Lue keskustelun säännöt.
Anoppini ei taida pitää minusta-vai mitä luulette näiden perusteella?
17.02.2010 |
- ei koskaan ole kehunut tai antanut tunnustusta minulle mistään. sen sijaan poikaansa kehuu "unelmien mieheksi", "kunnolliseksi" jne.. monesti alkanut ylistää poikaansa
- kehuu oikein ylitsevuotavasti mm. ystäviensä miniöitä.. ja AINA ne on päinvastaisia asioita kuin minussa on.. esim: "lotta se on niin ihanan rauhallinen äiti" (minä olen aika stressaava ja huolissaan oleva), "minna on niin ihanan nauravainen ja sosiaalinen tyttö ja sillä on hyvä itsetunto niin se kehtaa esiintyä " (anoppi tietää, että mun itsetunto ei ole kaikkein parhain ja lisäksi olen varautunut uudessa porukassa)
- antaa mulle lapsenhoito-ohjeita "heijaa nyt sitä lasta " (on 2-vuotias.. ja tiedän itse miten toimia kun lapsi itkee).
- sain keskenmenon muutama viikko sitten. mieheni kertoi tästä anopille, joka ei ollut kuulemma sanonut mitään. No sitten tapasimme hiljattain ja anoppi sanoi "niin sulla oli se keskenmeno". Sanoin, että juu, pahaltahan se tuntui mutta onneksi oli aika alussa jne.. anoppi ei sanonut MITÄÄN. ei siis osoittanut yhtään empatiaa. Muille sitä kuitenkin riittää
Tässä vain ihan murto-osa esimerkeistä. Mitäs luulette, pitääkö anoppi minusta? Musta tuntuu että hän ei ole hyväksynyt minua vieläkään.
Kommentit (14)
Se yrittää päteä sun silmissä ja osoittaa olevansa sinua ylempänä. Yrittää saada sinut tajuamaan ettet ole kummoinenkaan ja että sun tartteis arvostaa miehesi sukua todella korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppisi saattaa pitää sinusta todella paljon ja silti tehdä tuota. Kyse on ns. nokkimisjärjestyksestä.
Kuulostaa jotenkin ikävältä. Olet varmaan ihan oikeassa, että anoppisi ei ehkä osaa sinua riittävästi arvostaa. Ehkä ajan kanssa hän oppii sanomaan myös sinulle kivoja asioita. Monet vanhemmat ihmisethän ovat tällaisia: asianosaiselle ei osata suoraan sanoa hyviä asioita, vaan kehutaan silloin kun on poissa. Ehkä puhuu sinusta mukavia asioita, kun et ole kuulemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että kun olet niin ihana anoppi! Jos se vaikka muuttuisi siitä.
Sano, että kun olet niin ihana anoppi! Jos se vaikka muuttuisi siitä.
kuulostaa toimivalta mutta minusta ei oman anoppini suhteen olisi pussaamaan poskelleAAAAPUAAAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut tyly anopille, vaan päinvastoin olen yrittänyt tutustua häneen, olen antanut mahdollisuuden täysin olla lapsenlapsen elämässä kuten haluaa, olen ollut mukava jne. Ja tutustunutkin tässä vuosien mittaan. Mutta en ihan ymmärrä silti tuota kaikkea, on vaan semmoinen tunne että joku siinä hiertää. Miksei voi sanoa suoraan?
Kuitenkin tosi monesti ollaan tehty "anopin mieliksi" eli menty sinne jouluksi, menty paikan päälle anoppilaan, jotta anoppi saa näyttää lastamme ystävilleen jne.. ja tämä on ollut ihan ok. Mutta kun sitten mitään mukavaa ei koskaan kuule ja jotenkin koen nuo päinvastaisten ihmisten kehumiset piikittelyksi, niin?
Olen miettinyt, koenko anopin puheet vain noin esim. huonon itsetunnon takia. Mutta tulin siihen tulokseen, että on siinä jotain kummaa, kun anopilla on tarve suitsuttaa ja alleviivata jotain piirteitä joita mussa ei ole. Nuo anopin kehumispuuskat oikeasti saattaa kestää minuutteja ja hän oikein päivittelee miten ihana ihminen hänen tuttavansa miniä on jne..
Sano, että kun olet niin ihana anoppi! Jos se vaikka muuttuisi siitä.
kuulostaa toimivalta mutta minusta ei oman anoppini suhteen olisi pussaamaan poskelleAAAAPUAAAA
Kerran se vain kirpaisee. Joskus ei auta kuin radikaali toiminta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun et ole kuulemassa olet maailman paras miniä. Mutta suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei passaa kehua toisen kuullen, jottei ylpisty.
Unohda koko juttu ja elä ja tee kuten hyvältä tuntuu. Lopeta anopin tarkkailu!
Minua häiritsee, että anoppini selvästi kalastelee kehuja. Seuraus on, että en ole koskaan osannut häntä kehua, vaikka ihan ok anoppi onkin. Toisaalta, omassa perheessäni ei ole tapana kehua kauheasti, ja kehut pyydetään suoraan tyyliin: "mitäs sanot, eikö ollutkin multa aika hyvin, että...".
Saatan olla jopa aika tylykin välillä, kun olemme asioista eri mieltä. Ehkä osittain sen takia, että anoppini on aika omapäinen eikä kauheasti muiden neuvoja kuuntele. Seurauksena on, että minä herkästi kärjistän sanomistani, kun pienet vihjeet eivät ainakaan mene perille.
Siis - voihan olla, että anoppisi on sinut hyväksynyt perheeseen, mutta ei se ehkä automaattisesti tarkoita ihailua tai helppoja välejä. Kuinka moni myöntää, että vaikka omat sisaruksetkin ovat perhettä ja rakkaita, voi heidän kanssaan helposti tulla pientä sanomista eikä suinkaan aina vaan ylistetä toinen toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän anoppisi löytäisi kenestä tahansa jotakin vikaa. Itse ainakin kun ajattelen tyttäreni poikaystäviä niin toinen toistaan surkeampia vätyksiä ovat olleet. Eivät mitenkään meidän briljantin tytön tasolla. Anoppisi ajattelee varmaan samoin.
Mutta mitäpä väliä sillä oikeastaan on? Et voi anoppiasi muuttaa, anna hänen olla sellainen kuin on. Tunnehan on molemminpuolinen.
Silloin kun et ole kuulemassa olet maailman paras miniä. Mutta suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei passaa kehua toisen kuullen, jottei ylpisty.
Unohda koko juttu ja elä ja tee kuten hyvältä tuntuu. Lopeta anopin tarkkailu!
paremmin. Kysyin kerran asiaa siskoltani. Hänelle äitini tekee juuri samalla tavalla.
Tuon perusteella et kovinkaan hyvin. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.