Olen pistänyt merkille, että valittava ihminen saa apua, kun taas se kiltti jää ilman
Miksi näitä valittavia ja manipuloivia ihmisiä ollaan kiireellä auttamassa, kun taas kiltti ja hiljainen jää ilman apua?
Kommentit (38)
No jos ei kukaan tiedä avun tarpeesta, niin on kovin vaikea auttaa.
Sitten, kun hiljainen mainitsee asiasta käännetään se hänen omaksi syykseen.
Kovaäänisimmät ja röyhkeimmät valittajat kai halutaan saada hiljaiseksi häiritsemästä.
Kohteliaat ja hiljaiset on tosiaan kaikista helpoin jättää tylysti ilman apua. Pätee myös asiakaspalveluun - vaikka tällä palstalla aina uhotaan, että hankalille asiakkaille laitetaan luu kurkkuun, niin kyllä vaan se on yleensä se nössömpi asiakas, jota palvellaan huonommin. Nimimerkki kokemusta on.
Olen huomannut, mutta tämäkin asia riippuu tilanteesta. Valittaminen voi tehdä myös sen, että ihmiset nimenomaan karttavat ja pelkäävät auttamisen sijaan.
Kiltti saa kaivaa rahapussin esille ja maksaa avusta. Muutoin ei apua saa.
Sitten valitetaan, kun " ei kiltistä kuulu mitään" .
No siinä on vähän senkin, etä jos se kiltti ei valita, kukaan ei tiedä, että se tarvitsee apua. Kun me ihmiset ei edelleekään olla ajatustenlukijoita. Niistä valittajista tietää, että ne tarvitsevat jotain apua, niin niitä sitten autetaan, että valitus ainakin hetkellisesti loppuisi.
No, jos uupuu siihen kiltin rooliin niin varmaan osaa sanoittaa tarpeitaan ja ongelmiaan jämäkämmin.
Mulla oli eräs akuutti, kivulias ja lopulta hengenvaarallinen vaiva, johon en millään saanut apua terveydenhuollosta. Kerroin kyllä heille kivustani, mutta eivät ottaneet todesta. Kyllä mä jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt itkeä ja huutaa, niin olisi ehkä mennyt perille.
Ei sitä valittajaakaan jaksa kukaan yksittäinen ihminen loputtomiin auttaa (jos nyt ei ole kyse mistään terapiasta tms). Varsinkin jos valittaa aina samoista asioista eikä tee itse ongelmilleen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli eräs akuutti, kivulias ja lopulta hengenvaarallinen vaiva, johon en millään saanut apua terveydenhuollosta. Kerroin kyllä heille kivustani, mutta eivät ottaneet todesta. Kyllä mä jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt itkeä ja huutaa, niin olisi ehkä mennyt perille.
Itse taas olen saanut terveydenhuollossa apua, vaikka en valita.
Hiukan eri mieltä, tunsin henkilön joka valitti paljon, väsyneesti kuunneltiin mutta apua hän ei saanut.
Tämä kiltti on oppinut, että jos ei apua kaunnisti pyytämällä ja valittamatta tule, olen ilman ja seuraavalla kerralla, kun nämä auttamattomat pyytävät tai tarvitsevat apua ignooraan täysin.
Hengenvaarallisessa vaivassa jo luulisi jonkun kysyvän "tarvitsetko apua" . Sait varmasti kuitenkin perheeltäsi apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli eräs akuutti, kivulias ja lopulta hengenvaarallinen vaiva, johon en millään saanut apua terveydenhuollosta. Kerroin kyllä heille kivustani, mutta eivät ottaneet todesta. Kyllä mä jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt itkeä ja huutaa, niin olisi ehkä mennyt perille.
Itse taas olen saanut terveydenhuollossa apua, vaikka en valita.
Hyvä sinulle! Minä en julkiselta saanut ja se olikin iso sokki. Erikoislääkäri maksoi 200€, mutta pelasti henkeni.
Muistathan, että vaikka sinulle ei olisi tapahtunut ikäviä asioita, niitä kuitenkin tapahtuu koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Hengenvaarallisessa vaivassa jo luulisi jonkun kysyvän "tarvitsetko apua" . Sait varmasti kuitenkin perheeltäsi apua?
Niinhän sitä luulisi. Perheelleni oli myös raskasta nähdä kipuni ja hätäni. Tilanne oli hyvin absurdi. Kun lopulta pääsin tarvittavaan operaatioon, itkin onnesta. Mukana ollut sairaanhoitaja sanoikin, että tää on sellainen tauti, että potilaat ei koskaan unohda sitä järkyttävää kipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli eräs akuutti, kivulias ja lopulta hengenvaarallinen vaiva, johon en millään saanut apua terveydenhuollosta. Kerroin kyllä heille kivustani, mutta eivät ottaneet todesta. Kyllä mä jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt itkeä ja huutaa, niin olisi ehkä mennyt perille.
Itse taas olen saanut terveydenhuollossa apua, vaikka en valita.
Hyvä sinulle! Minä en julkiselta saanut ja se olikin iso sokki. Erikoislääkäri maksoi 200€, mutta pelasti henkeni.
Muistathan, että vaikka sinulle ei olisi tapahtunut ikäviä asioita, niitä kuitenkin tapahtuu koko ajan?
Miten meinaat ettei ole tapahtunut ikäviä asioita? Muistathan itse ettet luule asioita ihmisestä ketä et tunne ja tarinaansa tiedä.
Omalla kohdallani olen ajatellut sitä, että yksi syy on varmaan se, että mulla on normaalit käytöstavat ja mulla on rajat. Jos mulle sanotaan yhteen asiaan kerran ei, otan sen niin, että asia on nyt loppuun käsitelty ja apua ei ole saatavissa. Sitten nämä valittajat toimivat toisin. Ei musta ole sellaiseen, että saman asian kanssa kulkisin eri ihmisten luona mankumassa asiaani ja ilmeisesti kuitenkin juuri näin kuuluisi toimia.
Niimpä.