Mitä ajattelet 3-kymppisestä eronneesta YH-äidistä, joka

nyt tuntuu tuolta ja voit olla yksinkin, mutta se ei poista sitä mahdollisuutta ettetkö ihastuisi jatkossa johonkuhun. Parempi näin kuin epätoivoisia treffailuja ja sinkkupanoja.

Yhden vanhemman perhe, jossa muutenkin lapsille suht tutut ja turvalliset elintavat, on lapsillesi parasta mitä nykytilanteessa voit heille tarjota. Siis olettaen, että teillä noin yleisesti ottaen asiat (talous, jaksaminen jne.) kunnossa.

Enkä edes negatiivisesti, todellakaan, vaan lähinnä niin, että toivoisin olevani sellainen sitten kolmekymppisenä eronneena yh-äitinä.

nauttia lapsista ja elämästä sekä ystävistä. Jos se oikea mies tulee vastaan niin eihän sitä tiedä mitä käy. Mutta tosiaan epätoivoinen miesten etsiminen ei ole hyväksi itselle eikä lapsille.

Itsekkin olen ajatellut et jos ero joskus tulisi, jään nauttimaan elämästä ja lapsista, sitä pärjää ilman miestäkin.