Lue keskustelun säännöt.
Jos on pahalla tuulella, niin miksi joka ikinen kerta siihen pitää kertoa syy?!
18.03.2022 |
Aina kysytään, no mikä sulla nyt on? Eikö voi olla vaan huono päivä. Numeron tekeminen tekee siitä vielä vaikeampaa sellaiselle, jolta on yritetty tukahduttaa sitä, että saisi joskus kiukutella, mököttää, olla vihainen, väsynyt tms. Kun on aina pitäny olla reipas, niin jossakin vaiheessa se alkaa ärsyttää
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mun mielestä niille joiden kanssa asuu tai on läheinen niin pitäisi riittää, että sanoo, että on huono päivä. Avaa sitten myöhemmin olojaan, jos siltä tuntuu.
Tosin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata hallita tunteitaan niin, ettei tarvitse tiuskia niille, joita asia ei koske. Vaikka olisivat perheenjäseniä/puolisoita/kumppaneita.
Niin pitäis osatakin, mutta miten osaat, kun vihaisuus on pitänyt kätkeä? Ja vieläkään sillä ei oo tilaa? En tarkoita että pitäisi paapoa, mutta jos olin vihainen lapsena, niin tavarat lensi seinään vanhempien toimesta tai sain jonkin rangaistuksen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mun mielestä niille joiden kanssa asuu tai on läheinen niin pitäisi riittää, että sanoo, että on huono päivä. Avaa sitten myöhemmin olojaan, jos siltä tuntuu.
Tosin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata hallita tunteitaan niin, ettei tarvitse tiuskia niille, joita asia ei koske. Vaikka olisivat perheenjäseniä/puolisoita/kumppaneita.
Niin pitäis osatakin, mutta miten osaat, kun vihaisuus on pitänyt kätkeä? Ja vieläkään sillä ei oo tilaa? En tarkoita että pitäisi paapoa, mutta jos olin vihainen lapsena, niin tavarat lensi seinään vanhempien toimesta tai sain jonkin rangaistuksen. Ap
Kerro juuri tuo.
Koska se on passiivis-aggressiivista. Kerro syysi, tai mene mököttämään omiin oloihisi.
Vierailija kirjoitti:
Koska se on passiivis-aggressiivista. Kerro syysi, tai mene mököttämään omiin oloihisi.
No niin meenki, mutta seurataan perässä ja tivataan vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mun mielestä niille joiden kanssa asuu tai on läheinen niin pitäisi riittää, että sanoo, että on huono päivä. Avaa sitten myöhemmin olojaan, jos siltä tuntuu.
Tosin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata hallita tunteitaan niin, ettei tarvitse tiuskia niille, joita asia ei koske. Vaikka olisivat perheenjäseniä/puolisoita/kumppaneita.
Niin pitäis osatakin, mutta miten osaat, kun vihaisuus on pitänyt kätkeä? Ja vieläkään sillä ei oo tilaa? En tarkoita että pitäisi paapoa, mutta jos olin vihainen lapsena, niin tavarat lensi seinään vanhempien toimesta tai sain jonkin rangaistuksen. Ap
Omalla kohdalla päätin kasvaa aikuiseksi, kun esim mun äiti ei sitä osannut. Mäkään en saanut näyttää lapsena negatiivisia tunteita, en edes olla kipeänä. Sitten kun äidille iski flunssa tai allergiaoireet niin voivoi kun oli niin kamala olo ja kulki valittaen ympäriinsä. Suuttui omista mokistaan, purki kiukkunsa muhun ja syytteli, harvemmin veljeäni jostain syystä. Olin kiltti lapsi, en tehnyt pahojani ja äidin reaktiot tuntuivat kohtuuttomilta. Mutta mä olin se vanhempi, joten alakoululaisenakin mun piti vaan olla jo kypsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mun mielestä niille joiden kanssa asuu tai on läheinen niin pitäisi riittää, että sanoo, että on huono päivä. Avaa sitten myöhemmin olojaan, jos siltä tuntuu.
Tosin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata hallita tunteitaan niin, ettei tarvitse tiuskia niille, joita asia ei koske. Vaikka olisivat perheenjäseniä/puolisoita/kumppaneita.
Niin pitäis osatakin, mutta miten osaat, kun vihaisuus on pitänyt kätkeä? Ja vieläkään sillä ei oo tilaa? En tarkoita että pitäisi paapoa, mutta jos olin vihainen lapsena, niin tavarat lensi seinään vanhempien toimesta tai sain jonkin rangaistuksen. Ap
Omalla kohdalla päätin kasvaa aikuiseksi, kun esim mun äiti ei sitä osannut. Mäkään en saanut näyttää lapsena negatiivisia tunteita, en edes olla kipeänä. Sitten kun äidille iski flunssa tai allergiaoireet niin voivoi kun oli niin kamala olo ja kulki valittaen ympäriinsä. Suuttui omista mokistaan, purki kiukkunsa muhun ja syytteli, harvemmin veljeäni jostain syystä. Olin kiltti lapsi, en tehnyt pahojani ja äidin reaktiot tuntuivat kohtuuttomilta. Mutta mä olin se vanhempi, joten alakoululaisenakin mun piti vaan olla jo kypsä.
Ja siis juuri tuon takia päätin tehdä erilailla kuin äiti, koska tiedän miten pskalta tuollainen epäreilu käytös tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mun mielestä niille joiden kanssa asuu tai on läheinen niin pitäisi riittää, että sanoo, että on huono päivä. Avaa sitten myöhemmin olojaan, jos siltä tuntuu.
Tosin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata hallita tunteitaan niin, ettei tarvitse tiuskia niille, joita asia ei koske. Vaikka olisivat perheenjäseniä/puolisoita/kumppaneita.
Niin pitäis osatakin, mutta miten osaat, kun vihaisuus on pitänyt kätkeä? Ja vieläkään sillä ei oo tilaa? En tarkoita että pitäisi paapoa, mutta jos olin vihainen lapsena, niin tavarat lensi seinään vanhempien toimesta tai sain jonkin rangaistuksen. Ap
Omalla kohdalla päätin kasvaa aikuiseksi, kun esim mun äiti ei sitä osannut. Mäkään en saanut näyttää lapsena negatiivisia tunteita, en edes olla kipeänä. Sitten kun äidille iski flunssa tai allergiaoireet niin voivoi kun oli niin kamala olo ja kulki valittaen ympäriinsä. Suuttui omista mokistaan, purki kiukkunsa muhun ja syytteli, harvemmin veljeäni jostain syystä. Olin kiltti lapsi, en tehnyt pahojani ja äidin reaktiot tuntuivat kohtuuttomilta. Mutta mä olin se vanhempi, joten alakoululaisenakin mun piti vaan olla jo kypsä.
Ja siis juuri tuon takia päätin tehdä erilailla kuin äiti, koska tiedän miten pskalta tuollainen epäreilu käytös tuntuu.
Tiedän ja oot oikeassa. Itku tuli. Ajattelen, että oon vaan niin huono ihminen, kun kiukuttaa. Hyvinä päivinä ei oo ongelmaa, mutta sit huonoina on. Ehkä tälle kiukullekin on syy, mutta en tälle ihmiselle voi sanoa sitä, koska välimatkaa tulee olla useita kymmeniä metrejä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite ainakin haluan tietää olenko huomaamattani pahoittanut toisen mieltä tai onko taustalla joku muu syy mihin voisin auttaa, ihan vaikka kuuntelemalla.
Ittee taas ärsyttää, jos ei kysytä, kun joskus se tunne on vaan helpompi tuottaa ulos kysyyttäessä kuin vain padota sitä sisäänsä (eli kiukutella tai mököttää kertomatta miksi) ja käytännössä aina se asian purkaminen jo yksistään auttaa omaan oloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mun mielestä niille joiden kanssa asuu tai on läheinen niin pitäisi riittää, että sanoo, että on huono päivä. Avaa sitten myöhemmin olojaan, jos siltä tuntuu.
Tosin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata hallita tunteitaan niin, ettei tarvitse tiuskia niille, joita asia ei koske. Vaikka olisivat perheenjäseniä/puolisoita/kumppaneita.
Niin pitäis osatakin, mutta miten osaat, kun vihaisuus on pitänyt kätkeä? Ja vieläkään sillä ei oo tilaa? En tarkoita että pitäisi paapoa, mutta jos olin vihainen lapsena, niin tavarat lensi seinään vanhempien toimesta tai sain jonkin rangaistuksen. Ap
Omalla kohdalla päätin kasvaa aikuiseksi, kun esim mun äiti ei sitä osannut. Mäkään en saanut näyttää lapsena negatiivisia tunteita, en edes olla kipeänä. Sitten kun äidille iski flunssa tai allergiaoireet niin voivoi kun oli niin kamala olo ja kulki valittaen ympäriinsä. Suuttui omista mokistaan, purki kiukkunsa muhun ja syytteli, harvemmin veljeäni jostain syystä. Olin kiltti lapsi, en tehnyt pahojani ja äidin reaktiot tuntuivat kohtuuttomilta. Mutta mä olin se vanhempi, joten alakoululaisenakin mun piti vaan olla jo kypsä.
Ja siis juuri tuon takia päätin tehdä erilailla kuin äiti, koska tiedän miten pskalta tuollainen epäreilu käytös tuntuu.
Tiedän ja oot oikeassa. Itku tuli. Ajattelen, että oon vaan niin huono ihminen, kun kiukuttaa. Hyvinä päivinä ei oo ongelmaa, mutta sit huonoina on. Ehkä tälle kiukullekin on syy, mutta en tälle ihmiselle voi sanoa sitä, koska välimatkaa tulee olla useita kymmeniä metrejä...
Vaikka sanoin, että aikuinen osaa "käyttäytyä" niin sulla on silti oikeus tuntea juuri niitä tunteita kun haluat. <3 Jos kiukuttaa, niin yritä vain sanoa, että haluat käsitella rauhassa sitä itseksesi ja sitten kun olo on parempi niin voit keskustella siitä, mikä oli huonosti. Jos siis haluat. Siinä kohtaa kun kaikki on hyvin, niin voisi varautua tällaisiin tilanteisiin selittämällä mitä alkuperäisessä viestissä kerroitkin. Kyllä ihmiset ymmärtää.
Kivaa iltaa sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mun mielestä niille joiden kanssa asuu tai on läheinen niin pitäisi riittää, että sanoo, että on huono päivä. Avaa sitten myöhemmin olojaan, jos siltä tuntuu.
Tosin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata hallita tunteitaan niin, ettei tarvitse tiuskia niille, joita asia ei koske. Vaikka olisivat perheenjäseniä/puolisoita/kumppaneita.
Niin pitäis osatakin, mutta miten osaat, kun vihaisuus on pitänyt kätkeä? Ja vieläkään sillä ei oo tilaa? En tarkoita että pitäisi paapoa, mutta jos olin vihainen lapsena, niin tavarat lensi seinään vanhempien toimesta tai sain jonkin rangaistuksen. Ap
Omalla kohdalla päätin kasvaa aikuiseksi, kun esim mun äiti ei sitä osannut. Mäkään en saanut näyttää lapsena negatiivisia tunteita, en edes olla kipeänä. Sitten kun äidille iski flunssa tai allergiaoireet niin voivoi kun oli niin kamala olo ja kulki valittaen ympäriinsä. Suuttui omista mokistaan, purki kiukkunsa muhun ja syytteli, harvemmin veljeäni jostain syystä. Olin kiltti lapsi, en tehnyt pahojani ja äidin reaktiot tuntuivat kohtuuttomilta. Mutta mä olin se vanhempi, joten alakoululaisenakin mun piti vaan olla jo kypsä.
Ja siis juuri tuon takia päätin tehdä erilailla kuin äiti, koska tiedän miten pskalta tuollainen epäreilu käytös tuntuu.
Tiedän ja oot oikeassa. Itku tuli. Ajattelen, että oon vaan niin huono ihminen, kun kiukuttaa. Hyvinä päivinä ei oo ongelmaa, mutta sit huonoina on. Ehkä tälle kiukullekin on syy, mutta en tälle ihmiselle voi sanoa sitä, koska välimatkaa tulee olla useita kymmeniä metrejä...
Vaikka sanoin, että aikuinen osaa "käyttäytyä" niin sulla on silti oikeus tuntea juuri niitä tunteita kun haluat. <3 Jos kiukuttaa, niin yritä vain sanoa, että haluat käsitella rauhassa sitä itseksesi ja sitten kun olo on parempi niin voit keskustella siitä, mikä oli huonosti. Jos siis haluat. Siinä kohtaa kun kaikki on hyvin, niin voisi varautua tällaisiin tilanteisiin selittämällä mitä alkuperäisessä viestissä kerroitkin. Kyllä ihmiset ymmärtää.
Kivaa iltaa sulle!
Ymmärrän. Kiitos kommentista. Anteeksi hyökkäävä vastaukseni tunteen vallassa. Se on totta, että kun toinen on ystävällinen, niin se riisuu aseista. Kivaa iltaa itsellesi! Ap
No kyllä mun mielestä niille joiden kanssa asuu tai on läheinen niin pitäisi riittää, että sanoo, että on huono päivä. Avaa sitten myöhemmin olojaan, jos siltä tuntuu.
Tosin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata hallita tunteitaan niin, ettei tarvitse tiuskia niille, joita asia ei koske. Vaikka olisivat perheenjäseniä/puolisoita/kumppaneita.