Aivan järkyttäväksi on mennyt
tuob 10v tytön käytös! Haistattelee, huorittelee, riehuu mielettömän raivon vallassa, heittelee minua tavaroilla, veitsillä, sakseilla, hakkaa nyrkeillä ja potkii, käy kimppuun ja huutaa hysteerisenä että vihaa minua ja haluaa tappaa.
En todella tiedä mitä teen, aivan käsittämättömiä raivareita saa milloin mistäkin syystä ja useimmiten ilman mitään tiedossa olevaa syytä. Oikeasti alkaa käydä jo vaaralliseksikin, varsinkin kun 9v pikkuveljensä lähtee sitten mukaan tuohon leikkiin ja yhdessä käyvät minun kimppuuni.
Kommentit (17)
en välttämättä koulukiusaamista, mutta jotain joka aiheuttaa pahan olon ja raivon purkautumisen tuolla tavalla.
Tottakai se tuntuu aivan kamalalta kun lapsi sitten sanoo että haluaa tappaa minut ja että olen pilannut hänen elämänsä, mutta ilman muuta vanhemman rooli on nyt olla se joka kantaa paskan niskassaan. Hyvä että lapsi alkaa reagoimaan, kun nyt saisi vaan puhuttua siitä mikä oikeasti vaivaa.
Mukava kuulla että teillä asia on nyt saatu korjattua, varmasti on kärsivällisyyttä ja töitä vaatinut
ap
Joillain on vaan toi varhaismurrosikä pahempi kun toisilla!
Olette ammattiauttajan tarpeessa, nopeasti! Mitä nopeammin saat apua, sen varmemmin lapsesi käytös normalisoituu, eli saatte kunnon diagnoosin. Muuten edessä on varmasti laitoskierre jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin!
Meillä ei lyödä, ei heitellä tavaroita ja ei puhuta rumia.
Näistä sitten rangaistetaan!
Tuntuu, että teillä on vanhemmuus vähän eksynyt.
onko teillä ollut sääntöjä ja rajoja?
kommentoimaan, show alkoi taas!
ap
Aikuisen valtaa ja hallintaa tavoitteena valta ja hallinta...Hohhoh:(
Meillä ei lyödä, ei heitellä tavaroita ja ei puhuta rumia.
Näistä sitten rangaistetaan!
Tuntuu, että teillä on vanhemmuus vähän eksynyt.
onko teillä ollut sääntöjä ja rajoja?
Meillä on ollut näitä sääntöjä ihan alusta lähtien ja ne koskevat kaikkea perheen jäseniä!
Saa tietenkin olla vihainen mutta silloinkaan ei satuta muita eikä puhuta rumia!
Koskeehan näitä sääntöja aikuisiakin. Menepä lyömään jonkun työkaverin niin saat sakot.
Aikuisen valtaa ja hallintaa tavoitteena valta ja hallinta...Hohhoh:(
Meillä ei lyödä, ei heitellä tavaroita ja ei puhuta rumia.
Näistä sitten rangaistetaan!
Tuntuu, että teillä on vanhemmuus vähän eksynyt.
onko teillä ollut sääntöjä ja rajoja?
Toki ton ikäiset alkaa rajoja koittamaan, mutta lyömiset, huorittelut! Huh..
Mistä muuten, on kuullut edes huorittelua? Miten kiellät lastasi? Totteleeko?
sulla on ihan selvästi erittäin paha auktoriteettipula. Kasvatus on siis jäänyt melkoisen puolitiehen.
Jos sä et nyt hae apua tilanteeseen, niin sun lapset on muutaman vuoden kuluttua sijoitettuina jonnekin, kun ovat vaarallisia itselleen ja ympäristölleen.
Et saa noin isoihin enää yksin kuria, mutta voisi olla että perheneuvolan tms avulla pääsisitte vielä jaloillenne.
Kuvaamasi kaltainen käytös ei todellakaan ole normaalia lapsilta. Ja tiedän mistä puhun. Minulla on samanikäisiä lapsia ja monilla ystävilläni myös, eikä kenelläkään ole mitään tuon tapaisiakaan ongelmia.
eli todellakin ymmärrän että nyt on oikeasti tilanne karannut hanskasta aika pahasti. Tilanne on nyt ihan lyhyen ajan sisällä mennyt tämmöiseksi, ja nyt todella pitää selvittää ensin tilanne esim. koulussa, eli onko jotain kiusaamista tai vastaavaa. Joku syyhän tähän on olemassa, että lapsella on noin paha olla.
Tässä ei selkeästi ole kyse vaan siitä, että tyttö saa käyttäytyä miten haluaa, eikä hänelle aseteta rajoja ja sääntöjä. Ei tosiaankaan! Ilman muuta tuollainen käytös on kiellettyä, mutta kyse on nyt jostain täysin hallitsemattomista raivareista, joissa ei ole enää mitään kontrollia. Enemmänkin olen nyt siitä huolissani, mistä tulee tuo kaikki viha ja raivo mitä tyttö kohdistaa minuun, koska joku tausta ja syyhän siihen on olemassa, mutta hän ei nyt vaan osaa pahaa oloaan oikein kanavoida.
Pitää nyt hetken aikaa katsoa päästäänkö tilanteessa eteenpäin kotikonstein, eli käytännössä pystyykö tyttö purkamaan tunteitaan muuten ja normalisoituuko tuo käytös, vai pitääkö hakea ammattiapua. Kovin herkästi todellakin lähden nyt apua hakemaan, koska jos tilanne nyt vaan sivuutetaan, kohta ollaan sitten pahasti metsässä.
muistan kuinka hankala veljeni oli vauvanakin. Ei nukkunut, itki vain. Kuulemma koliikkia. Sitä kesti pari vuotta kunnes tuli uhmaikä.
Myöhemmin veljeni oli juuri ap:n kuvaileman kaltainen. Hyökkäsi vanhempia kohti saksilla ja riehui. Hän oli pienestä pitäen hankala. Yritimme ymmärtää häntä ja rakastimme myös. Jo ensimmäisellä luokalla alkoi lintsailu eikä totellut tai kuunnellut mitään sääntöjä. Yritin olla esimerkkinä veljelleni mutta hän oli vain erilainen.
Myöhemmin hän keskeytti ammattikoulun ja joutui nuorisovankilaan. Alkoholia ja muita päihteitä ja sekoilua. Jätti jälkeensä 2 pientä lasta ennen kuolemaansa. Ajoi varastetulla autolla ulos tieltä ja menehtyi.
Hän ei koskaan sopeutunut yhteiskuntaan. Se on joidenkin osuus elämässä olla se kuka kukaan ei haluaisi olla ja halveksuttu. Perheemme teki kaikensa että hänestä tulisi kunnollinen.
En nyt lyö naulaa arkkuun etteikö joitakin saataisi normaaleiksi kansalaisiksi. Veljeni oli vain liian villi luonteeltaan tänne.
ollut tosi fiksu ja kiltti, tai siis ei ylikiltti, mutta normaalisti sääntöihin ja perhe-elämään sopeutuva. Siksi olenkin nyt huolissani kun tämä tilanne on tullut hyvin äkkiä. En usko että tässä on kyse mistään pitkällisemmästä persoonallisuuden piirteestä, vaan kyllä tämä on nyt ihan jostain johtuvaa.
tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää eikä normaalia.
Hyvä siinä mielessä, että uskaltaa raivota ilman hylkäämisen ja torjutuksi tulemisen pelkoa.
Nyt vain rutkasti rakkautta ja pitkämielisyyttä, ja annetut rajat joiden puitteissa tyttö voi oloaan purkaa. Toivottavasti saatte selvitettyä mistä tuo huono-olo kumpuaa, ja toivottavasti perhe jaksaa kestää tämän koettelemuksen.
Kouluun ottaisin yhteyttä heti huomenna.
kivikaudella he olisivat niitä pärjääjiä. Nyt valitettavasti tulevaisuus näyttää näille villeille luonteille vankilaa, kodittomuutta, alkoholismia yms.
Se on sääli ettei pelkästään kasvattamalla saada kaikkia kasvamaan suoraan. Se on arpapeliä millainen ihminen syntyy.
Meillä 10 v poika alkoi vuosi sitten raivoamaan samanlailla. Purki pahaa oloaan, koska ei saanut kerrotuksi, että häntä kiusattiin koulussa. Kiusaamista kesti vuoden ennen kuin asia alkoi selviämään. Kauheea kun oma lapsi sanoo, ettei elämässä ole mitään kivaa --kun siis vihdoin sain häntä vähän avautumaan. Aikuiset puuttuivat asiaan ja kiusaaminen saatiin onneksi loppumaan.
Nyt on pojan käytös on taas mallikelpoista:)
Nuo raivarit voivat kyllä kieliä jostain ongelmasta jota ei "osaa" kertoa. Tästä turhautuneena sitten raivoaa? Jos kodin ulkopuolella on kiltti niin kaikki purkautuu sitten kotona?
Kannattaa lukea kirja " Tulistuva lapsi" En muista kirjailijaa mutta avarsi meikäläisen maailmaa. Lapsi voi yksinkertaisesti turhautua niin pahasti kun hänellä ei ole taitoja pukea tunteitaan sanoiksi. Vaikka kuinka utelee mikä on vialla hän ei välttämättä osaa kertoa (vaikka olisikin kyse konkreettisesta asiasta esim. kiusaaminen)
Tsemppiä ja jaksamista! Muista vakuuttaa, että perhe rakastaa vaikka käyttäytyisi kuinka hölmösti. Lapsi itsekin häpeää käytöstään jälkeenpäin.