Lue keskustelun säännöt.
Emotionaalisesti lukossa koko elämän ja nyt huomaan, että olen eheytynyt ja puhun sydämestäni
10.03.2022 |
Tunnetasolla kylmä lapsuudenperhe, muistan kun 3-vuotiaana sulkeudun kuoreeni. Kärsin kaikissa ihmissuhteissa, kärsin töissä, vuorovaikutukseni oli vihan sävyttämää. Olin lukossa itseni kanssa. Kaikki arjessa tuntui vaikealta. Nyt kaikkien ahdistusten, erojen, elämänmittaisen yksinäisyyden jälkeen olenkin puhjennut kukkaan. Kun puhun ihmisten kanssa, puhun sydämestäni. En enää eksy sopeutumaan ja miellyttämään vaan olen yhteydessä omiin tunteisiini. Viimein välitän itsestäni ja minussa elää ilo. Tältä kai elämän olisi pitänyt aina tuntuakin. N37
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau, tuttua. Itse kävin kahdeksan vuotta terapiassa, mutta en koskaan silloinkaan oppinut puhumaan aidosti. Sitten jossain vaiheessa pari vuotta myöhemmin kai lähes yhtäkkiä tajusin, että olin vapautunut. Elämä alkoi tuntua todella joltakin, aloin liikuttua ihmisistä, taiteesta ja musiikista. Ääneni kulki vapaasti. Tajusin, että aukeaminen oli alkanut noin neljä vuotta aikaisemmin ja siihen vaikutti suuresti ihminen, jonka tapasin kasvokkain vain kahdesti, mutta hänen kauttaan koin jotain ihan uutta... miltä tuntuu olla aidossa yhteydessä toiseen ihmiseen.