Jos mies kysyy naiselta kuulumisia ja nainen vastaa muttei kysy vastakysymystä

Mies huomaa ettei naista keskustelu oikein kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Mies huomaa ettei naista keskustelu oikein kiinnosta

Olisi kohteliasta vastata edes jotain naisen vastaukseen

Jätetään pois mies-nainen ja puhutaan tästä tyylistä yleisesti. Jotkut ovat tuollaisia, haluvat puhua vain itsestään, eivät kysy toisten elämästä mitään.

Mies on silloin syyllistynyt rikokseen, koska kuulumisten kysely ei ole ollut konsensuaalista.

Nainen ei huomaa kysyä? Ei muista juuri siinä hetkessä, että tällainen vastakysymys kuuluisi kohteliaisiin tapoihin? Luultavasti.

Minä olen naisena yleensä juuri se, joka kysyy toisen kuulumisia, mutta harvoin saan vastakysymystä. Ja kun keskustelu etenee, niin ei asia todellakaan haittaa. Päinvastoin siitä tulee normaalia jutustelua, joka saattaa edetä vaikka puolentoista tunnin mittaiseksi jutteluksi, jossa kyllä käsitellään myös minun kuulumiset. Aina en todellakaan edes odota, että minulta kysyttäisi kuulumisia ja joskus pn parempi, että saan olla niistä hiljaa ja vain kuunnella. Juttelen todella paljon ihmisten kanssa jo työnkin puolesta, sillä olen töissä kotihoidossa.

Tuollaiset ap:n ehkä tarkoittamat satunnaiset kohtaamiset ovat kuitenkin tilanne, jossa ei muutenkaan tule sanottua tarkkaan harkittua tekstiä, vaan niissä mennään miten mennään. Jälkeenpäin toinen saattaa keskustelua mielessään kelaten huomata asian, mutta myöhäistä se silloin on enää. Me emme ole täydellisiä.

Kyseessä on silloin seksuaalirikos.

Vetäisin johtopäätöksen ettei toista kiinnosta. Varsinkin jos on muitakin merkkejä ilmassa.

Alexandraa kirjoitti:

Vetäisin johtopäätöksen ettei toista kiinnosta. Varsinkin jos on muitakin merkkejä ilmassa.

Mitä merkkejä

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei huomaa kysyä? Ei muista juuri siinä hetkessä, että tällainen vastakysymys kuuluisi kohteliaisiin tapoihin? Luultavasti.

Minä olen naisena yleensä juuri se, joka kysyy toisen kuulumisia, mutta harvoin saan vastakysymystä. Ja kun keskustelu etenee, niin ei asia todellakaan haittaa. Päinvastoin siitä tulee normaalia jutustelua, joka saattaa edetä vaikka puolentoista tunnin mittaiseksi jutteluksi, jossa kyllä käsitellään myös minun kuulumiset. Aina en todellakaan edes odota, että minulta kysyttäisi kuulumisia ja joskus pn parempi, että saan olla niistä hiljaa ja vain kuunnella. Juttelen todella paljon ihmisten kanssa jo työnkin puolesta, sillä olen töissä kotihoidossa.

Tuollaiset ap:n ehkä tarkoittamat satunnaiset kohtaamiset ovat kuitenkin tilanne, jossa ei muutenkaan tule sanottua tarkkaan harkittua tekstiä, vaan niissä mennään miten mennään. Jälkeenpäin toinen saattaa keskustelua mielessään kelaten huomata asian, mutta myöhäistä se silloin on enää. Me emme ole täydellisiä.

Tämä. En miettisi asiaa enempää, vaan jatkaisin keskustelua, jos se miellyttäisi minua. Jos taas ei, niin mitä väliä sillä on kysyykö toinen tätä kysymystä? Ihme nipottamista.

Alexandraa kirjoitti:

Vetäisin johtopäätöksen ettei toista kiinnosta. Varsinkin jos on muitakin merkkejä ilmassa.

Vetele vain johtoja minkä ehdit, sinä kun olet niin erikoisen hyvätapainen ihminen.

Aina ei ole kyse kiinnostuksesta, jos kaksi ihmistä keskustelee. Voin keskustella oikein hyvin naapurin tai kenen kanssa vain ja en odota mitään vastakysymyksiä. Jos minulla on kerrottavaa, jonka haluaisin toisen kuulevan, niin voin sanoa sen ilman kysymystäkin.

Vierailija kirjoitti:

Jätetään pois mies-nainen ja puhutaan tästä tyylistä yleisesti. Jotkut ovat tuollaisia, haluvat puhua vain itsestään, eivät kysy toisten elämästä mitään.

Ja jotkut, kuten minä, en halua keskustella itsestäni, mutta voin silti kysyä toisen kuulumisia.

Mitä väliä? Jos ap haluaa pahoittaa mielensä asiasta, niin ok, se on hänen tunteensa. Elämä saattaa kyllä olla todella vaikeaa, jos ihan kaikesta pahoittaa mielensä. Ehkä ei kannata edes keskustella muiden ihmisten kanssa, koska aina on mahdollisuus pahoittaa mielensä.

Avaa tilannetta ap lisää.

Mies on varmaan joku itserakas?

"Hei, mistä olet kotoisin?"

"Turusta"

"OK, oletko sieltä ihan kotoisin, vai muuttanut aikoinaan muualta?"

"Kotoisin"

"Selvä... oletko tällä hetkellä töissä vai opiskeletko?"

"Töissä"

"Vai niin, miten on viikko lähtenyt käyntiin?"

"Hyvin"

Ja tähän se "keskustelu" sitten viimeistään päättyy.