Osaatteko nauttia oopperasta?
Alkusoitot ja muut instrumentaaliosuudet voi olla hienoja, tarina kiinnostava, mutta ne pitkät korkealta kiekuvat lauluosuudet on puuduttavia. Oppiiko noista nauttimaan jollain tapaa?
Kommentit (23)
Siihen eläytyy, kuten elokuvaan tai teatteriesitykseen. Lisäksi on orkesteri, niin tulee myös konserttitunnelma. Täytyyhän siihen pystyä, ei se muuten olisi aikaa kestänyt. Eri asia sitten, jos yrittää ensimmäistä kertaa radiosta kuunnella tai pieneltä ruudulta tihrustaa.
Olen oppinut pitämään oopperasta parikymppisenä kun aloin käydä näytöksissä maissa, joissa se on halpaa. Kävin katsomassa tuolloin kaikki klassiset teokset. Nyt olen tosi iloinen siitä, että minulla oli tämä mahdollisuus tuolloin. Tätä ennen luulin, että en voinut sietää oopperaa.
Nykyisin käyn n. kerran vuodessa oopperassa tai baletissa Helsingissä tai ulkomailla, aina klassisissa esityksissä. Haluaisin, että oopperassa käynti olisi Suomessakin mahdollista kaikille nuorille. Syntyisi monia uusia oopperafaneja ja vaikka alan ammattilaisia.
Riippuu mielestäni oopperasta. Puccinin perinteiset olen kuunnellut satoja kertoja kotona ja mutaman kerran paikan päällä, mutta Rossinin Tuhkimo täytyi jättää telkkarista kesken. Vaativat hieman keskittymistä, mutta onhan niissä ulottuvuutta ja älyä huimasti enemmän kuin jossain kaavamaisessa 3 minuutin peruspoppikappaleessa.
Olen niin simppeli, että en varmaan oikealla tavalla osaa oopperaa arvostaa. Nautin kuitenkin visuaalisesta ja musiikillisesta kokonaiselämyksestä, lavastuksista, puvuista ja musiikista. Ainoastaan naisten korkeista äänistä en ole oppinut tykkäämään. En kai vaan ole tarpeeksi perehtynyt oopperan hienouksiin.
Miksi tätä alapeukutellaan? Ei tuo ooppera niin helposti avautuvaa ole tulokkaalle, vai pitäisikö vain pikkusormi pystyssä teeskennellä että kaikki on hienoa?
Riippuu oopperasta. Mozartiin oopperat ovat kivoja. Muksuna jo katselin telkkarista. Etenkin Figaron häät. Sellaista kevyempää settiä.
Aloittakaa Taikahuilusta, te kiinnostuneet mutta ette vielä sisälle päässeet.
Riippuu oopperasta.
Mutta asiaan: tämä on varmaan tabu, mutta minusta oopperoiden juonet ovat monesti niin typeriä, etten viitsisi niitä katsoa. Ja laulajissa on tasoeroja. En viitsisi kuunnella jotain tuuttaajaa, jolla on terssin vibrato eikä musikaalisuutta muuta kuin välttävästi.
Nautin, mutta ei olisi sellaista, jota joka viikonloppu haluaisin, 2-4 kertaa vuodessa riittää. Enkä oikein telkkarista jaksa katsoa, korona aikana yhden olen katsonut, pitää olla livenä. Itsekin pidän enemmän hauskoista ja kevyistä oopperoista, kuin niistä raskaista.
Joku italialainen ooppera missä oli tarina oli joskus hyviä ei enää. Mutta sellaiset uskonnot kuin hellari Jehova vaparit laittaa saatanalle jonka ne tuntee hyvin jos laulaa oopperaa koska ne saa laulaa vain heidän omia muuten on heti uskoton. Sairaita lahkoja.
Kamalaa kirkumista - en siis! Tykkään urkumusiikista!
Riippuu teoksesta. Taikahuilu oli hyvä, lapsena nähty Madame butterfly taasen vaikea ja tylsä. Myöskin laulaja vaikuttaa. Enemmän baletti uppoaa.
Ilmiönä tykkään, vaikka musiikillisesti en. On kivaa pukeutua ykkösiin ja mennä paikan päälle fiilistelemään. Voi kuvitella olevansa vaikka Kummisetä-elokuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmiönä tykkään, vaikka musiikillisesti en. On kivaa pukeutua ykkösiin ja mennä paikan päälle fiilistelemään. Voi kuvitella olevansa vaikka Kummisetä-elokuvassa.
Opiskelijat käyvät varmaan ihan farkuissa oopperassa.
Vierailija kirjoitti:
Ooppera onkin vähän paremman väen juttu. Ei ihme ettei ap:n kaltainen pösilö ymmärrä!
Oletko tuollaisella ulosannilla mielestäsi parempaa väkeä?!
80-luvulla yle näytti päivällä ooppeeraa ja baletteja, saisi näyttää vieläkin.
Alle kouluikäisenä katsoin ensimmäiset ja eläydyin jo lapsena niihin tarinoihin vaikken kieltä ymmärtänyt. Vanhempana hurahdin hevimusiikkiin mitä en aiemmin monesti pystynyt kuuntelemaan "örinän" takia. Joku ahaa elämys siihen tarvittiin että sekin setti avautui. Sama taitaa olla opperassakin. Kun kuuntelee niitä itseä miellyttäviä alkuun niin maku kehittyy.
Se laulutapa on oikeastaan alkanut kadulla esitetyistä keskiaikaisista laulunäytelmoistä. On arveltu että ns. pikku jääkausi kylmensi ilmastoa niin että teatterit, orkesterit ja oopperat siirtyivät sisätiloihin - ja jäivät sinne.
Sitten tuli lisää yleisöä ja säestys monipuolistui. Tuli lisää soittimia. Ja laulajia, joiden ääni kuului salin taakse ja soittimien yli.
Vuosisatojen evoluutio on tehnyt soittimista yhä kuuluvampia, koska konserttisaleista on tullut yhä isompia ja nykylaulaja joutuu sitten kiekaisemaan täyskokoisen sinfoniaorkesteriin (uudemmissa oopperoissa, vanhempia esim. Mozartia soitetaan pienemmällä orkesterilla) ja tuhansien kuulijoiden yli niin että takarivissä kuuluu. Harvasta laulajasta on tähän. Olen jotenkin oppinut arvostamaan tätä erityistä lahjaa joka joillekin on annettu.
KYllä tykkään oopperoista, Puccini on varmaan suosikkeja.
Mä tykkään, mutta olen aina tykännyt. En tiedä voisiko siihen oppia.