Työkaveri ottaa sairaslomaa aina kun yks pennuista menehtyy
Harrastaa aktiivisesti koirien jalostusta, pentueita on monta kertaa vuodessa. Minussa on kai jotain vikaa kun en käsitä, miten menee joka kerta niin tunteisiin yhden pennun menetys, että ei kykene töihin tulemaan moneen päivään. Kuitenkin monta tervettä koiraa on saanut maailmalle ja aina suurin osa selviää syntymästä. Voiko se kaataa maailman aina uudestaan, eikö kuolemaan todellakaan totu mitenkään. Vai onko kyse koira hulluudesta mitä en ainakaan ymmärrä. Selittäkää mikä siinä oikeen on, myönnän olen kai empatiakyvytön.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Toisten sairauslomien syyt eivät kuulu sinulle eikä niistä saisi työnantajakaan kertoa toisille työntekijöille tai ylipäätään kenellekään. Tietosuojarikos.
Ei ole kukaan muu kertonut, hän itse auliisti somettaa joka kerta 🙂
Miten voi olla mahdollista? Täällä ei saa saikkua edes, jos oma vanhempi kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin eläinrakas.
Sairaalloisen? Onko ylipäätänsä normaalia suhtautua eläimeen ihan kuin se olisi ihminen.
Ei meillä edes saisi saikkua tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla mahdollista? Täällä ei saa saikkua edes, jos oma vanhempi kuolee.
Ainakin julkaisuissa kertoo ettei voi nousta edes sängystä. Sitten tulee kymmeniä osanottoja ja jaksamisia. Joku tarjoutuu tuomaan ruokaa ym. Mielestäni kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin eläinrakas.
Sairaalloisen? Onko ylipäätänsä normaalia suhtautua eläimeen ihan kuin se olisi ihminen.
Eläimet eivät ole ihmisiä, ja eläin kärsii jos sitä kohdellaan täysin kuin ihmistä, mutta omasta mielestäni eläimet ja ihmiset ovat samanarvoisia.
Kerran vauvaryhmässä oli yksi äiti joka kertoi tulipalon tullessa ennemmin pelastavan koiransa kuin lapsensa. Että kyllä näitä riittää maailmassa. En käsitä tällaisten ajatusmaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla mahdollista? Täällä ei saa saikkua edes, jos oma vanhempi kuolee.
Ainakin julkaisuissa kertoo ettei voi nousta edes sängystä. Sitten tulee kymmeniä osanottoja ja jaksamisia. Joku tarjoutuu tuomaan ruokaa ym. Mielestäni kummallista.
Tuo on täysin normaalia, jos ihmisellä on normaali empatiakyky.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla mahdollista? Täällä ei saa saikkua edes, jos oma vanhempi kuolee.
Ei siitä saikkua saakkaan vaan työehtosopimus takaa palkallista henkilökohtaista vapaata noissa tapauksissa. Olet hakenu "väärää" vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla mahdollista? Täällä ei saa saikkua edes, jos oma vanhempi kuolee.
Ainakin julkaisuissa kertoo ettei voi nousta edes sängystä. Sitten tulee kymmeniä osanottoja ja jaksamisia. Joku tarjoutuu tuomaan ruokaa ym. Mielestäni kummallista.
Tuohan auttaa sitä töihin palaamistakin surussa selviytymisen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten sairauslomien syyt eivät kuulu sinulle eikä niistä saisi työnantajakaan kertoa toisille työntekijöille tai ylipäätään kenellekään. Tietosuojarikos.
Ei ole kukaan muu kertonut, hän itse auliisti somettaa joka kerta 🙂
Helvetin hyvä tekosyy viettää ylimääräisiä vapaapäiviä. Valehtelee vaan, että yhyy koiranpentu menehtyi..byääää.
Itsekin pidän eläimistä ja suren kun lemmikistä aika jättää, mutta että sen takia jäädään päiviksi saikulle on kyllä jotain muutu kuin surua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla mahdollista? Täällä ei saa saikkua edes, jos oma vanhempi kuolee.
Ainakin julkaisuissa kertoo ettei voi nousta edes sängystä. Sitten tulee kymmeniä osanottoja ja jaksamisia. Joku tarjoutuu tuomaan ruokaa ym. Mielestäni kummallista.
Tuo on täysin normaalia, jos ihmisellä on normaali empatiakyky.
Ootko tosissasi. Jos eläin kuolee? Ja varsinkin kun niin käy suhteellisen usein. Luulisi turtuvan. Vaan veikkaan että taustalla on myös muita ongelmia kuin pelkkä eläimen menetys.
Olisiko kuitenkin palkattomalla vapaalla eikä saikulla.
Nykyään on täysin normaalia toivottaa osanotot esimerkiksi somessa, kun joku kertoo rakkaan eläimen nukkuneen pois.
Minulla oli vähän vastaava työkaveri, oli hysteerinen vähän väliä elukoittensa takia ja jäi saikulle. Ketään ei tietysti otettu tilalle, kylmän rauhallisesti me muut kieltäydyimme ylitöistä kun niitä olisi pitänyt tehdä kun muija oli poissa jatkuvasti. Sitten pomo lopetti maksamasta palkan sille saikusta, sanoi, että pitää hakea Kelasta, akka lopetti saikuttelun siihen.
Lopulta se lähti koko lafkasta kun meistä kukaan ei puhunut sille kun pakolliset kun tuli töihin. Me kiusattiin se ulos kun suoraan sanotaan. Oli hemmetin rasittava ihminen ja haisi niin saakelisti koiralle aina, että vaadittiin sille työhuone meistä erilleen.
Yritin ymmärtää ystävääni joka itki lemmikkinsä kuolemaa vuosia. Valehtelematta vuosia. Laittoi nimipäivät, syntymäpäivät, kuolinpäivät aina someen ja vietti suruaikaa kai kun ei halunnut nähdä niihin aikoihin.
Yritin ymmärtää mitä kaveri tuntee, mietin läheisteni kuolemia ja koitin pinnistellä itkua ulos. Kuulosti niin rumalta että säikähdin ja lakkasin yrittämästä. Ei kaikki tunne niin syvästi. Toisilla taas tulee itku jo ajatuksesta että tiellä juokseva hiiri jäisi auton alle.
Koiraihmisissä on jotain pahasti vialla.
Toisten sairauslomien syyt eivät kuulu sinulle eikä niistä saisi työnantajakaan kertoa toisille työntekijöille tai ylipäätään kenellekään. Tietosuojarikos.