Jännä joka kerta huomata miten meijän puheliaasta savolaissuvusta löytyy myös ääripäitä.

Itselläni on siis diagnosoitu asperger ja en ole mikään puheliain ihminen toisin varsinkin kuin mun äidin puolen mummo ja oma äitini. Iskän puolen suvussa on myös aika puheliaita ihmisiä ainakin mun lähisuvussa. Joka kerran sukulaisia nähdessäni ahdistun jossain vaiheessa, miten ne jaksaa pölpöttää niin paljon, vaikka en niiden tapaamista kovin jännitä. Näissä tilanteissa tekee mieli aina vetäytyä johonkin omaan tilaan hetkeksi hiljaa. Miten ihmiset jaksaa jaaritella tuntikausia niitä näitä? Mun mielestä toi on aika tylsää jos kestää tuntikaupalla. Nytkin oon käymässä äidilläni ja sen jotkut kauempana asuvat kaverit on käymässä täällä ja noi pölpöttää taukoamatta. Onneks oon pian lähtemässä mummolle yöksi, vaikka sielläkin se jaksaa höpöttää kaikkea ja huseerata kaikkea. Kyllä mäkin henkilökohtaisesti oon luonnostaan kiinnostunut ihmisten kuulumisista mutta en jaksa jaaritella niistä tuntikaupalla.