Lue keskustelun säännöt.
Lauantai-illan ratoksi*** Palstapsykologit, tässäpä teille pohdittavaa: ***
27.02.2010 |
Ollaan miehen kanssa mietitty mistä johtuu kammoni surrealistisia juttuja kohtaan. Esimerkkejä: elokuva Kellopeliappelsiini. Aloimme katsoa tätä mieheni kanssa. Pystyin katsomaan puoli tuntia, sitten oli pakko sammuttaa laitteet. Tulin todella huonovointiseksi elokuvan surrealistisesta maailmankuvasta. En suinkaan väkivallasta tms, vaan nimenomaan sisustuksista, lavasteista, vaatteista, puheesta.
Toinen vastaava tapaus: olimme katsomassa elokuvateatterissa Johnny Deppin tähdittämää Jali ja suklaatehdas -elokuvaa. Sama juttu, minun oli todella hankala istua leffassa koska tunsin voimakasta huonovointisuutta tuosta surrealismista johtuen. Toisaalta, eräs suuria suosikkejani on Edward Saksikäsi, siinähän myös satumaisuutta ja epätodellista maailmaa on.
Kolmas tapaus. Mieheni näytti minulle joitakin aikoja sitten (ehkä n. vuosi-puolitoista sitten) youtubesta Devon Whip it -biisin videon. En meinannut pystyä katsomaan, tuli taas huono olo. Eilen katselin telkkarista leffaa Kasvukipuja ((Raising Helen). Siinähän koko leffa kietoutuu tuon biisin ympärille. Tunsin taas huonoa oloa, vaikka mitään videota ei näytetty, mutta tuo kappale jonka videosta en oikein muista edes mitään (muuta kuin sen että tunsin oloni hyvin huonoksi ja jouduin lopettamaan katselun kesken) aiheutti huonovointisuutta. Katsoin elokuvan loppuun asti, biisi on tavallaan ihan hyvä mutta minulle tuli hyvin epämiellyttävä olo kun sen kuulin.
MISTÄ IHMEESTÄ TÄMÄ VOI JOHTUA????
Kommentit (11)
En usko että olet ainut joka ei kestä katsoa Kellopeliappelsiini -elokuvaa. Kamala leffa. Jali ja suklaatehdas ei muakaan kiinnosta, juuri sen visuaalisen tyylinsä vuoksi, saattaa olla hyväkin leffa, mutta ei vaan kiinnosta.
Tuo Raising Helen -leffan biisikammo jää enemmän ihmetyttämään. Kerro siitä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä ole tullut vielä kaapista......
mutta jotkut levottoman visuaaliset, värien vaihtelu, liikkuvat valot, hypnoottiset raidat tms. jutut voi ilmeellään aiheuttaa jopa epilepsiakohtauksia herkille. Ehkä sulla on vähän lievempi herkkyys?
Tai ehkä tietty tyyli yhdistyy mielessäsi johonkin pelottavaan elokuvaan tai tv-ohjelmaan jonka näit pienenä ja joka vaikutti suhun voimakkaasti?
Musiikkikappaleihin voi tulla inho esim. siksi että on kuullut sen jonkun ikävän tapahtuman yhteydessä. Itse en voinut pitkään aikaan kuunnella Eros Ramazzottia sen jälkeen kun sattui jotain ikävää ja Eros soi taustalla.
tuosta Kellopeliappelsiinista ei tosiaan mikään elokuvasta välittyvä väkivalta tai julmuus tehnyt mielestäni etovaa. En toki rakasta mitään väkivaltaelokuvia/kohtauksia, mutta voin kyllä niitä katsoa jos kuuluvat "juoneen". Kuvotuksen aiheutti siis kaikki se epämiellyttävä värimaailma, miltä tavarat näyttivät, miten ihmiset puhuivat. Surrealismi. Sama mitä mielestäni on tuossa Devon videossa.
Musavideo on tämä:
ja siis eilisessä elokuvassa henkilöt tanssivat tämän biisin tahtiin, tätä videota ei luonnollisesti näytetty. Mutta heti kun levy lähti pyörimään, tuli tunne että on pakko vaihtaa kanavaa, tekee niin pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän sitä koskaan voi tietää...
-ap
tuossa pitäisi olla mitään psykologista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syy voi olla aivoissa, esimerkiksi epilepsia, migreeni. Kaipasit psykologista arvailua joten jonkinlaisen rajatilapersoonan piilevä olemassaolo tai oman minuuden hajoamiseen liittyvä kokemus voi olla taustalla. Mutta HUOM en ole päivääkään opiskellut psykologiaa, tämä on pyytämääsi köökkihumpuuukia
teet järkevästi, kun suojaat itseäsi moisilta leffoilta, samoin huumaavilta aineilta ja alkoholin runsaalta käytöltä.
Millä tavalla ajattelet, että elämäsi muuttuu, jos saat tietää vastauksen tuohon miksi-kysymykseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sinua pitäisi alkaa analysoimaan siitä?! Katso "Andalusialainen koira" ja tule tänne takaisin. ps. Kasvukipuja on niin paska leffa ettei ole tervettä olla tulematta siitä huonovointiseksi!
mutta kerropa minulle miksi en pysty käymään sirkuksessa niin ettei alkaisi itkettämään. Ja ei, en pelkää klovneja.