alas suojaa liialta informaatiolta eli älä pakota itseäsi liikaa katsomaan muita, vaan selitä mieluummin ihmisille, että sinulla on diagnoosi. Jos ei ole ja jos asia häiritsee arkielämääsi, niin hakeudu erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin.

ADD selittää tämän minullakin. En esimerkiksi ole erityisen ujo enkä jää sanattomaksi keskusteluissa, minkä vuoksi asia aiheutti vuosikausien ajan suurta hämmennystä minulle.

Katsekontakti laukaisee ihmisen aivoissa poikkeuksellisen voimakkaita prosessointiketjuja, kertoo neurotieteelliset tutkimuksetkin. Minulla se menee niin överiksi, että ikään kuin "imeydyn" siihen toisen katseeseen ja alkaa melkein pyörryttää.

Samalla tulee pakonomainen ajatus, että ajatteleekohan se toinen sitä, että katson häntä silmiin. Alan yliajatella sitä vuorovaikutustilannetta, eli että kauanko olen katsonut silmiin, nyt pitäisi välillä katsoa muualle ja että jos en katso lainkaan, toinen luulee, etten kuuntele.

Sanomattakin on selvää, että itse asiaan on todella vaikea silloin keskittyä. Olen huomannut, että Teams-palavereissa, joissa voi pitää kameran kiinni, pidän usein silmiäni kiinni, jotta pystyn keskittymään toisen puheeseen. Huomaan tekeväni näin myös muulloin, jos olen kuormittunut - yritän huomaamattanikin sulkea osan aisti-informaatiosta tavalla tai toisella pois.

Kun kattoo monia puhujia niin ei ne kato silmiin kuin hetkellisesti puhuessaan. Minusta se on jotenkin epäluonnolista tuijottaa toista silmiin lähes koko ajan. Liian intiimiä. Omaa rakastaan voi katsoa silmiin, niin koiratkin tekevät, mutta ei vieraita ihmisiä kohtaan.