Pitkän esittämisen jälkeen romahdin totaalisesti ja möläytin esimiehelle, ettei työni kiinnosta oikeasti tipan tippaa
Oliskohan burnout. Suhisee korvissa, päässä pyörii ja tulvii ahdistavia välähdyksiä mieleen tämänpäiväisestä meltdownistani. Hävettää ihan hitosti, kun olin kuitenkin pitkään teeskennellyt tiimissä, jossa suurimmalle osalle tekeminen ei ole pelkkää työtä vaan harrastuksen jatke. Ja minä olen oikeasti ollut töissä vain rahan takia. :(
Kommentit (11)
En toki tiedä, mitä on tapahtunut, mutta olisiko mahdollista että suurentelet asiaa mielessäsi ahdistuksissasi? Kuulostaa että olet paniikkikohtauksen partaalla.
Vierailija kirjoitti:
En toki tiedä, mitä on tapahtunut, mutta olisiko mahdollista että suurentelet asiaa mielessäsi ahdistuksissasi? Kuulostaa että olet paniikkikohtauksen partaalla.
Tuntuu kuin olisin pettänyt koko tiimin. Kuitenkin työyhteisö on tosi jees, vaikka esittäminen onkin imenyt minusta mehut.
Ap
Melko epäkypsä esimies jos ei osaa lukea tilannetta. Mutta heitäkin on.
Huonoimmassa tapauksessa olet nyt hänen silmätikkuna.
-esimies
Jos se työpaikka on itsessään teatteria, osa esittää. Muiden on vaikeaa olla siinä.
Sinulla kuulostaa olevan burnout. Hae sairaslomaa jos et ole vielä hakenut. Ei tuossa tilassa kannata yrittää väkisin jatkaa. Hävetä ei tarvitse, et ole ensimmäinen etkä viimeinen tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos se työpaikka on itsessään teatteria, osa esittää. Muiden on vaikeaa olla siinä.
Ymmärrän sen, että asiakkaille päin on löydyttävä tekohymyä, vaikka raskasta sekin on. Mutta se "omien joukossa" esittäminen on raastavaa. Kun porukka on vieläpä mukavaa, se on tosi kuristava kuvio, koska en tietenkään halua myrkyttää ilmapiiriä nihkeilemällä.
Ap
Ehkä ongelma on juuri siinä, että muut on siellä harrastamassa ja ammattimaisuus puuttuu, joka lisää kuormitusta niille jotka on ihan vain töissä? Eli periaatteessa puuttuu kaikki selkäranka työyhteisöstä koska kaikki muut on harrastelemassa. Jos ymmärrät mitä tavoittelen? Ei ihmekään, että sellaisessa porukassa uupuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se työpaikka on itsessään teatteria, osa esittää. Muiden on vaikeaa olla siinä.
Ymmärrän sen, että asiakkaille päin on löydyttävä tekohymyä, vaikka raskasta sekin on. Mutta se "omien joukossa" esittäminen on raastavaa. Kun porukka on vieläpä mukavaa, se on tosi kuristava kuvio, koska en tietenkään halua myrkyttää ilmapiiriä nihkeilemällä.
Ap
Omien joukossa pitäisi pystyä purkamaan raskaikaiden asiakkaiden taakkaa. Jos tämä ei onnistu, työ voi käydä liian raskaaksi.
Mulla oli esimies, joka asettui aina vaikean asiakkaan puolelle ja aloin sitten käymään ne asiat vaan muiden työntekijöiden kanssa läpi. Tuntui jotenkin lapsellista, että halusi "antaa opetusta" kun esim. Asiakas pyysi valheellisin perustein hyvitystä.
Miksi ihmeessä pitää esittää, että työ on elämän ainoa sisältö?
Kannattais vaihtaa duunia hyvissä ajoin ennen kuin joutuu tohon tilanteeseen. Vaihtamalla paranee hetkeksi.
En kerro sitä mutta sama.