Miksi tällainen tunne tulee 10 vuotta jälkikäteen.
Esikoinen meinasi kuolla synnytykseen.
Hätäsektiosta suoraan hengityskoneeseen yms.
Ihme on, että hän on edes hengissä ja vielä suurenpi ihme, että on täysin terve.
Tuolloin ei asia sen kummemmin ajatuttanut, olin täysin lapsen lumoissa ja onnellinne. Syntyi toinen lapsi ja kolmas.
Kun esikoinen täytti 10 mua alkoi ahdistaa tuo 10 vuoden takainen tilanne todella paljon. Itkin sitä, että lapseni olisi voinut kuolla. Jotenkin tuntuu, että nyt vasta oikeasti tajuan, että lapsi olisi voinut kuolla ja mietin miltä se tuntuisi jne.
Aikanaan sairaalassa hoitohenkilökunta ei käynyt kanssani asiaa mitenkään läpi. Ilmeisesti siksi kun olin onnellinen ja en kysellyt enkä puinut itse asiaa.
Pitääkö mun nyt sitten lähteä terapiaan tuon asian takia? Huh
Kommentit (3)
Tää alkoi 10 synttäreillä kun katselin tytärtäni ja olin pakahtua rakkaudesta häntä kohtaan ja sitten tuli ajatus mieleen, että on niin pienestä kiinni, että tuo tuossa kynttilöitä puhaltelee.
3 kympin kriisi tuli jo 28 vuotiaana eli 4 vuotta sitten.
apset toki kasvaneet, mutta on mulla ollut aikaa ihantarpeeksiitselleni ja ajatuksilleni silloinkin kun lapset oli pieniä.
Kiitos pohdinnastasi
kantaa, niinkuin se kantaakin. Meillä varttuneilla äideillä on tapana surra paljon pienempiäkin juttuja. Onnea 10-vuotiaan äidille!
Mulle saattaa lähellä tapahtuvat vakavat ja traagiset asiat nostaa vanhoja tunteita pintaan.
Tai sitten, nyt kun lapsesi ovat kasvaneet (oletus?) niin sinulla vihdoinkin aikaa käsitellä omia asioitasi ja tunteitasi. Olisiko joku ikäkriisi myös mahdollinen?