Vauvakuume vaikka kolmatta ei meidän perheeseen tule.

Biologiaa

Biologiaa sanon minäkin. Minulla oli hirveä vauvakuume kun kolmas lapsenlapsi syntyi.

Olin silloin 50-vuotias mummo😂. Se menee ohi.

Mun käsitys on, että "vauvakuume" tulee naisille, jotka eivät ole erityisen lapsirakkaita; "kuume" olisi tosiaan luonnon keino taata, että nämäkin naiset jatkavat sukuaan.

Ei siitä tarvitse välittää. Vähän niinkuin kärsisit sinkkuna kovan kiiman yksin, koska tiedät ettei suhde vielä sovi elämääsi.

Sitä joutuu ihmisenä välillä toimimaan luonnonvastaisesti, olemaan järkevä. Luonnonvastaisuudessa on jotain tyhmää... mutta minkäs teet, jos esim. olet köyhä? (muuten tahtoisit kolmannen, mutta kun resurssit).

Eli kaikkea ei voi saada, vaikka luonto kuinja olisi viisas!

Huh, minä ja mies haaveiltiin molemmat kuumeisesti neljännestäkin lapsesta kunnes vähän aikaa sitten kolmas oppi pois vaipoista ja alkoi puhua aikalailla selkeästi. Silloin ajateltiin, että jos ei ihan heti aloitettaisi alusta kuitenkaan ja pystyttäisiin rauhassa keskittymään näihin ihaniin lapsiin, jotka jo on. Ajateltiin tunnustella asiaa vielä jonkin ajan päästä. Silti jonkinlainen mielikuvituslapsi oli jo tekeillä, johon jotenkin oli kiintynyt jo siinä vaiheessa. Järjellä ajateltiin sitten, ettei neljäs tulisi olemaan enää hyvä ajatus, mutta teki jotenkin kipeää luopua ajatuksesta. Olishan se vauva (aika) varmasti ollut yhtä ihana kuin nuokin. Joku roti pitää kumminkin pitää ja perhe-elämä on kyllä ihanampaa vanhemmalle kun lapsia ei tule ovista ja ikkunoista... nyt jo lähinnä kauhistuttaa ajatus useammasta. Silti pitää pitää mielessä, ettei ala uudestaan ajatella niitä mielikuvitusvauvoja liikaa, keskittyy nykyiseen ja seuraavaan elämänvaiheeseen mielummin.