TOISET NAISET! Jos rakastatte miehiänne, miksi petätte näitä? SAIRASTA!!

tekee kaikenlaisia typeryyksiä ja vielä jatkaa niitä.

seksi on huonoa oman puolison kanssa ja puoliso on itsekäs sängyssä?



sehän on vain seksiä. ei tunteita.

Rakastan kyllä miestäni, mutta alan ollaniin turhautunut 10 vuoden jälkeen siihen, ettei seksi vaan suju.

Mies kyllä saa joka kerta, mutta itselläni se jää lähestulkoon aina puolitiehen. Mies tulee ihan liian nopeasti, eikä ole suostuvainen hakemaan siihen mitään apua, vaikka ongelma on raastanut suhdetta alusta asti.



Ei vaan se 10sek-1min pano oikein ehdi tekemään minulle muuta kun harmituksen. Joskus kaipaan niin paljon kunnon panoa, että mietin jo, että haen sen jostain muualta..Ja tiedän, olen huono ihminen kun edes harkitsen tällaista, mutta..

huono itsetunto, yletöntä ihailua uudelta tuttavuudelta, samanaikaisesti kotona tai uralla laskusuhdanne tai vaan tylsistymistä arkeen, hieman liikaa alkoholia joku ilta, ajautuminen suhteeseen, joku joka jaksaa kuunnella, oma perhe ja rakkaus omaan mieheen silti tärkeimpiä, vaikeus irrottautua uudesta hyvänolontunteesta



sairastahan se on, mutta näin tapahtuu

mutta eri tavalla.



Vaikea nimetä yhtä ainutta syytä, miksi minulla on sivusuhde. Tärkeimpiä syitä, ehkä se, että kaipaan jonkun kosketusta, sitä että joku keskittyy ihan vaan minuun (vaikka vain 1 h). Lisäksi mun toinen mies on tosi hyvä ja hellä rakastaja (parempi kuin oma mies).



Oma mies koskettaa mua tosi harvoin, läheisyyttä ei ole kuin nimeksi (nopeaa seksiä harvakseltaan) ja kaikki tehdän lasten ehdoilla (lue: ei olla koskaan pelkästään kahdestaan).



Oma mies on kyllä hyvä, ystävällinen ja rakas, mutta jotenkin ollaan ajauduttu etenkin fyysisesti tosi kauaksi toisistamme.

että oman miehen kanssa ei ole koskaan kahdenkeskeistä aikaa lasten takia, kun taas sen toisen kanssa ollaan aina ihan kahdestaan. Minä ainakin hankin ylimääräistä hoitoapua vain työmenoja varten, enkä parisuhteen hoitoon. Tässä sen sitten näkee, mitä seuraa.

Miten niin "toiset naiset"?

mutta kuvittelen hänen tarkottavan naimisissa olevia naisia, joilla on suhde naimisissa olevaan mieheen (ei kuitenkaan siihen omaan) ja siksi käyttävän termiä "toiset naiset".

Miten niin "toiset naiset"?

Usein näin kuitenkin tuntuu olevan.



ap

mutta mistään avusta huolimatta ei halua seksiä. Siksi petän

johon ei taida olla oikein mitään järkevää vastausta. Huono itsetunto, tylsistyminen harmaaseen arkeen, jännitys, jonka vieraan ja fyysisesti sekä henkisesti viehättävän ihmisen ihailu saa aikaan??

mutta eri tavalla. Vaikea nimetä yhtä ainutta syytä, miksi minulla on sivusuhde. Tärkeimpiä syitä, ehkä se, että kaipaan jonkun kosketusta, sitä että joku keskittyy ihan vaan minuun (vaikka vain 1 h). Lisäksi mun toinen mies on tosi hyvä ja hellä rakastaja (parempi kuin oma mies). Oma mies koskettaa mua tosi harvoin, läheisyyttä ei ole kuin nimeksi (nopeaa seksiä harvakseltaan) ja kaikki tehdän lasten ehdoilla (lue: ei olla koskaan pelkästään kahdestaan). Oma mies on kyllä hyvä, ystävällinen ja rakas, mutta jotenkin ollaan ajauduttu etenkin fyysisesti tosi kauaksi toisistamme.

mutta tässä kuvattiin aika hyvin niitä perusteita, miksi minäkin olen miettinyt sellaisen hankkimista. Tiedän, että olisin ihan puhtaasti itsekäs, koska sivusuhde syntyisi vain koska minä haluan huomiota, kosketusta, hellyyttä ja hyvää seksiä. Mun mieheni ei oikeasti edes ole surkea sängyssä, hän vain on lakannut jo vuosia sitten huomioimasta mua niin seksissä kuin muutenkin. Minä kaipaan sitä tunnetta, kun mies näki minussa NAISEN. Oma mieheni ei taida nähdä kuin yhden äidin tuhansien muiden samanlaisten joukossa.

Olen omalle miehelleni kyllä puhunut tunteistani, tarpeistani ja haluistani, mutta hän on toistaiseksi sivuuttanut ne vetoamalla töihin, lapsiin ja väsymykseen. En ole puhunut mitään siitä, että olen miettinyt jopa rakastajan etsimistä - ehkä pitäisi, jos tuo sitten tajuaisi, että ihan oikeasti tarvitsen ja kaipaan huomiota.

Hänelläkin oli voimakkaita tunteita minuun, mutta rakasti myös avovaimoaan. En enää jaksanut olla kakkonen, joka myös aina tulisi olemaan kakkonen. Ja nyt sitten kärvistelen ikävissäni ja yritän löytää elämääni mielekkyyttä ilman miestä jota rakastan. (Ihan terveellistä sinänsä sekin.) Oma mies on ns. hyvä mies, mutta väliltämme on aina puuttunut se jokin. Sen olin tajunnut jo ennen rakastajani tapaamista.



Tiedän että rakastajani kaipaa minua kovasti ja minä häntä varmasti vielä enemmän. Suhteemme ei koskaan perustunut seksiin (tapailimme lähes puoli vuotta ilman seksiä), joten varoitan niitä, joille rakastaja on "vain seksikumppani". Tunteita saattaa ajan mittaan syntyä ja sitten yleensä ollaan pulassa.

Jos pettää niin ei oikeasti rakasta enää miestään, ja jos suostuu toiseksi naiselle niin ei rakasta & arvosta itseäänkään - koska suostuu olemaan kakkonen ja elämään valheellista elämää.



Olen juuri eronnut aviomiehestäni ja avioliittomme aikana minulla oli sivusuhde, joka ei myöskään jatku. Elämä on upeaa nykyisin, kun ei tarvitse valehdella kenellekään. Ihan erilaista ja ihanaa, en kuvitellut tälläisen olevan edes mahdollista.

Aviomiestä kohtaa tuntee ehkä rakkautta, joka on enemmän kiintymystä, kumppanuutta ja ystävyyttä, rakastajaa kohtaan taas rakkautta, joka on huumaa, kiihkoa ja saa perhosia vatsaan.

Meillä on kuitenkin hyvä elämä yhdessä, seksiäkin silloin tällöin, mutta mies ei osoita minua kohtaan hellyyttä yhtään.



Minulla on toinen mies, joka hellä ja lämmin. En rakasta häntä, mutta häneltä saan sitä, mitä oma mies ei anna.



Ja olen puhunut hellyydenkaipuustani miehelleni lukuisia kertoja, jopa pariterapiassa, mutta hän ei vaan jostain syystä kykene. Luulen, että syy on juuri se, että hän ei rakasta minua.

sanotaan naista, jolla on suhde varatun miehen kanssa; miehen näkökulmasta hänellä on vaimo ja "toinen nainen", rakastajatar.

Mutta en minäkään ymmärrä pettämistä johon ei liity tunteita, siis että ei rakasta rakastajaansa.