Mitä häpeät?
Kommentit (20)
Häpeän itseäni. Sitä, ettei mulla ole itsekuria ollenkaan. Ja oon sellainen laiskimus, että elämäni vaan lipuu eteenpäin. En tee mitään. Ja häpeän sitä.
Peräpukamia, kieroja silmiä, lättäjalkoja, isoja ihohuokosia leveää nenää.....mitäs muuta. 🤔
Naurettavan pieniä asioita, esimerkiksi että 41 vuotta sitten lausuin koulun englannintunnilla väärin sanan unidentified.
Mun karvasta persettä johon on juuttunut kuivuneita kikkareita.
Sitä, että välit lapsiini ovat karilla. Haluavat olla rauhassa ja tuntevat että häiritsen heitä. Toinen karjuu että haluaa opiskella eikä höpistä mun kanssa puhelimessa kun en osaa sanoa vain: juu. Ei. Juu. Ei. Moikka. Menee liikaa aikaa ja hän tahtoo etten ole yhteydessä. Ok. Sitten soittaa itse alle viikossa. Mä sanon et sä halusit olla rauhassa.
Pitäis hyppiä pillin mukaan.
Toinen ei viitsi auttaa kun on muita rientoja. Pyydän siis pari krt vuodessa kun ei ole fyysisiä voimia.
Sitten kun on tulossa niin siirtelee aikaa ja lopuksi käy nopeasti. Jää paha maku. Sitten sohlasi yhden jutun omaa tyhmyyttään j huutaa mua apuun. Siirtelin aikaa ja lopuksi autoin vähän ja sanoin etten halua kuulla enempää.
Tiedän että on lapsellista, mutta mä veivaan yhtä hankalaa juttua heidänkin puolestaan ja toiset vaan odottelee. Perkele! Olkoon rauhassa muutaman viikon ainakin.
Mun ei aina tarvii joustaa. Mulla ln jo ikää. Huonosti kasvatin sit penskani.
Ihminen ei tunne häpeää jos sitä ei ole hänelle opetettu.
Häpeän jotain typeriä nuoruuden toilailuja, jotka ei oikeasti edes ole pahoja monen muun toilailuihin verrattuna.
Lisäksi jotain hölmöä mitä olen sanonut, mennyt lukkoon ja sitten sanonut jotain ihan älytöntä.
Häpeän myös jotain ylilyöntejä, kun en ole PMS:n aikana hallinnut hermojani ja olen raivonnut pää punaisena.
Häpeän vähän sitä, että en ole oppinut nauttimaan liikunnasta niin kuin puhutaan, että siitä tulee hyvä olo. Minulle se on aina vähän pakkopullaa.
Miehen käytös myös hävettää joskus, varsinkin jos alkaa rähisemään humalassa. Ensin joku asia mikä harmittaa, juo siihen harmitukseen, mutta eihän se mitään auta, pahentaa vaan.
Omaa käytöstäni kun suutun jostain.
Syntymistäni ja itseäni..... Toisinaan ihmisten pahantahtoisuutta ja idiotismia.
Opin jo lapsena häpeämään omia vanhempia ,kotia yms. Ja aikusena häpeän omaakin elämää.Onneksi ei tarvi nähdä tuttuja koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Häpeän kaikkea.
Aika pitkälti tämä. Elämää, ihmisyyttä, younameit.
Miestä kenen kanssa tein lapset.
Vasemmistoliittoa, Kepua sekä muita Kremlin kätyreitä jotka yrittävät jatkuvasti sabotoida Suomen itsenäisyyttä ja sen takeena olevaa puolustuskykyä. Kaikkia suomettujia.
Vierailija kirjoitti:
Opin jo lapsena häpeämään omia vanhempia ,kotia yms. Ja aikusena häpeän omaakin elämää.Onneksi ei tarvi nähdä tuttuja koskaan.
Mulla tämä sama. Yritän päästä häpeästä irti, mutta aina se tulee ja lannistaa mut takaisin häpeän tunteen alle.
Elämäni on paljon paremmin kuin lapsuudessa, silti en pääse tästä häpeästä eroon. Raskasta on elämä, vaikka olosuhteet ovat hyvät.
Sitä, että sairastuin viime vuonna koronaan ja koulussa yli 100 ihmistä joutui sen takia karanteeniin. Olin nimittäin oireita edeltäneinä kahtena päivänä ollut koulussa oman ryhmäni kanssa, tukipajassa, uusintakokeessa ja tutor-koulutuksessa joista jokainen läsnäolija altistui.