Miksi iho menee kananlihalle, kun kuulee hyvää musiikkia?

Ei mulla mene.

Koko päivän kuuntelee Anita Hirvosen tuotantoa, kyllä kananlihalla on.

Musiikki menee tunteisiin ja sen kuuluukin. 

Tämä saa unohtamaan koko maailman paskan ja ajattelemaan aurinkoisia rantoja vaan http://www.my-radios.com/sk/radio/live/14699/Radio-Ibiza

Tule jo kesä ja lämpö!

Englanninkielinen wikipedia-artikkeli aiheesta: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Frisson

Englanninkielinen video aiheesta:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikki menee tunteisiin ja sen kuuluukin. 

Vaan miksi musiikki saa joillakin aikaan tämän reaktion?

Musiikissa yhdistyy kaksi taiteenlajia. Itse musiikki ja sanoitukset, jotka ovat sanataidetta. Itsellä ainakin riipaisevat sanoitukset aiheuttavat tunteita. Klassinen musiikki on kaunista, mutta ei vielä itsessään saa ihoani kylmille väreille. Joillakin ehkä toisin. 

Mulla käy niin silloin, kun musiikki ihan erityisesti koskettaa sielua. En tiedä, mitä silloin fysiologisesti kehossa tapahtuu. Mielenkiintoinen aihe, oikeastaan.

Olen vanha mummo ja olin jo vanha silloin, kun Dingo astui estraadille ekoja kertoja, mutta siitä asti, kun Autiotalo alkaa soida, niin käsivärsi- ja säärikarvat nousee pystyyn. Ei maha mittään.

Ne muut biisit eivät tunnu missään.

Toinen vastaava biisi on Juhani Markolan Rakkauden aamu.

Mieheni sanoo, että olen höhlä.

T.70+

Silloin ihminen on niin positiivisessa korkeassa mielentilassa, että positiivinen energia pääsee virtaamaan koko sinun kehossasi estoitta. Se on parantavaa energiaa.

Jollakin vaan on niin hyvä ääni, että virtaa läpi.

Tää on ehkä parasta. Josta tuli mieleen, että liian pitkä aika kun olisi kuullut uuden kappaleen ja mennyt kananlihalle. Kulutetut kappaleethan harvemmin saavat sitä aikaan.

Kompetensssia kerääntynyt niin paljon että tunnistaa helposti mikä on hyvää ja mikä huonoa?