Mistä mielenkiintoa arkeen?

Olen ollut vauvalomalla nyt 8 kuukautta, asun kaupungissa jossa minulla ei ole ystäviä ja tuntuu että päivät ovat niin samanlaisia ettei niitä erota toisistaan.. Koko ajan vähemmän huvittaa edes lähteä minnekään, vaikka kävelymatkan päässä olisi tarjolla äitien ja vauvojen tapaamisia... Kynnys kasvaa koko ajan, tuntuu että kaikki sosiaalisuus on hävinnyt jonnekin, ei vaan huvita lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin..

Ja välillä elämä niin kyllästyttää, vauva on tietenkin rakas ja ihana mutta arki vain tuntuu niin yksitoikkoiselta. Tuntuu ettei ole mitään mitä odottaa kun huominen ja ensiviikko on ihan samanlaisia kuin tämä päivä. Onko teillä muilla tällaisia tunteita vai olenko poikkeuksellisen epäsosiaalinen tai jotain..?