Olen pistänyt merkille, että valittava ihminen saa apua, kun taas se kiltti jää ilman
Miksi näitä valittavia ja manipuloivia ihmisiä ollaan kiireellä auttamassa, kun taas kiltti ja hiljainen jää ilman apua?
Kommentit (38)
Meillä aluksi ainakin valittajaa palvellaan hyvin. Sitten nostamme hintoja valittajalle, koska heidän palvelemisensa vie enemmän työaikaa.
Olen siis teollisuusmyynnissä ja samojen naamojen kanssa tehdään hommia vuodesta toiseen. Samat valittajat valittaa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli eräs akuutti, kivulias ja lopulta hengenvaarallinen vaiva, johon en millään saanut apua terveydenhuollosta. Kerroin kyllä heille kivustani, mutta eivät ottaneet todesta. Kyllä mä jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt itkeä ja huutaa, niin olisi ehkä mennyt perille.
Itse taas olen saanut terveydenhuollossa apua, vaikka en valita.
Hyvä sinulle! Minä en julkiselta saanut ja se olikin iso sokki. Erikoislääkäri maksoi 200€, mutta pelasti henkeni.
Muistathan, että vaikka sinulle ei olisi tapahtunut ikäviä asioita, niitä kuitenkin tapahtuu koko ajan?
Miten meinaat ettei ole tapahtunut ikäviä asioita? Muistathan itse ettet luule asioita ihmisestä ketä et tunne ja tarinaansa tiedä.
En tarkoittanut sitä noin kirjaimellisesti. Totta kai ihan kaikille tapahtuu ikäviä asioita elämässä! Tässä puhuttiin nyt kohtelusta terveydenhuollossa. Kerroin oman kokemukseni, ja tulkitsin tuon vastaajan kommentin niin, että siinä rivien välistä epäiltiin tätä kokemustani.
Täällä on usein esim. sellaisia viestejä, joissa kerrotaan huonoista suhteista miesten kanssa. Itselläni ei sellaisia kokemuksia ole, muttei tulisi mieleenkään tulla kirjoittamaan: ”Mua on ainakin miehet aina kohdelleet hyvin!”
Itse opin tuosta kokemuksestani, että JOS asiallinen puhe saa terveydenhuollon ammattilaisen vähättelemään vaivaani, on pakko alkaa näyttää tunteita eli itkemään tms. Ehkä se sitten viestii, että olen oikeasti hädässä. Toki toivon, ettei vastaavaa vaivaa enää ikinä tule!
Aika erikoinen puolustus puhe sulta. Tuskin pitää tarinasi edes paikkansa.
No näinhän se on. Jos ei kerro että tarvii apua, niin mitenpä sitä kukaan osaisi antaa?
Samahan se on vaikka seksin kanssa. Se saa joka pyytää, harva sitä ainakaan miehille tulee pyytämättä tarjoamaan.
Avun tarve mitataan myös volyymimittarilla.
Oivalsin sen, kun itse olen kärsivällisempää, suvaitsevampaa, hyväntahtoisempaa, vaatimattomampaa sorttia, ja ajatuksellisemmin suuntautuvaa (oletin sen riittävän).
Useat muut eivät ole (enemmän Suomessa kuitenkin), ja menevät siksi etusijalle, kun mun hätä tulkitaan vähäisemmäksi.
Siksi on annettava viesti, joka vastaa avun tarvetta, että puhuu sitä kieltä ja volyymia, joka vastaa tilannetta ja joka ymmärretään oikein.
Ei mikään globaalisti uusi oivallus, että propaganda on tehokkaampaa.
Miten te vedätte miehet ja parisuhteen tähän ketjuun? Tässä ei ole miehistä eikä parisuhteesta kyse.
Aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
No siinä on vähän senkin, etä jos se kiltti ei valita, kukaan ei tiedä, että se tarvitsee apua. Kun me ihmiset ei edelleekään olla ajatustenlukijoita. Niistä valittajista tietää, että ne tarvitsevat jotain apua, niin niitä sitten autetaan, että valitus ainakin hetkellisesti loppuisi.
No joo, mutta jos kiltillä ihmisellä on oikeasti hyvin paha olo henkisesti, niin kyllä se jollain tavalla näkyy myös ulospäin, ja joskus heiltä voi ihan kysyä, onko kaikki kunnossa, vaikka he eivät ääneen valitakaan. Empatiaa voi osoittaa myös proaktiivisesti, ei vain reaktiivisesti.
Toiset ovat vaativia ja saavat kaikki hyppimään pillinsä mukaan ja vaatimattomat jäävät toisarvoisiksi niiden vaativien varjoon.
Minulta odotettiin aina apua mutta kukaan ei tullu talkoisiin eikä edes kysynyt tarvitaanko apua. Hyvä kun silmät aukenivat niin ettei tarvitse enää korviaan lotkauttaa niiden avun tarpeeseen ja niillä näyttää olevan tarpeeksi muita hölmöläisiä juoksutettavina apulaisina ettei ole niistä pulaa. Toisilla on koko suku hinaamassa ja auttamassa ja toisilla ei ole ketään vaikka sama suku on.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat vaativia ja saavat kaikki hyppimään pillinsä mukaan ja vaatimattomat jäävät toisarvoisiksi niiden vaativien varjoon.
Minulta odotettiin aina apua mutta kukaan ei tullu talkoisiin eikä edes kysynyt tarvitaanko apua. Hyvä kun silmät aukenivat niin ettei tarvitse enää korviaan lotkauttaa niiden avun tarpeeseen ja niillä näyttää olevan tarpeeksi muita hölmöläisiä juoksutettavina apulaisina ettei ole niistä pulaa. Toisilla on koko suku hinaamassa ja auttamassa ja toisilla ei ole ketään vaikka sama suku on.
Komppaan.
Minun veljeni on vanhempien suosikki ja minua on aina pidetty alempiarvoisena. Veljeä paapottiin, kun hänellä oli hiemankin nuhaa. Minulla oli pienenä keuhkokuume, johon en aluksi saanut mitään apua, vasta kun todella meinasin kuolla, vanhemmat alentuivat auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni on vanhempien suosikki ja minua on aina pidetty alempiarvoisena. Veljeä paapottiin, kun hänellä oli hiemankin nuhaa. Minulla oli pienenä keuhkokuume, johon en aluksi saanut mitään apua, vasta kun todella meinasin kuolla, vanhemmat alentuivat auttamaan.
Ja jos olisin kuollut, vanhemmat tuskin olisivat edes surreet.
Vierailija kirjoitti:
Miten te vedätte miehet ja parisuhteen tähän ketjuun? Tässä ei ole miehistä eikä parisuhteesta kyse.
Aloittaja.
No kerro ihmeessä, mistä on kyse! Aika yleisellä tasolla liikuit aloituksessasi, joten miksipä tuota ei voisi soveltaa mihin vaan tilanteeseen, missä hiljaista ja kilttiä ei oteta todesta? Monesti vaikkapa väkivaltaisessa suhteessa elävä on juuri tuollainen…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te vedätte miehet ja parisuhteen tähän ketjuun? Tässä ei ole miehistä eikä parisuhteesta kyse.
Aloittaja.
No kerro ihmeessä, mistä on kyse! Aika yleisellä tasolla liikuit aloituksessasi, joten miksipä tuota ei voisi soveltaa mihin vaan tilanteeseen, missä hiljaista ja kilttiä ei oteta todesta? Monesti vaikkapa väkivaltaisessa suhteessa elävä on juuri tuollainen…
Erikoinen analyysi jo yhdistää väkivaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli eräs akuutti, kivulias ja lopulta hengenvaarallinen vaiva, johon en millään saanut apua terveydenhuollosta. Kerroin kyllä heille kivustani, mutta eivät ottaneet todesta. Kyllä mä jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt itkeä ja huutaa, niin olisi ehkä mennyt perille.
Itse taas olen saanut terveydenhuollossa apua, vaikka en valita.
Hyvä sinulle! Minä en julkiselta saanut ja se olikin iso sokki. Erikoislääkäri maksoi 200€, mutta pelasti henkeni.
Muistathan, että vaikka sinulle ei olisi tapahtunut ikäviä asioita, niitä kuitenkin tapahtuu koko ajan?
Miten meinaat ettei ole tapahtunut ikäviä asioita? Muistathan itse ettet luule asioita ihmisestä ketä et tunne ja tarinaansa tiedä.
En tarkoittanut sitä noin kirjaimellisesti. Totta kai ihan kaikille tapahtuu ikäviä asioita elämässä! Tässä puhuttiin nyt kohtelusta terveydenhuollossa. Kerroin oman kokemukseni, ja tulkitsin tuon vastaajan kommentin niin, että siinä rivien välistä epäiltiin tätä kokemustani.
Täällä on usein esim. sellaisia viestejä, joissa kerrotaan huonoista suhteista miesten kanssa. Itselläni ei sellaisia kokemuksia ole, muttei tulisi mieleenkään tulla kirjoittamaan: ”Mua on ainakin miehet aina kohdelleet hyvin!”
Itse opin tuosta kokemuksestani, että JOS asiallinen puhe saa terveydenhuollon ammattilaisen vähättelemään vaivaani, on pakko alkaa näyttää tunteita eli itkemään tms. Ehkä se sitten viestii, että olen oikeasti hädässä. Toki toivon, ettei vastaavaa vaivaa enää ikinä tule!
Aika erikoinen puolustus puhe sulta. Tuskin pitää tarinasi edes paikkansa.
Harmi sinulle, että olet noin kyyninen. Juuri luin tästä lapsena siepatusta Natascha Kampuschista, joka siis oli 8 vuotta vangittuna ja r*iskattavana. Kuulemma hän saa edelleenkin vihaviestejä, joissa häntä syytetään valehtelusta.
Ehkäpä koet vielä itse sen, mitä minä koin. Turha sitten itkeä, kun kukaan ei usko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te vedätte miehet ja parisuhteen tähän ketjuun? Tässä ei ole miehistä eikä parisuhteesta kyse.
Aloittaja.
No kerro ihmeessä, mistä on kyse! Aika yleisellä tasolla liikuit aloituksessasi, joten miksipä tuota ei voisi soveltaa mihin vaan tilanteeseen, missä hiljaista ja kilttiä ei oteta todesta? Monesti vaikkapa väkivaltaisessa suhteessa elävä on juuri tuollainen…
Erikoinen analyysi jo yhdistää väkivaltaan.
Erikoinen tapa vaan kuitata kommentti erikoisena. Saako tähän laittaa vaan tavallisia vastauksia? Missä menee erikoisuuden raja?
Aloituksessa ei puhuttu mistään spesifistä tilanteessa, joten kukin vastaaja tarkastelee kysymystä omista lähtökohdistaan. Erilaiset kokemukset, erilaiset vastaukset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te vedätte miehet ja parisuhteen tähän ketjuun? Tässä ei ole miehistä eikä parisuhteesta kyse.
Aloittaja.
No kerro ihmeessä, mistä on kyse! Aika yleisellä tasolla liikuit aloituksessasi, joten miksipä tuota ei voisi soveltaa mihin vaan tilanteeseen, missä hiljaista ja kilttiä ei oteta todesta? Monesti vaikkapa väkivaltaisessa suhteessa elävä on juuri tuollainen…
Ei taida tietojen kalastajalle nyt tietoa herua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli eräs akuutti, kivulias ja lopulta hengenvaarallinen vaiva, johon en millään saanut apua terveydenhuollosta. Kerroin kyllä heille kivustani, mutta eivät ottaneet todesta. Kyllä mä jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt itkeä ja huutaa, niin olisi ehkä mennyt perille.
Joidenkin lääkäreiden kanssa olen huomannut, että mikään muu ei auta hoidon saamiseen kuin se, että vain jaksaa koko ajan valittaa miten kipeä on. Eihän sen näin pitäisi tietenkään mennä, mut jos tosiaan tarvitsee apua sairauden hoitoon niin pitää vain sitkeästi jaksaa 'häiriköidä' noita lääkäreitä, koska jos et pidä puoliaisi niin joudut johonkin ö-mappiin. Ikävä asia myös, että jos on kovin kipeä ihminen, hänellä ei aina ole edes voimia tuohon valittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli eräs akuutti, kivulias ja lopulta hengenvaarallinen vaiva, johon en millään saanut apua terveydenhuollosta. Kerroin kyllä heille kivustani, mutta eivät ottaneet todesta. Kyllä mä jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt itkeä ja huutaa, niin olisi ehkä mennyt perille.
Itse taas olen saanut terveydenhuollossa apua, vaikka en valita.
Hyvä sinulle! Minä en julkiselta saanut ja se olikin iso sokki. Erikoislääkäri maksoi 200€, mutta pelasti henkeni.
Muistathan, että vaikka sinulle ei olisi tapahtunut ikäviä asioita, niitä kuitenkin tapahtuu koko ajan?
Miten meinaat ettei ole tapahtunut ikäviä asioita? Muistathan itse ettet luule asioita ihmisestä ketä et tunne ja tarinaansa tiedä.
En tarkoittanut sitä noin kirjaimellisesti. Totta kai ihan kaikille tapahtuu ikäviä asioita elämässä! Tässä puhuttiin nyt kohtelusta terveydenhuollossa. Kerroin oman kokemukseni, ja tulkitsin tuon vastaajan kommentin niin, että siinä rivien välistä epäiltiin tätä kokemustani.
Täällä on usein esim. sellaisia viestejä, joissa kerrotaan huonoista suhteista miesten kanssa. Itselläni ei sellaisia kokemuksia ole, muttei tulisi mieleenkään tulla kirjoittamaan: ”Mua on ainakin miehet aina kohdelleet hyvin!”
Itse opin tuosta kokemuksestani, että JOS asiallinen puhe saa terveydenhuollon ammattilaisen vähättelemään vaivaani, on pakko alkaa näyttää tunteita eli itkemään tms. Ehkä se sitten viestii, että olen oikeasti hädässä. Toki toivon, ettei vastaavaa vaivaa enää ikinä tule!
Aika erikoinen puolustus puhe sulta. Tuskin pitää tarinasi edes paikkansa.
Harmi sinulle, että olet noin kyyninen. Juuri luin tästä lapsena siepatusta Natascha Kampuschista, joka siis oli 8 vuotta vangittuna ja r*iskattavana. Kuulemma hän saa edelleenkin vihaviestejä, joissa häntä syytetään valehtelusta.
Ehkäpä koet vielä itse sen, mitä minä koin. Turha sitten itkeä, kun kukaan ei usko!
Tosi karua.
En tarkoittanut sitä noin kirjaimellisesti. Totta kai ihan kaikille tapahtuu ikäviä asioita elämässä! Tässä puhuttiin nyt kohtelusta terveydenhuollossa. Kerroin oman kokemukseni, ja tulkitsin tuon vastaajan kommentin niin, että siinä rivien välistä epäiltiin tätä kokemustani.
Täällä on usein esim. sellaisia viestejä, joissa kerrotaan huonoista suhteista miesten kanssa. Itselläni ei sellaisia kokemuksia ole, muttei tulisi mieleenkään tulla kirjoittamaan: ”Mua on ainakin miehet aina kohdelleet hyvin!”
Itse opin tuosta kokemuksestani, että JOS asiallinen puhe saa terveydenhuollon ammattilaisen vähättelemään vaivaani, on pakko alkaa näyttää tunteita eli itkemään tms. Ehkä se sitten viestii, että olen oikeasti hädässä. Toki toivon, ettei vastaavaa vaivaa enää ikinä tule!